Kirjoittaja Aihe: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä  (Luettu 103146 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

pertti jarla

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 977
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #90 : 11.12.2009 klo 21:17:08 »
Onhan tuosta poliisintyöstä vapaasti saatavilla faktapohjaista tekstiäkin vaikka kuinka. Onko Poliisi kertoo-kirjat nyt todellakin tyhjentävästi käyty läpi? Entä artikkelit esim. Poliisi-lehdessä, löytyvät netistä? Sitä avoimesti julkaistua tavaraa on niin paljon, että aikaa lukemiseen on pakko varata kunnolla.

Asiantuntevasti kirjoitetusta fiktiosta löytyy tietoa siitä, miltä poliisin/rikollisentyö tekijän kannalta tuntuu, kyllä niitäkin pitäisi lukea. Parhaimmillaan lähdeaineistoon tutustuminen synnyttää pakkomielteen aihetta kohtaan ja poikii lisäideoita. Jos taas aiheeseen kyllästyy, kannattaa miettiä jaksaako siitä tehdä sitä käsikirjoitustakaan, saati sitten valmista sarjakuvaa. Asiantuntijoiden mahdollinen haastatteleminen on vasta myöhäisessä vaiheessa ajankohtaista, mikäli ollenkaan tarpeellista.

Googlea ja kirjaston asiasanahakua kannattaa käyttää kekseliäästi ja paljon. Aikoinaan löysin parhaan kirjan poliisin arkipäivästä Britanniassa Pasilan kirjaston sosiologian hyllystä.
« Viimeksi muokattu: 11.12.2009 klo 21:22:46 kirjoittanut pertti jarla »
Myötätunto ja huumori pois vakavasta asiasta!
-Huolestunut äiti

Emppu

  • Vieras
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #91 : 11.12.2009 klo 21:41:03 »
Toisaalta, ennen kuin sä voit mennä kyselemään, sulla pitää olla valmiina kasa väittämiä ja oletuksia joihin voi vastata kyllä tai ei. Nollapohjalta kyselijä ei todellakaan saa kuin huonon maineen, ja ylimääräisenä miinuksena vielä se, ettei seuraava kyselijä tule saamaan hyvää kohtelua vaikka hänellä olisi kotiläksyt tehty. Eli kyselemällä tyhmiä teet samalla karhunpalveluksen kaikille muillekin.

Ei kirjojen lukemista tarvitse pelätä. Muutama sata sivua menee parissa tunnissa kun opettelee ensin lukemaan. Tän keskustelun aikana olisit jo puolivälissä kolmatta Harjunpää-kirjaa.
;-)

Kivi
Eikö se nyt ole aika itsestään selvää, että pitää tietää, mitä kysyä, ennen kuin kysyy? Ja mitä fiktiokirjallisuuden lukemiseen tulee, minun mielestäni se on yhtä hirveää ajantappoa kuin sinun mielestäsi tietokonepelit. Eli ei mikään hyvä lähtökohta saaha lukemaan fiktiokirjallisuutta.

Jarla: kiitoksia, sinnepä suuntaan seuraavaksi.

[kivi]

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 570
  • Akvaarious.
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #92 : 11.12.2009 klo 21:44:04 »
Aikoinaan löysin parhaan kirjan poliisin arkipäivästä Britanniassa Pasilan kirjaston sosiologian hyllystä.

Omastakin hyllystä löytyy pari metriä kriminologiaa ja rikollisten elämäkertoja, muunmuassa juuri noita "Poliisi kertoo" -- lehden sidottuja vuosikertoja, mutta myös sellaisia perusteoksia kuin "Scotland Yardin Fabian" ja murhapaikkatutkimuksen ja oikeuspatologian perusteita karmeasti valottava "Kuolleiden on puhuttava". Lähdeaineiston keruuseen tulee helposti vimma, jota kannattaa pyrkiä pitämään aisoissa alkamalla vain tehdä työtä vaikka tutkimus tuntuisi olevan kesken, sillä loppupeleissä aina on jokin lähde joka olisi vielä ollut tarpeen. Ja toisaalta, kerronta kärsii jos detaljeja on liikaa.

