Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä

[Ossi Hiekkala]

Sommittelusta ja kuvakerronnasta kiinnostuneiden kannattaa harkita Marcos Mateu-Mestren kirjaan Framed Ink: Drawing and Composition for Visual Story tutustumista.

[Lurker]

Tällainen havainto kentältä...

Paras sarjakuva syntyy omasta oivalluksesta (YLE)
Sarjakuvapiirtämisestä innostuneiden nuorten kanssa keskusteltuaan opettaja oli yllättynyt, kuinka vähän nuoret lukevat sarjakuvia. He haluavat piirtää omia teoksiaan, mutta eivät oikeastaan tiedä, mitä muut ovat tehneet ja tekevät. Se taas opettajan mukaan on erikoista, koska silloinhan nuoret joutuvat tavallaan keksimään pyörän uudestaan.

- Se on vähän sama, kuin taidemaalari ei kävisi taidenäyttelyissä tai kirjailija ei lukisi kirjoja.

[Jari Lehtinen]

sama, kuin taidemaalari ei kävisi taidenäyttelyissä tai kirjailija ei lukisi kirjoja.[/i]

Eikös vuosikymmeniä ole huudeltu, että suomalainen kirjailija on henkilö, joka on kirjoittanut enemmän kirjoja kuin mitä hän on lukenut.

[Emppu]

Sarjakuvapiirtämisestä innostuneiden nuorten kanssa keskusteltuaan opettaja oli yllättynyt, kuinka vähän nuoret lukevat sarjakuvia. He haluavat piirtää omia teoksiaan, mutta eivät oikeastaan tiedä, mitä muut ovat tehneet ja tekevät. Se taas opettajan mukaan on erikoista, koska silloinhan nuoret joutuvat tavallaan keksimään pyörän uudestaan.

*prosessoi raivoa sanoiksi*
Eikö tämä ole ollut melkein kaikkien sarjakuvaa tekevien kohdalla sama asia? Siis jos kattoo miten hajallaan koko sarjakuvanopetus on maailmanlaajuisesti, kun aina sanotaan, että lukekaa Scott McCloud. Joka sisältää turhaa nippeliteoriaa, miten sarjakuva kuva kerrallaan toimii kuin näkisi sarjakuvia teoksina ja kokonaisuuksina.

[[kivi]]

kun aina sanotaan, että lukekaa Scott McCloud. Joka sisältää turhaa nippeliteoriaa, miten sarjakuva kuva kerrallaan toimii kuin näkisi sarjakuvia teoksina ja kokonaisuuksina.

Emppu, sun ajatuksenjuoksuasi on usein hyvin vaikea seurata kun ilmeisesti vain joka kymmenes sana ehtii näppäimistölle asti, mutta luulen että ymmärrän mitä yrität sanoa: että sen sijaan että tulevat sarjakuvantekijät oppisivat pelisäännöt lukemalla monipuolisesti sarjakuvaa, heidät ohjataan lukemaan pelisääntöjä Scott McCloudin kirjasta. Jonka ongelma on, että McCloud ei ole (tai ei ainakaan ollut kirjoittaessaan Understanding Comics'in) kovin hyvä sarjakuvantekijä.

Jos ymmärsin oikein, olen samaa mieltä. Mun lapsuudessani ei ollut sarjakuvaoppaita ja suurin osa maailman sarjakuvasta tuli tutuksi lähinnä Kaukoranta-Kemppisen mustavalkoisista yksittäiskuvista, mutta se oli toisaalta etu: yksi sivu Winsor McCayta pakotti analysoimaan joka kuvan puhki, koska tarjolla ei ollut kuin se yksi sivu.

En tiedä olisko se nykyään mahdollista, kun luettavaa on niin paljon ettei aika riitä edes tärkeimpiin.

Kivi

[Emppu]

Minä elän pelkällä raivon voimalla! Vaikuttaa kirjoittamiseen merkittävästi. :B

Tuo oli paremmin kuin hyvin sanottu, mutta ei ehkä kokonaan se ongelma. Minua silleen häiritsee se asenne, että sarjakuvakerrontaa oppii ainoastaan tekemällä, missä sitten taasen oon tainnut oppia erään nimeltämainitsemattoman foorumin nettisarjakuvakitinöistä enemmän kuin koskaan olisin ihan vain kokeilemalla. Se, että pitäisi ottaa enemmän asenteeksi se, että lukija on sen teoksen se jumala, ja muita ei kannata miellyttää, kertoi se sitten mistä tahansa, ja oli se sitten millä tyylillä kerrottu.

