Kirjoittaja Aihe: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä  (Luettu 104192 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

echramath

  • Suomen Hakki Hamsteri -kerhon puheenjohtaja
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 390
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #30 : 22.02.2009 klo 23:02:53 »
Nyt, se itse ongelma: koska kyseessä on enemmän tai vähemmän romanttinen tarina, on mielestäni epäuskottavaa heittää sitä täysin vaihtoehtoiseen maailmankaikkeuteen, mutta olen todennut, että maantieteellisesti ja historiallisesti sopivaa paikkaa ei ole, niin miten tämän ongelman uskottavasti ratkaisisi? Paikka on ensisijaisen tärkeä, koska se osittan on osana tarinan kulkua.

Valitse joku seutu ja ajankohta, joka ei ole kaikille aivan totaalisen tuttu. Tämän jälkeen voit kusettaa kaikkia, kunhan teet sen uskottavan oloisesti ja kohtuullisissa määrin. Korkeintaan historioitsijat suuttuvat.
I've got 99 problems, but luftballons ain't one. // comixblag

JJ Naas

  • Toikkarointia lammashaassa
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 522
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #31 : 22.02.2009 klo 23:23:07 »
Korkeintaan historioitsijat suuttuvat.

*HOX!* No niin, tarkkana sitten, Ossi! *HOX!*

Emppu

  • Vieras
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #32 : 23.02.2009 klo 02:04:48 »
Tämähän se varsinainen kysymys on. En rupea ehdottelemaan aikoja ja paikkoja, koska sanoit jo, että mitään tarkoitukseesi sopivaa ei ole. Mutta ongelmassasi on selvästi kolme parametriä:

1) Se, mitä haluat tarinassasi tapahtuvan.
2) Historialliset tosiasiat.
3) Vaihtoehtoisen maailmankaikkeuden epäuskottavuus.

Kolmas on mielestäni vain omituinen ennakkoluulo, mutta se on makuasia, ja makuasioistahan tunnetusti ei voi kiistellä. Toisessa kohdassa puolestaan on vielä vähemmän kiisteltävää. Tosiasiat ovat mitä ovat. Joten se, minkä täytyy antaa periksi, on kohta yksi.

Tarkastele tarinaasi kriittisellä silmällä. Mitkä ovat ne asiat, jotka estävät sitä tapahtumasta Qin-dynastian Kiinassa? Se yksi juttu, joka on niin siisti? Ja se toinen, voi kun se on niin ihana, mutta silti sydäntäraastava? Tiedät kyllä, mitä tarkoitan. Sitten vain avaat skalpellikotelon, jossa lukee kauniisti hopealla kirjailtuna "KILL YOUR DARLINGS".
Sinänsä ainoa, mikä estää minua heittämästä sitä vaikka Itä-Afrikkaan on oma mieltymykseni Euroopan arkkitehtuuriin ja pukumuotiin, mutta kuten sanottu, se ei ole tietenkään ole mikään kunnon este tarinalle. Ainoastaan se paikkakunta ja konflikti ovat ne, joista joudun pitämään kiinni, koska tarinallisesti se ei muuten toimis, mutta muuten se voisi tapahtua vaikka Etelänavalla, jos siellä sitkeitä sissejä elelis.
Yksi erittäin hyvä syy siihen, miksi en halua heittää tätä Indokiinaan, on juuri se työmäärän suuruus suhteutettuna itse tarinaa. Tarina on valitettavasti erittäin kliseinen rakkaustarina, ja aloittelevana sarjakuvapiirtäjänä ajattelin "uhrata" tämän projektin omien rajojen koettelemiseen ja tyylin vakiinnuttamiseen, joten sinänsä tekemisen työmäärä ei ole ongelma. Se tosin on totta, että minulla on koulua, ja haluaisin lähteä tätä tekemään vaivattomasti ilman suuria odotuksia itsestäni. Tietenkin kauheana käyttäytymisintoilevana ihmisenä en koe, että tarinan hahmot olisi luonteeltaan sopivia minnekään muualle kuin joko Venäjälle tai Ranskaan. Okei, aina on poikeuksia ja poikkeuksien poikkeuksia, mutta minusta tuntuu, että olisi hankalampaa tehdä sarjakuvaa, joka perustuu toisen maanosan kulttuuriin ja käyttäytymistapoihin, joista minä voin vain lukea.
Tais mennä hieman setvimisen puolelle, että "mix ei näin!", mutta kyllä sitä tikaria käytetään vielä jossain vaiheessa.
Vaihtoehtoinen maailmankaikkeus on ollut todella pitkään ehdokkaana, ja vasta joku aika sitten uudellen pohtien tätä, uskottavuusongelma kasvoi kasvamistaan. Katson ehkä tätä asiaa hieman liikaa genren näkökulmasta, jolloin vaihtoehtoinen todellisuus entisaikain maailmassa toisi liikaa fantasiaodotuksia juoneen, mikä ei sitten loppupeleissä toteutuisi lukijalle. Juuri se paikkojen nimien keksiminen ja kansakuntien luonti syö ainakin näin lahossa päässä uskottavuuden. Toki, sitä voisi koettaa tehdä niinkin, että saa asiat selitettyä ilman nimiä, tietyssä mielessä olisi nyt omalla kohdalla se ykkösvaihtoehto.