Kannattaa myös varoa, ettei rakenna sarjakuvastaan mielessään suurteosta, sillä se on varma tapa ehkäistä sen syntyminen. Eihän tää oo kuin työtä vaan, paras yrittää nauttia siitä mitä tekee. Jos päivittäinen toimeentulo on sarjakuvasta kiinni, se pakottaa aika lailla tekemään vähän puolivalmiimmistakin suunnitelmista, mikä on enemmän hyvä kuin paha, koska tärkeintä on se että tekee edes jotain (kuten edesmennyt Ratsia lauloi).
:-D

Juho

  • Tadaa
  • Jäsen
  • Viestejä: 180
  • Hän, joka yrittää osata piirtää.
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #93 : 20.12.2009 klo 17:18:58 »
Miten ladatut fontit saa näkymään ohjelmissa esim. Paint, Paint.NET...

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 091
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #94 : 21.12.2009 klo 15:01:49 »
Pitäisi toimia kun teet kuten täällä kerroin. Windows kai sulla on, kun paint.netistä kerran on kyse?

Timo

Juho

  • Tadaa
  • Jäsen
  • Viestejä: 180
  • Hän, joka yrittää osata piirtää.
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #95 : 05.01.2010 klo 18:44:40 »
Tarvitseeko omaan sarjakuvaan olla aina itse tyytyväinen?

marumuju

  • Jäsen
  • Viestejä: 523
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #96 : 05.01.2010 klo 22:33:45 »
Tarvitseeko omaan sarjakuvaan olla aina itse tyytyväinen?

Ei välttämättä. Tekijän itsekriitiikki on usein niin korkealla että hyvääkin työtä hävetään maan rakoon asti.

OM

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 330
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #97 : 06.01.2010 klo 13:24:40 »
Heips LaWiss,
Kysymylsesi tarvtseeko omaan sarjakuvaansa olla tyytyväinen oli minusta vilpittömän hauska ja sai minut hyvälle tuulelle. ;D

Niin,

kysymys tarvitseeko omaan sarjakuvaansa olla tyytyväinen on haasteellinen visio. Esimerkiksi minä en ole koskaan täysin tyytyväinen kuviini. Toisaalta en halua palata menneisiin kuvituksiin tai sarjakuviin joita olen tehnyt. Ne ovat tehty ja siksi haluan ne unohtaa ja keskittyä uusiin hasteisiin. En edes säilytä kuin pienen osan tekemistäni piirroksistani. Miksi kerätä jotakin kun voi luoda jatkuvasti jotai uutta. Minusta piirtämisen ihanuus on juuri siinä, että mieli on täynnä ideoita ja ajatuksia, jotka haluaisi saada paperille mutta hyvin usein se ei onnistu. Aina tulee esteitä joko luovuuden puutteesta, kadonneesta inspiraatiosta tai muista syistä johtuen. Eri asia on tilaus työt, jotka täytyy saada määrätyssä ajassa valmiiksi oli sitten inspiraatio olemassa tai ei. Ne ovat asioita, jotka täytyy hoitaa sovitussa ajassa maksoi mitä maksoi.   Mieli täytyy opettaa olemaan jatkuvasti kiinnostunut tekemistään asioista,  olla innostunut katsoa ympärilleen ja etsiä kiinnostavia aiheita ja ihmisiä tai tapahtumia ja tallettaa näkemänsä ja kokemansa kuvat paperille.
Toisaalta kun tuntee onnistumisen tunnetta jostakin,se nostaa tyytyväisyys testosteronit pilviin...josta sitten tulee lasku maantasolle ennemmin tai myöhemmin. Taiteilijan elämä nyt vaan sattuu olemaan ylä ja ala-mäkiä, onnistumisia ja epäonnistumisia. Mutta rakkaus ja innostus taiteeseen tulee olla.

Halusin tulla taidemaalariksi nuorempana, mutta vanhempani murskasivat visioni. En saanut maalata kotona öljyväreillä koska äiti ei kestänyt tärpättien ja muiden juoksevien nesteiden hajuja ja minulta kiellettiin maalaaminen koton. Kun ikää tuli lisää en löytänyt enään kadotettua kipinää uudelleen. Siksi raapeustelen vain sarjakuvaa ja kansia. Siihen loppui se tarina taidemaalarista.