Kuvakerronnan osalta pioneerimaiset teokset ovat sitten oma asiansa, ja saavatkin olla.

[Mara]

Mua hieman ärsyttää tuo, ettei porukka lue sarjakuvia, vaan vain piipertelee omiaan. Mistä piirtäjä saa tietoa sarjakuvakerronnan mahdollisuuksista jos ei muista sarjakuvista? Ovatko kaikki jumiutuneet ns. "yksinäisen neron" ihannekuvaan?

Onhan se tietysti taiteellisesti hienoa tehdä "puhdasta" sarjakuvaa puhtaasti oman päänsä sisältä. Kokonaan eri asia on se, kuka sitä jaksaa lukea.

[Curtvile]

minusta se mikä tuossa Lurkerin linkissä yleen oli se isompi juttu on tämä:

Itse hän esittelee oppilailleen omaa suosikkiaan, eurooppalaista sarjakuvatuotantoa. Klapuri on tyytyväinen, että kiinnostuneille on olemassa sarjakuvavinkkareita, jotka kertovat, millaisia sarjakuvia ylipäätään on olemassa.

hyvä että varsinkin kirjastopuolella on muutama asialle omistautunut vinkkaaja.

Itse en sinällään ole vastaan pyörän uudelleenkeksimistä kunhan ei usko että keksii sen ensimmäisenä. Itse vertaan siihen miten Lavian ainoa punkkari on 400 miljoonaa kertaa enemmän PUNK kuin koko Helsingin tai Turun skene jotka tietävät miten olla oikeaoppisesti punk ja suhdeluku diinareihin tai paikallisiin "kunnon tyyppeihin" on edes 1:10 eikä olla ihan yksin.

Tällä HCauteurlinjalla on puolensa mutta myös puutteensa. Itse alan olla varovaisen ilahtunut siitä miten sarjakuvakenttä laajenee tarjonnaltaan vähän kerrassaan tässäkin maassa.

kun aina sanotaan, että lukekaa Scott McCloud. Joka sisältää turhaa nippeliteoriaa, miten sarjakuva kuva kerrallaan toimii kuin näkisi sarjakuvia teoksina ja kokonaisuuksina.

mutta luulen että ymmärrän mitä yrität sanoa: että sen sijaan että tulevat sarjakuvantekijät oppisivat pelisäännöt lukemalla monipuolisesti sarjakuvaa, heidät ohjataan lukemaan pelisääntöjä Scott McCloudin kirjasta. Jonka ongelma on, että McCloud ei ole (tai ei ainakaan ollut kirjoittaessaan Understanding Comics'in) kovin hyvä sarjakuvantekijä.

lyhyt McCloudin puolustuspuhe: ei teosta ei tulisi ikinä pitää puhtaana sarjakuvanteko-oppaana vaan kuten Eisnerin comics and sequential art se on syventävä teos, jotain mistä tulkita omaa kerrontaa ja saada uusia näkökulmia.
Ainoana lähtökohtana tuo on minusta liiankin haastava.
Kiven määritelmän kanssa McCloudin ammattitaidosta en ole lainkaan samaa mieltä herralla kun oli jo mm. ZOT! vyön alla.

Sarjakuvantekijän on toki tunnettava oma kenttänsä, niin se mistä pitää kuin mitä on ihan siitä riippumatta siitä pitääkö vai ei, mutta ei rajata sitä vain sarjakuvaan. On tunnettava niin kirjallisuus kuin  tietokirjallisuus sekä elokuvien, teelvision ja pelien  maailma edes kursorisesti.
Niiden lisäksi on sellainen kuin oma ja lähipiirin elämä, ympäröivä todellisuus.

[Emppu]

Ja sitten me saamme never-ending-keskusteluja siitä, onko sarjakuva kuvataidetta vai kirjallisuutta, eikä sarjakuvaa (mikä käsittääkseni on ollut sarjakuvan ensisijainen kerrontamuoto jo pidemmän aikaa).

