Tiitu Takalo

[Matti Karjalainen]

Kehästä tuli vielä mieleen sellainen juttu, että kun toisaalla on puhuttu aikuisten ja lasten sarjakuvasta, niin tämä ei ole selkeästi kumpaakaan. Tämä sopisi selkeästi ryhmälle, joka ei juuri lue sarjakuvia (ehkä mangaa) eli aikuisuuden kynnyksellä oleville tytöille kasvutarinana.

Takalon "Jää" on sijoitettu myös Tampereen kirjastoissa aikuisten puolelle. Sarjakuva on kieltämättä ongelmallinen tapaus tuon sijoittelunsa suhteen siinä missä vaikka Talbotin "Tuhman rotan tarinakin", eli periaatteessa ensisijaisena kohderyhmänä voisivat olla nuoret.

Nuorten aikuisten osastoa ei kuitenkaan ole omassa toimipisteessäni, eikä "Jäätä" ole oikein voinut sijoittaa lasten puolelle "W.I.T.C.H.:ien" ja "Villivarsojen" sekaan. Niinpä olen tyytynyt puffaamaan sitä yläaste-ikäisille pitämissäni sarjakuvavinkkauksissa (kts. kuva).

Sarjakuvien sijoittelu kirjastoissa ei välttämättä ole muutenkaan sieltä järkevimmästä päästä: esimerkiksi "Dragon Ballit" ja "Salapoliisi Conanit" ovat Tampereella systemaattisesti aikuisten puolella, vaikka aika harva täysikäinen niitä mahtaa lukea.

No, toisaalta meillä on sitten lasten ja nuorten osastolla kirjoja, jotka saattaa sisältää melko raflaaviakin teemoja hyvin suorasukaisesti ja kaunistelematta kerrottuna. Olen ollut huomaavinani, että sarjakuvan visuaalinen puoli nostaa huomattavasti nopeammin kukkahattujen (tiskin molemmin puolin) karvat pystyyn kuin pelkkä teksti.

Jos tässä saadaan perustettua nuorten aikuisten hylly, niin otan kyllä asiakseni siirtää sinne myös sarjakuvia.

[tmielone]

Minäkin olen huomannut, että sarjakuvien sijoittelu aikuisten ja lasten hyllyihin vaikuttaa toisinaan hyvinkin mielivaltaiselta. Kuopiossa olen ihmetellyt, kun Minne tuuli kuljettaa ja 120 Rue de la gare löytyvät lasten hyllystä. Jotain muutakin hieman vanhemmalle väelle suunnattua oli lasten hyllyyn pistetty, en vain muista mitä. Pitää käydä taas jossain vaiheessa kurkkaamassa.

Minusta on tärkeintä, että se lasten hylly pysyy suhteellisen viattomana, jotta pienemmätkin voivat sitä huoletta tutkailla. Aikuisten hyllyyn voi pistää sitten kaiken muun. Ollessani itse nuori osasin kyllä käydä tarkastamassa aikuisten hyllyn sarjakuvat, joten uskon syvästi, että nuorempikin polvi pystyy siihen. Sehän on hieno kokemus nuorelle, kun siirtyy lasten sarjakuvahyllyltä aikuisten puolelle. Sellainen aikuistumisriitti.

Mutta jottei mene ihan asian ohi, niin omasta mielestäni Kehä kuuluu sinne aikuisten osastolle, josta nuoret aikuiset voivat käydä sen noutamassa.

[Veli Loponen]

Sarjakuvien sijoittelu kirjastoissa ei välttämättä ole muutenkaan sieltä järkevimmästä päästä: esimerkiksi "Dragon Ballit" ja "Salapoliisi Conanit" ovat Tampereella systemaattisesti aikuisten puolella, vaikka aika harva täysikäinen niitä mahtaa lukea.

Ainakin Metsossa tämä taitaa johtua siitä, että mangaosasto siirrettiin palautushylyystä aikuistensarjakuvien oheen. Itse pidän ainakin ihan mielekkäänä sitä, että kaikki mangat pidetään samassa läjässä sen sijaan, että niitä aletaan jaottelemaan lukijakunnan mukaan.