Toisaalta....niin.... kait pitäisi ollu jonkin verran itsekritiikkiä omiin tuotoksiinsa nähden. Usein kun mä laitan kuvan galleriaan, jota on tapahtunut viime aikoina aika harvakseltaan( kadonnut inspiraatio), niin kyllä se varmasti monelta piirtäjältä  itsekritiikkiä kysyy ett onkx tää kuva nyt sellanen, että sen kehtaa laittaa galleriaan tai ylipäätäänsä tuoda esille jollain formaatilla. Koska hyvin usein ainakin mulle vielä nykyäänkin tapahtuu se, että kuvasta löytää jotain hiomisen aihetta  tai sitten jokin ei nyt vaan kuvassa toimi. Jos täydellisyyttä yrietään tavoittaa siinä kyllä mennään metsään että hurahtaa. Se on yksi pahimmista virheistä joita taiteilija voi tehdä. Toinen yhtä ikävä moka voisi olla se, että vertaa sarjakuviaan tai ylipäätäänsä mitään mitä piirtää toisten tekemiin kuviin. Siihen ei pidä koskaan mennä. Kun minä aikanani löysin kvaakin sarjakuva portaan joka tosin minun tapauksessani sattui melko myöhään, silloin vertasin omia piirroksiani  kvaakin gallerian töihin. Minuun iski valtava riittämättömyyden tunne- en "varmaan kehtaa laittaa kuviani tonne- siellä on niin hienoja juttuja ennestään". Tämän asian kanssa kamppailin aikani kunnes laitoin ensimmäisen kuvani galleriaan suuren jännityksen saattamana. Teilataanko se täysin vai mitä tapahtuu! Onneksi nuo ajat ja ajatukset ovat kaukana takanapäin ja olen kasvanut ihmisenä. Olen aikaisemminkin sanonut jossain muussa keskustelu yhteydessä, että pääasia on se, että tekee sitä mistä itse pitää. Joku kvaakkilainen sanoi joskus hyvin, että kaikkia ei tarvitse miellyttää eikä kaikki pidä kaikista kuvista, mutta mitä siitä. Me ihmiset olemme niin erilaisia luonteeltamme ja perusolemukseltamme.
Jokaisella kvaakin piirtäjällä on oma tunnistettava tyylinsä piirroksissaan. Se juuri on sitä rikkautta jota me voimme kaikki antaa yhteiseksi iloksi sarjakuvien rintamalla. Vaikka oma osamme  saattaa tuntua pieneltä ja vain paikalliselta sarjakuva-kulttuurin suuressa sulatus uunissa, saamme kuitenkin olla osa jotakin suurempaa kokonaisuutta. Sarjakuva on koskettanut meitä kaikkia tavalla tai toisella. Olemme jokainen siinä mielessä ainutkertaisia, että kokemuksemme sarjakuvista ovat yksilöllisiä. Meidän kokemuksemme ovat uniikkeja, ainutlaatuisia.
« Viimeksi muokattu: 06.01.2010 klo 14:06:36 kirjoittanut redman1 »

Hazart

  • Jäsen
  • Viestejä: 3 182
  • YARRRR!
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #98 : 06.01.2010 klo 13:34:51 »
Tarvitseeko omaan sarjakuvaan olla aina itse tyytyväinen?

Riippuu vähän siitäkin, mitä tekemiselläsi koitat saavuttaa.

Itselleni tyytyväisyys tulee (jos on tullakseen) useimmiten vasta, kun luen sarjiksiani pitkän ajan jälkeen. Pitää ensin unohtaa, että voi nähdä ja kokea teoksen niin kuin muut lukijat. Tehdessä sitä kuitenkin joutuu keskittymään myös kokonaisuuden kannalta epäolennaisempiin asioihin, jotka ulkopuolinen lukija saattaa sivuuttaa melko nopeastikin.

Jos taas ei ole koskaan tyytyväinen mihinkään tekemäänsä, kannattaa ehkä miettiä, mistä ne fiilikset oikein nousee. Mä olin vuosia toivoton perfektionisti ja dissasin kaikkea mitä tein. Nykyään näytän ahteria moiselle ja koitan vaan nauttia tekemisestä enempi. Kokonaisvaltainen elämys sarjakuvassa ratkaisee, ei yksityiskohdilla niin väliä.

Holle

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 333
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #99 : 06.01.2010 klo 15:06:10 »
Hyvä kysymys.
On sanottu että jos et itse ole tyytyväinen niin miten voit kuvitella että lukija voi niistä pitää.
Toisaalta ei saa tuudittautua kovin tyytyväiseksi, jos ei löydä mitään parannettavaa niin on jämähtänyt pahasti.
Sanoisin että pitää tykätä omista sarjoista mutta puutteet pitää tunnistaa ja tarvittaessa pyrkiä korjaamaan. Siinä auttaa tuo Hazartin neuvo tutkia töitään pienen väliajan jälkeen.
Kyllähän joskus selvästi joistain sarjoista näkee sen tekemisen ilon. Joskus taas joidenkin sarjis- tai pilakuvajyrien päivittäisissä stripeissä on selvästi täytetavaraa.