Mutta kiitoksia paljon vastauksista, ne antoivat aihetta miettiä asioita uudelleen. Suomeen sijoittaminen kuulostaa herkulliselta ja jää varmasti vielä pohdittavaksi, mutta pelkään hieman, ettei Suomessa kummiskaan ole sen verran isoja nyppylöitä ja niin paljon linnoja jokien varsilla, että tarina voisi ympäristöllisesti sijoittua Suomeen.
Tuo Hapsburgin tilanne kyllä jäi kiehtomaan, kiitosta kovasti linkistä. Tietyssä mielessä Curtvilen ehdottama kolonialismi antaisi lisäpontta juoneen, mutta toisaaltaan taasen työmäärä tahtoo pelottaa. Anteeksi, olen se, joka menee sieltä, missä aita on matalin, mutta kuten aiemmin sanoin, jos palaset vain loksahtavat paikalleen jossain muualla, niin kyllä sitä sitten jaksaa pakertaa.

echramath: Ehkä joskus ajattelin noin, mutta mieluummin sitä haluaa, että kaikki loksahtaa paikoilleen kuin heitellä olettamuksia siitä, mitä lukijat saattavat syödä totena.

Sinänsä hieman pelkäsinkin, että yleinen sääntö on, että opiskele ensin, tee vasta sitten, kaipa minun pitääkin hieman enemmän opiskella päästäkseni yksimielisyyteen itseni kanssa tässä asiassa.

Doctor Phantomizer

  • Kesyttämätön outolintu
  • Jäsen
  • Viestejä: 6 253
  • Bite from the dust til the dawn
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #33 : 25.02.2009 klo 04:27:36 »
Minunkin kysymykseni liittyy tavallaan historiaan:

Eräässä sarjakuvassani useassa maassa siviilit menettävät hermonsa naapurimaahansa, ja päättävät omatoimisesti ilman hallitsijansa lupaa ryhtyä sotatoimiin. He hankkivat aseet varastamalla, ja hyökkäävät naapurimaahan ampumaan porukkaa, joka on tehnyt myös samoin.

Näitä maita, jotka ryhtyvät kyseisen tyyppiseen sotaan, on siis yhteensä 6, ja kaikki naapurimaataan, jota inhoavat, vastaan. Ongelmani on, että mitkä olisivat tähän sopivimmat maat, jotta uskottavuus säilyisi? Entä miten näiden tulisi tuosta alkuasetelmasta edetä saadakseen aseet yms.? Entä mikä olisi se lopullinen raivostumisen syy, mikä ajaisi kansan tähän? Muita uskottavuuteen avustavia vihjeitä?
"Ollie, the only people who have to worry about Big Brother are the people who are doing something wrong."-Green Lantern, Hal Jordan.

Ossi Hiekkala

  • Archipictor
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 735
  • archipictor.com
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #34 : 25.02.2009 klo 07:51:17 »
Milton Caniffin Terry & the Pirates ja Steve Canyonkin sijoittuvat Itä-Aasiaan ja monin paikoin on vaikea uskoa, ettei Caniffilla itsellään ollut henkilökohtaista kokemusta kyseisistä maista vaan kaikki on perua kirjastoista ja muista tietolähteistä. Itseäni hirvittäisi lähteä tekemään sarjakuvaa, joka sijoittuisi minulle vieraaseen kulttuuriin vaikka meillä onkin nykyään huomattavasti paremmat tiedonsaantimahdollisuudet kuin Caniffilla aikoinaan. Mutta sarjakuvan tekeminen ei olekaan pelkureita varten.