[Mikko A]

Ainoastaan yksi juttu pisti silmään. Kun Tiitu kävi läpi miesten ja naisten välisiä eroja, niin sinne oli jäänyt yksi raskauttava asiavirhe. Tarinassa väitettiin, etteivät humalaiset naiset lähentele nuorempia miehiä, mutta omakohtaisten kokemusten perusteella voin sanoa, että tuossa asiassa naiset ovat lähes yhtä pahoja kuin miehet.

Minusta siinä pisti eniten silmään se piilevä yhdenmukaisuus vastustettavan asian kanssa. Kaikki vastustettavat aiheet on äärimmäisen kliseisiä, ellei pääsääntöisesti ennakkoluuloihin perustuvia. Taiteilija tekee sarjakuvaa jostain naisten alistamisesta ja seksismistä, mutta jokaikinen nainen sarjassa on sekä kaunis, että hyvävartaloinen, että trendikkäissä vaatteissa. Ja esimerkkimiehet riittävän juntteja ja karikatyyrejä ällöttävästä äijästä. Näennäinen "radikalismi" on juuri sellainen harvinaisen vastenmielinen "nuorten kaupunkilais-aikuisten aktivismi fiilistely", jonka kuvaus kyllä toimii nimenomaan hyvänä huumoripalana välissä, heh, mutta ei todellakaan näytä miltään avarakatseisuuden tai "hyvyyden" (pahaa maailmaa vastaan  ) ylistykseltä jos se sitä koittaa olla.

Tiitu on sikamaisen hyvä piirtäjä. Ei ole mitään valittamista tässä albumissa ja paikoitellen jälki on sellaista, ettei voisi enää parempaa pyytää. Verrattuna kehään, parhaiden juttujen meno ylittää sen mennentullen. Mutta sama asia mikä vaivasi Kehää, vaivaa myös jäätä.
Jutut on paikoitellen hyviä, mutta jatkuva surkeuden toisto on hieman arveluttavaa. Ei se että kerrotaan ihan uskottavia tarinoita tavallisesta elämästä, vaan se että suu mutrussa marttyyrina oleva pimatsu on nostettu johonkin liki palvottavaan asemaan. Parhaiten toimii jutut missä ilmapiiri ei vaadi marttyyriä ja itsetunnon olemattomuuden ylistystä. Eikä alleviivattua "erilaisuutta", joka käytännössä nykyisin tarkoittaa lähinnä mainstream massan käytöstä & asennetta.

[Mikko A]

ja niin, mitäs tuosta arvostelusta? Ei minusta siinä ollut mitään kummallista. Kertoo sarjakuvaa lukevan henkilön mielipiteen joka näytti mielestäni pääsääntöisesti positiiviselta, vai jäikö jotain huomaamatta?
Vaikka jäässä on paljon erityisen hyvää, siinä on kyllä paljon kritisoitavaa jopa oman genrensä sisällä. Ja ei tässä nyt puhuta jostain tähtitieteestä vaan kaikin puolin varsin perinteisestä sarjakuvasta, johon voi kommentoida kuka tahansa melkein mitä tahansa sarjakuvaa lukenut ihminen. Jos sarjakuva vaatii toimiakseen ehdottomasti oman genrensä asiantuntevan lukijan, siitä hyvästäkin voisi vaikka rokottaa pari tähteä arvostelussa.  Tässä tapauksessa ei mielestäny vaadi.

[Chemo]

Kehutaan nyt kun törmäsin kotimaiseen sarjikseen jota diggasin. Luin tämän ja pidin kovasti. Erityisesti rytmi toimi mielestäni hyvin, niin hyvin että luin Kehän samantien heti uudestaan.

[Jarkko Sikiö]

Näin rauhallisina talviviikonloppuina on mukava palata rauhassa sellaisiin tuotoksiin, jotka on tullut luettua alkujaan kovin pintapuolisesti lävitse.

Jää on näin toiseen kertaan ja kaikessa rauhassa luettuna melkoisesti positiivisempi tapaus kuin mitä sen vastaanotto antaisi ymmärtää. Takalon jälki on kaunista ja ihmiset viehättävät silmää.