Ja Redmanille, äla puhu "vain sarjakuvista", onhan sarjakuvantekijä jotain aivan muuta kuin tavallinen taidemaalari.
Sarjakuvat ja kuvitus
http://www.verikoirat.com

OM

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 330
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #100 : 06.01.2010 klo 20:02:22 »


Holle,

En tahtonut  kommentillani " raapustan vain sarjakuvia"   antaa mitään negatiivista kuvaa sarjakuvien piirtämisestä.  Se nyt oli vaan sellainen sanonta kun äkkiä kirjoitin tota juttua. Mulla on aina kauhea kiire  niin piirtäessäni kuin kirjoittaessani kun hätä housu olen. Siksi kaikki asiat elämässäni aina menevät osittain päin mäntyä. Arvostan sarjakuvaa taidemuotona aivan yhtä paljon kuin muita taiteen muotoja. Siksi olen elämässäni valintani tehnyt taidemuotojen repertuaarista  ja elämäni on sarjakuvat.  Luen niitä ja raapustelen silloin tällöin jotakin räpellyksiä. ;D  That´s it folks!

Juho

  • Tadaa
  • Jäsen
  • Viestejä: 180
  • Hän, joka yrittää osata piirtää.
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #101 : 27.01.2010 klo 18:09:17 »
Piirsin muutamia strippejä tuossa sitten katsoin ja heräsi taas kysymys: korvaako hyvä vitsi/tarina huonon piirosjäljen?

bats

  • Jäsen
  • Viestejä: 574
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #102 : 27.01.2010 klo 18:20:08 »
Piirsin muutamia strippejä tuossa sitten katsoin ja heräsi taas kysymys: korvaako hyvä vitsi/tarina huonon piirosjäljen?
Kyllä se minusta korvaa. Katsopa kaikkia suosittuja strippisarjakuvia: Viivi ja Wagner, Dilbert, Helmiä Sioille ynnä muut, itse en juuri lue strippejä mutta nämä tuli mieleen. Kaikissa piirrostyyli on alkeellinen, eikä se ainakaan kehity mihinkään. Oleellisempaa varmaan on, että tyyli on erottuva, ja pidemmän päälle siitä muodostuu käsite, jota ei edes saa muuttaa. Eli kunhan pääset riittävään piirtotaitoon, niin siitä vaan kehittämään tarinankerrontakykyäsi.  :D Ja parhaiten varmaan oppii tekemällä, eli vääntämällä niitä strippejä. Eikä kannattane huolestua, vaikka ne eivät aluksi naurattaisikaan ketään muuta kuin sinua.

Toki strippisarjakuvan tekijäkin voi olla taitava piirtäjä. Mutta strippisarjakuvan teko ei vaadi hyvää piirtotaitoa.
"He ovat yhdistelleet eri lajeja ja luoneet hengittävää, sosiaalista norsun paskaa, jonka geeneistä on hyötyä ihan käytännössä."

- Jari Tapani Peltonen

Anssi Rauhala

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 844
  • Aces High!
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #103 : 27.01.2010 klo 22:58:29 »
...korvaako hyvä vitsi/tarina huonon piirosjäljen?

Satakertaisesti. Milloin vain.

Miksikö? Täksi: Kirjoita hyvin, niin voit käyttää tekstisi missä tahansa: sarjakuvassa, lehtiartikkelissa, televisiosarjassa, elokuvassa, näytelmässä tai kuolemattomassa romaanissa. Jos vain piirrät vaikka kuinka kivojakin kuvia, ne ehkä kelpaavat siihen yhteen käyttöön, mihin ne on tilattu ja tehty. End of story.
"The ukulele army grows larger and larger, and soon we will dominate all media. Then you will all pay." (Jonathan Coulton)
http://anssirauhala.blogspot.com/

Mikko Akkola

  • Jäsen
  • Viestejä: 524
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #104 : 09.03.2010 klo 00:19:56 »
Arvostan piirtotaitoa ja hyvää visuaalista tyyliä paljon ja se on ensimmäinen asia, johon sarjakuvassa kiinnitän huomiota. Tavallisesti käyn piirtotyylin läpi analyyttisesti ennen kuin luen ensimmäistäkään puhekuplaa.

Minua harmittaa enemmän jos hyvä piirrosjälki yhdistyy huonoon vitsiin kuin se jos hyvä vitsi on kuvitettu aivan surkeasti.