Pahkasika-lehden huumori menehtyi siksi (ja tämä on tällaista nurkkapöytäfilosofointia), että sen satirisoinnin kohde häipyi maailmankartalta. Pahkasiassa irvailtiin yya-Suomelle, Paavo Väyryselle, poliittisesti värittyneelle yhteinäiskulttuurille. Kun maailma muuttui, lehti alkoi näyttää konservatiiviselta, ulkomaalaisvastaiselta ja sovinistiselta. Kuin Kari Suomalaisen pilapiirrokset tai Aarno Laitisen kolumnit.
Mutta myös vastaanottajat ovat muuttuneet.
Vuonna 2004 Juha Ruusuvuori kertoi, kun häntä haastattelin lopputyötäni varten, että kirjallinen parodia on kuollut taiteenlaji Suomessa. Kun joskus vaivautuu tekemään jotain humoristista kolumnia tai pakinaa, niin siinä "menee ryynit hukkaan", koska lukijakunnan kyky ymmärtää parodiaa on vähentynyt.
Netissä ja vain netissä
Lehden tapaiset patamustaa huumoria viljelevät saitit voivat toimia, mutta Pahkasian tapaiset painetut, hyvin kokonaisvaltaiset ja perusteelliset ironiatekstit eivät enää menisi jakeluun. Useat jutut vaativat jopa aika hyvää perehtyneisyyttä tai edes kohtuullista yleissivistystä.
Lisäksi olen aivan varma, että hyvin monet 80-luvun alkupuolen sarjakuvat ja tekstit veisivät tekijänsä nykyään suoraan käräjille. Poliittinen korrektius on pahinta myrkkyä ilmaisunvapaudelle ja medianlukutaidolle.