Feminismiaiheet eivät juuri kosketa, kuten julistaminen yleensäkään, mutta arkiset tarinat Takalo tuo lähelle. Erikoista tässä on se, kuinka Takalo tavoittaa lukijan tunteet visuaalisin keinoin, ei niinkään sanoin.

Kasvot Takalo kuvittaa toisinaan hyvinkin realistisesti, toisinaan ne ovat kuin se kuuluisa Hangon keksi, mutta sarjakuvailmaisu voi joustaa tekijän tarpeisiin sopivaksi.

Arvostelemisesta ja kritiikistä olen edelleen samaa mieltä kuin aiemmin, sen ei ole tarkoitus myötäillä tai latistua tasapaksuksi keskitien käsittelyksi. Mutta kuinka moni on todella sitä mieltä, että Takalon Jää on vähemmän taidokas kuin Guy Delislen Merkintöjä Burmasta?

[VesaK]

Mutta kuinka moni on todella sitä mieltä, että Takalon Jää on vähemmän taidokas kuin Guy Delislen Merkintöjä Burmasta?

Varmaan samat henkilöt, joiden mielestä Tampereen puhelinluettelo on vähemmän kattava kuin Pariisin.

[Emppu]

Jotkut jutut avautu hieman paremmin, kun tuntee tällä hetkellä taas hieman paremmin tunnen tätä Tampereen mentaliteettia, mutta aina mua on vituttanut kaupunkikeskeinen ajattelu, oli se sitten Helsinki, Oulu tai Turku*. (Tosin poikkeuksena Kirjaston kissat, mutta se onkin kehittynyt aika omaksi meiningikseen.)
Vaikka luen itseni enemmänkin sovinistiksi, niin silti joihinkin noihin radikaaleihin ajatuksia ei voi sivuuttaa olemalla vastaan. Toisaaltaan feministinen näkökulma on mielestäni hieman liian...äärimmilleen viety,  koska oman maailmankatsomuksen mukaan se tapa, millä media käsittelee ihmisiä objekteina, johtuu ihan yhtä paljon miesten kuin naistenkin vika (ja onkin söpöä huomata, miten järkevät ihmiset, olivatpa he miehiä tai naisia, tuomitsevat tämän yhtä lailla). Mutta niin, erilaisia ovat ihmiset.
Mutta niin, jotta tämä nyt ei menisi täysin morkkaamiseksi, löyty sieltä yksi hyvä suosikkikin joukosta: tuo prinsessa pätkä oli niin graafisesti todella maukas, mutta myös todella suloinen. Ehdottomasti Tiitun Top 3-lyhäreiden joukkoon. :B

*Nimim. "Hyvä puhumaan, kun on käsikirjoittamassa juuri sellaista"

[Lönkka]

Tuli eilen luettua festareilta ostettu Tiitun uusi Tuuli ja myrsky.

Jäin kovasti kaipaamaan värillisyyttä joilla olisi saatu vielä korostettuja tunnetiloja. Etenkin kun stoori taitaa olla kyllä värillisenä tehty, tai ainakin minulle tuli sitä lukiessa niin vahvat vibat siitä erittäin komeasta värillisestä Pispala/Hervanta tarinasta.

Kaksijakoinen fiilis taas tästäkin syntyi.
Piirros pelittää erittäin hyvin mutta kerronnan kanssa mennään jälleen kerran liki taistolaiseen julistavuuteen ja saarnaamiseen joka torppaa tarinan toimivuuden. Epäilisin että tämänkin tärkeän ja vakavan viestin (raiskaus ei ole mukava asia) saa paremmin perille ilman sinne saarnastuoliin nousemista. Nyt meininki meni välillä korniudessaan komiikan puolelle.

[Asko AA]

Piirros pelittää erittäin hyvin mutta kerronnan kanssa mennään jälleen kerran liki taistolaiseen julistavuuteen ja saarnaamiseen joka torppaa tarinan toimivuuden.

Tässä tapauksessa "taistolaisuus" taitaa olla lukijan korvien välissä tai ennakkoluuloissa. Ei kannata samastaa roolihenkilöitä liikaa tekijään.