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #35 : 25.02.2009 klo 08:36:38 »
Näitä maita, jotka ryhtyvät kyseisen tyyppiseen sotaan, on siis yhteensä 6, ja kaikki naapurimaataan, jota inhoavat, vastaan. Ongelmani on, että mitkä olisivat tähän sopivimmat maat, jotta uskottavuus säilyisi? Entä miten näiden tulisi tuosta alkuasetelmasta edetä saadakseen aseet yms.? Entä mikä olisi se lopullinen raivostumisen syy, mikä ajaisi kansan tähän? Muita uskottavuuteen avustavia vihjeitä?
Venäjä, Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska. Mistä saatais sulle kuudes.

Venäjällä lienee yhä huonosti valvottuja järeitä aseita, jos joku olisi niin selvä että saisi varastettua. Voisi olla ostavinaan mutta tekisi oharin.

Suomalaiset teki epävirallisia sotaretkiä Neuvosto-Venäjälle ennen toista maailmansotaa.

Natsimiehitys oli peruste vastarintaliikkeelle Norjassa ja Tanskassa mutta kuinka nuo lienee pärjänneet, taisi olla ahdasta toimia kun natsismi on ollut Pohjolassa melko suosittua.

Ruotsissa tavattiin ryöstellä asevarikkoja taannoin - niitä kun ei vartioida häävisti. Kodinturvajoukot ryhtyivät sitten pitämään niitä silmällä, samoin poliisit. Kerran Aftonbluudetissa oli kuva seulaksi ammutusta Datsunista kun poliisi ja tavisjoukot olivat ryhtyneet ampumaan toisiaan. Kukaan ei loukkaantunut.

Ruotsia inhoavat kaikki.

Näistä voi ottaa aineksia, jauhelihaa sekä hiekan, ja keittää soppa.

Jukka Koivusaari

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 343
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #36 : 25.02.2009 klo 11:26:11 »
Näitä maita, jotka ryhtyvät kyseisen tyyppiseen sotaan, on siis yhteensä 6, ja kaikki naapurimaataan, jota inhoavat, vastaan. Ongelmani on, että mitkä olisivat tähän sopivimmat maat, jotta uskottavuus säilyisi? Entä miten näiden tulisi tuosta

  Suomi, Viro, Latvia , Puola jne.. vastaan varhainen Neuvosto-Venäjä ( vuosi
pauttiarallaa 1919 )
 Jugoslaavit keskenään 1910-/1990-luvulla.
 Palestiina 1948 ( tai Palestiina koska vaan ).
 Melkein mikä hyvänsä 50-/70-luvun siirtomaasota ( Kenia, Algeria , Indokiina , Mosambik )
 Venäjän Kaukaasia 90-lvulla.
 Nykyään  Kongo vastaan Ruanda,Uganda, Sambia jne..

alkuasetelmasta edetä saadakseen aseet yms.?
  Albanian kommunistihallituksen romahdus ja sitä seurannut kaikkien kansalaisten aseistettu piknik .

Antti Vainio

  • Karpaattien nero
  • Jäsen
  • Viestejä: 4 164
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #37 : 25.02.2009 klo 16:16:41 »
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jalkapallosota

Tuo on kaikin tavoin kehno sota. Puolainen toimittaja Kapuscinski oli siellä toimittajana, juttu siitä on erinomaisessa kirjassa Soccer War. Valitettavasti tuo ei ollut oikeasti mikään spontaani kansannousu vaan tylsä korruptoituneen hallinnon masinoiva manööveri mihin wikipediakin viittaa. Mutta sarjakuvan aiheena jalkapallosta alkanut sota on tietysti aika hyvä.

Kapuscinskista
http://www.saunalahti.fi/tapank/kapuscinski.html
"This country sucks. It's all about the nature and who the fuck cares about the nature".

Doctor Phantomizer

  • Kesyttämätön outolintu
  • Jäsen
  • Viestejä: 6 253
  • Bite from the dust til the dawn
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #38 : 27.02.2009 klo 12:16:28 »
Lainaus
Mutta sarjakuvan aiheena jalkapallosta alkanut sota on tietysti aika hyvä.

Samaa mieltä, ja tuo kävikin mielessä. Tuosta mainitsemastasikin tietämätön osaisi jotenkin yhdistää jalkapallon ja sodan. Kun ottaa huomioon jalkapallo-huligaanit ym.

Jään näiden tietojen pohjalta miettimään asiaa. Mutta ehkä silti esitin kysymykseni väärin...missä maissa kyseisen tyyppinen sota ei voisi missään nimessä tapahtua?
"Ollie, the only people who have to worry about Big Brother are the people who are doing something wrong."-Green Lantern, Hal Jordan.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 774
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #39 : 27.02.2009 klo 12:24:17 »

Jään näiden tietojen pohjalta miettimään asiaa. Mutta ehkä silti esitin kysymykseni väärin...missä maissa kyseisen tyyppinen sota ei voisi missään nimessä tapahtua?

