Toisaalta se, että jo nyt epäilet kyseisten sanojen toimivuutta, tarkoittanee sitä että muutaman vuoden päästä yksinkertaisesti inhoat niitä.
samaa arvelen… Mutta nyt mulla olisi kolme albumia aikaa vielä vähän skarpata vähemmistöjen kuvausta yleensä! Kai se että pohdin näitä asioita tarkoittaa, että väistämättä tulen katsomaan niiden kohtien käsiksiä vielä toisenkin kerran…
Myöhempiin osiin oli siis jo suunnitelu hieman laajempaa identiteettien kirjoa. Kysymys sydämessäni onkin kai, että onko minulla omaan moraaliini nähden velvollisuus olla homoja käsittelevissä kohdissa erityisen rakentava, vai saako rapatessa roiskua yhtälailla kuin ketä tahansa muuta seiskaluokkalaista kuvatessa.
Itse asiassa mieleeni muistui juuri tätä kirjoittaessa Animeconissa tapaamani nuori nainen, joka elää pienellä syrjäpaikkakunnalla ainoana julkilesbona, ja oli tietysti melkoisen onneton kun tapahtuma loppui ja takaisin oli lähdettävä. En voinut sanoa hänelle muuta kuin että nyt on kamalaa, mutta pidä pää vedenpinnan yläpuolella – pakko vaan pysyä hengissä kunnes pääsee muualle opiskelemaan tai töihin. Sinulla on mangustiyhteisöt, ja sinulla on internet, ja ihminen kestää pari vuotta melkein mitä tahansa rääkkiä.
Ja hän oli KIITOLLINEN, vaikka me molemmat tiesimme, että neuvoina ja toivon lähteinä nämä kyllä olivat aika surkeita. Ehkä tämä on se ohjenuora mitä mun pitää seurata – että teenkö mä ultimaattisesti juuri sen lukijan elämästä edes hitusen verran parempaa tai huonompaa.
Huh. Aika nopeasti ehtii unohtaa, kuinka elämä voi olla pienille helvettiä. Toisaalta, jos mä ryhdyn kantamaan kaikista onnettomista vastuuta, kirjoittamisesta voi tulla aika vaikeaa!
/joc