Tuuli ja myrsky on poikkeuksellinen sarjakuva nimenomaan siinä, että se välittää erittäin monta näkökulmaa asiaan eikä edes nosta niistä yhtä totuutta jalustalle, vaan antaa itse asioiden ottaa aktiivisesti yhteen keskenään sekä korostetun tuohtuneesti että tyynnyttävämmin ja jopa epävarmasti.
Sille tarina perustuu ja mielestäni se toimii.

Mukavan sujuva, viihdyttävä tai yksioikoinen tuo kuvattu tilanne ei tietenkään ole mistään näkökulmasta - raiskauksen tekijä mukaan lukien. Sankari ei ole kukaan.
Mielenkiintoisin seikka on muiden ihmisten taipumus ottaa sivuhenkilöksi jäävän uhrin asia omakseen; selvitelläkseen ja kostaakseen. Ja siihen suhtaudutaan itse teoksen tasolla hyvin realistisesti - ja kriittisesti.

Mitä piirrostapaan tulee, se on mielestäni erittäin suvereeni ja hieno tummuudessaankin.
Pidän erittäin paljon Tiitun hallituista tyylivaihdoksista aiemmissa antologioissa, mutta niin kuin Kehässäkin, ehyt tarina on ilman muuta tehokkain yhtenäisellä piirrostaiteella toteutettuna.

[T.Kokkila]

Jäin kovasti kaipaamaan värillisyyttä joilla olisi saatu vielä korostettuja tunnetiloja. Etenkin kun stoori taitaa olla kyllä värillisenä tehty,

Tiitu puhui tästä julkkareissa. Kuvat on tehty harmaalle paperille (kartongille?) mustalla, laveeraamalla ja sitten valkoisella korostaen. Eli originaalit eivät ole värillisiä. Hienoa jälkeä joka tapauksessa.

[Mikko A]

Ei ole omaa ketjua Tiitun uudesta albimista (Tuuli ja Myrsky)? Tekisi vähän mieli kritisoida teosta.  Todella hyvin piirretty, mutta mutta...

[Lönkka]

Ei ole omaa ketjua Tiitun uudesta albimista (Tuuli ja Myrsky)? Tekisi vähän mieli kritisoida teosta.  Todella hyvin piirretty, mutta mutta...

Ei kai kannata samalle tekijälle avata joka teoksesta ketjua?
Monella muullakin taitelijan koko tuotantoa ruotivalla ketjulla on jotensakin kumma nimi esim jonkun tietyn teoksen pohjalta tms.

Tässä tapauksessa "taistolaisuus" taitaa olla lukijan korvien välissä tai ennakkoluuloissa. Ei kannata samastaa roolihenkilöitä liikaa tekijään.

"mennään liki taistolaiseen julistavuuteen ja saarnaamiseen" oli käyttämäni termi.
Korvien välissä on ehkä jotain, mutta ei ainakaan ennakkoluuloja tai samaistuksia (joista jo alpparin alussakin huomautetaan)...

Martti Syrjää noin suurinpiirtein siteeraten, viestin saa paremmin perille kun ei sano että "kytät on sikoja" vaan "on mukavaa pamputtaa kumisella pampulla." Julistaminen on sangen rasittavaa ja näkökulmistaan huolimatta Tuuli ja myrsky -alpussa(kin) julistetaan kyllä enemmän kuin Pohjanmaalla konsanaan!

[Matti Karjalainen]

Lienen mielipiteineni jossakin Lönkan ja Askon välimaastoon. En kaipaa värillisyyttä ja pidin kuvituksesta ihan höpönä - mikä ei nyt ole yllätys kun on Tiitusta kyse - mutta kieltämättä pieni hienosäätö olisi voinut tehdä hyvää. Nyt henkilöiden käymä ns. opettavainen dialogi vaikutti aavistuksen verran päälleliimatulta, mikä söi ehkä vähän sarjakuvan uskottavuuspisteitä. Sarjakuva kuitenkin haastaa lukijansa pohtimaan raiskausta ja samalla näitä yhteiskunnan sukupuolirooleja, mistä täytyy nostaa hattua. Nuorille aikuisille tätä tulee varmaan kirjastossa vinkattua.