Niitä ei ole.

echramath

  • Suomen Hakki Hamsteri -kerhon puheenjohtaja
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 390
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #40 : 27.02.2009 klo 13:31:28 »
Vähän kummalliselta vaikuttaa minusta tämä alkuasetelma. Harvoin noin suuri määrä valtioita menettää kontrollin kansaansa niin suuresti, että asukkaat päätyisivät perustamaan militian ja hyökkäämään vieläpä naapuriin eikä omiensa kimppuun. Kaikenlaisia sekasotkuja on ollut, mutta yleensä ainakin osa osapuolista on ihan puhtaasti valtioita. Siviiliväestön hyökkäys armeijalta varastetuilla aseilla kun on melkoinen lasten ristiretki, jos vastapuoli pysyykin kasassa ja lähettää armeijan paikalle.

Paljon tavallisempaahan on, että yksittäinen valtio luhistuu ja sen osat alkavat taistelemaan keskenään. Mitäs ihmettä siellä Somaliassakin tapahtuu?
I've got 99 problems, but luftballons ain't one. // comixblag

JJ Naas

  • Toikkarointia lammashaassa
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 522
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #41 : 27.02.2009 klo 13:48:12 »
Vähän kummalliselta vaikuttaa minusta tämä alkuasetelma. Harvoin noin suuri määrä valtioita menettää kontrollin kansaansa niin suuresti, että asukkaat päätyisivät perustamaan militian ja hyökkäämään vieläpä naapuriin eikä omiensa kimppuun.

Ainoa edes etäisesti tuon tyyppinen skenaario mikä tulee mieleen on ensimmäinen ristiretki. Paavi julistaa ensimmäisen ristiretken Jerusalemin valloittamiseksi, mutta kampanja ei ole mitenkään yhtenäisesti koordinoitu edes yksittäisten valtioiden tasolla, vaan syntyy kaikenlaisia pikkuarmeijoita, jotka paavin innoittamana lähtevät omin päin jalkaisin Itäeuroopan, Balkanin ja Turkin poikki kohti Jerusalemia, ja yllättäen jopa onnistuvat Jerusalemin valloituksessa. Myöhemmät ristiretket olivat koordinoidumpia siten, että niillä oli yleensä pari kolme johtajaa, yleensä silloisen Ranskan, Englannin ja Saksan johtajat (Richard Leijonanmieli, Frederick Barbarossa jne.) Ensimmäinen ristiretki oli sekavin ja huonoimmin koordinoitu mutta silti menestyksekkäin.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 774
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #42 : 27.02.2009 klo 14:04:48 »
Ensimmäinen perille asti päässyt ristiretki siis. Osalle muistaakseni riitti nykyisen bulgarian ryöstö, raiskaus ja murha.

Vaikka se tässä pohjoisessa lintukodossamme vieraalta ajatukselta tuntuukin niin yhteiskuntarauhan järkkyminen ei ole historiaan jäänyt reliikki tai oppimattomien amerikkalaisten ja kehitysmaiden ongelma.

se on totta että on tavallisempaa että yksittäinen valtio luhistuu ja synnyttää vastaavan tilanteen, mutta se ettei Suomessa ja Ruotsissa ole ollut toviin"spontaaneja kansannousuja" ei tarkoita etteikö skenaario olisi mahdollinen.

Sarjakuvaksi sovitettaessa on huomioitava skaalan esittäminen ja haettu vaikutus: se mitä tarinallasi haluat kertoa.
Onko se kuvaus poliittisesta epäonnistumisesta/onnistumisesta? Pienten ihmisten pyristelyä tapahtumien kuohuissa? Taktista kuvausta? vetoomus järjen ja humaanisen käytöksen puolesta? Gorea?
Kunkin kohdalla on muistettava kussakin tapauksessa luoda hahmot, mielellään mahdollisimman sisäisesti uskottavat noiden ulkoisten tapahtumien uskottavuuden lisäksi.
Tarinan painotus riippuu sen päämäärästä.

Doctor Phantomizer

  • Kesyttämätön outolintu
  • Jäsen
  • Viestejä: 6 253
  • Bite from the dust til the dawn
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #43 : 28.02.2009 klo 23:31:09 »
Onko se kuvaus poliittisesta epäonnistumisesta/onnistumisesta?
.....
Gorea?

Molempia. Mutta se on osa pidempää kokonaisuutta, joka toimii syntytarinana jälleen uudelle tulevaisuuden näkymälle (malliin Terminator jne.).

KOKO kokonaisuudessa on n. 1000 vuoden aukko. Siihen aikaan olisi tarkoitus siis ujuttaa näiden sotien lisäksi maailmansota, ydinsota ja itse lopullinen kaiken taustalla pyörivä tapahtuma.


Lainaus
Tarinan painotus riippuu sen päämäärästä.

Maailmanloppu. Ihmisen sivisaation lopullinen tuho, joka tapahtuu historian huomioon ottaen loogisesti, mutta silti mielenkiintoisesti.

Sarjakuvassani on siis tulevaisuuden näkymä, jossa ihmiset ovat itse heikentäneet itsensä sotimisellaan, ja lopulta sitten jokin on tullut Jules Vernen morlokkien tapaan, ja ottanut paikkansa noiden tilalla, hallitsevana olentona.

Tämä siis on osa suurempaa tarina kokonaisuutta, jonka jokainen pienen pieni osa käsitellään kunnolla.

Eli näillä sodilla on merkitys. Myös poliittisena romantiikka tarinoina.
"Ollie, the only people who have to worry about Big Brother are the people who are doing something wrong."-Green Lantern, Hal Jordan.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 774
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #44 : 01.03.2009 klo 01:27:19 »
Molempia.
...
KOKO kokonaisuudessa on n. 1000 vuoden aukko. ... näiden sotien lisäksi maailmansota, ydinsota ja itse lopullinen kaiken taustalla pyörivä tapahtuma.


Maailmanloppu. Ihmisen sivisaation lopullinen tuho, joka tapahtuu historian huomioon ottaen loogisesti, mutta silti mielenkiintoisesti.

Sarjakuvassani on siis tulevaisuuden näkymä, jossa ihmiset ovat itse heikentäneet itsensä sotimisellaan, ja lopulta sitten jokin on tullut Jules Vernen morlokkien tapaan, ja ottanut paikkansa noiden tilalla, hallitsevana olentona.
...
Eli näillä sodilla on merkitys. Myös poliittisena romantiikka tarinoina.


poliittisena romantiikka tarinoina? Vernen Morlokit? Siis H.G.Wellsin morlokit kai?

Eli puoli-uskonnollisfilosofinen tarina...
Perinteikäs malli on ottaa yhden tai kahden mosurin kanta, kolmen neljän poliittisen päättäjän ja muutama "valittu" jotka toimivat tukemaan vain ja ainoastaan vanhaa tuttua "jos kohtauksessa 1 on kirves sitä on tarinan loppuun mennessä käytettävä" mutta mikäli pystyy rikkomaan kaavaa, niin että kerronta yhä toimii.

maailmanlopunkuvauksessa on oltava kaksi skaalaa: iso erikoisefektimäinen linnut palavat ilmassa, rakennukset sortuvat, kalliot järkkyvät, 250metriset hyökyaallot ja se että joku sitä todistava ja "kokeva" taho on jo tullut lukijalle läheiseksi, kiinnostavaksi, että tästä välittää pätkääkään.
Muuten se on vain "aika iso aalto. mahtaako palava lintu muka näyttää tuolta?"

heillä on oltava tavoitteita, toiveita ja pettymyksiä.
Rocky-ilmiö. Ja sitä kirjoitettaessa kehoitan ajattelemaan toisin: näille hahmoille ei ole väliä onko etelä-eurooppa jo jyrätty kun omat rakkaat ovat vaarassa.
se miten kovaa tämä näennäinen lyhytnäköisyys kolahtaa kun katastrofin mittasuhteet kasvavat toimii kahdella tasolla, lukija uskoo kun hahmotkin.

koska kuvaat meemitasoa tai tulkintani mukaan sosiaalipoliittista maailmanloppua, nähtävästi allegoriana, vertauskuvana mikä nyky-yhteiskunnassa toimii ja ei toimi...
koeta nähdä tätä aikaansaavat voimatkin edes omasta mielestään hyvinä, maailmaa auttavina tahoina.

tarvitset järkkyttävät määrät referenssikuvia gorea ja sodankäyntiä varten. Mitä graafisempaa parempi, mutta vain taito pitää sen turrutustason yläpuolella.

Hyvä jos siinä on jokin merkitys. usein se jää tai eksyy johonkin..no, johonkin.