Juuri tää hippiajatus omatulkintaisesta sarjakuvasta vituttaa. Kun sarjakuva vaan ei ole sellaista, ellei tee vaikeatulkintaista sarjakuvaa. Kun meillä on kuitenkin kohtaus sitten mistä tahansa tarinasta, tekijä määrittelee, mikä siinä on tärkeää ja tekijä näin ollen luo puitteet sille, että kuinka hyvin haluaa nämä tärkeät asiat tuoda esille. Se, että tekijä epäonnistuu tässä tarkoittaa, että sarjakuva ei ole monitulkintaista, vaan sarjakuvakerronta ontuu! Ainakin mitä tulee kaupalliseen sarjakuvaan. Tässä suhteessa Alan Mooren kokeilut on vain kuvakikkailua ilman sen suurempaa merkitystä tarinassa, kuin mitä todennäköisesti ovatkin.

Jo sillä saataisiin paljon aikaiseksi, jos tulisi edes sarjakuvan tekemiseen perustuvia kirjoja lukijalähtöisesti kuin tekijälähtöisesti. Teoriat ovat kivoja, mutta niistä ei ole hyötyä, jos ne eivät toimi vastaanottajassa. Tekijälähtöinen sarjakuvaopetus koskee yllättävän montaa sarjakuvan tekemiseen perustuvaa kirjaa ja ainoa, mistä olen saanut jotain päätä ja häntää, ovat yllättäen ollut kirja, jossa haastatellaan enemmän kustannustoimittajia kuin tekijöitä.

[Curtvile]

Juuri tää hippiajatus omatulkintaisesta sarjakuvasta vituttaa. Kun sarjakuva vaan ei ole sellaista, ellei tee vaikeatulkintaista sarjakuvaa.

että mitä? Itselläni on aika paha hippiallergia ja vaikeatulkintaista sarjakuvaa on minusta aika vähän viime kädessä.
Enimmäkseen kyse on huonosta kerronnasta ja se on minusta ollut se isoin ongelma että sen sijasta että tehtäisiin jo olemassa olevilla elementeillä jotain mikä on laadukasta koetetaan kovasti keksiä jotain niin omaperäistä ja koko muotoa uudistavaa ettei kiinnitetä sellaisiin pikkujuttuihin kuin esim. luettavuus.

oliko tämä se sinun pointtisi vai ohitinko nyt pisteesi?
Mutta mieleeni kommentistasi tulee puolituttu joka, syystä tai toisesta, oli pettynyt ettei ole yliopistotason mallia vallankaappauksesta joka olisi vain sen mekaniikkaa ilman rajoittavia malliesimerkkejä.

Mooren kohdalla kyse ei minusta olekaan muotoseikoista vaan sisältötekijöistä, toisista kyseessä on onttoa insinöörisarjakuvaa toisille shanistista jumalansanaa, itse lukeudun herran "fanipoikiin" allekirjoittamatta silti teesiä että kyseessä on paras-sarjakuvantekijä-ikinä© .

[Emppu]

Minä vain raivoan, kun kerran pääsin vauhtiin...!

Se ongelma Scott McCloudissa kun on se, että hänen oppinsa vaikuttaa myös opetukseen, jossa ei kiinnitetä, mikä on hyvää kerrontaa, vaan siihen, että tehdään teoreettisesti sellaisia asioita, jotka voidaan laskea sarjakuviksi. Scott McCloudin jutut kuitenkin on niin pitkälti teoriapohjaisia, että kuka tahansa vähäjärkinen kyllä innostuu niistä, mutta kuka tahansa, joka jaksaa miettiä asioita pikkasen pidemmälle, tajuaa, miten huttua se touhu oikeasti on.
Vastaavasti olen kuullut aika monelta ammattilaiselta kuin opettajalta, ettei sarjakuvassa ole oikeaa tapaa tehdä sitä, mutta kun on se lukija, joka lukee sen ja näkisin lukijan aseman olevan korkeammalla kuin tekijän tai arvostelijoiden aseman. Minä syyttäisin Scott McCloudia tästäkin, mutta ehkä tietäen, miten rehellisesti kiva kaveri McCloud on, ehkä parempi syyttää yleistä kriitiikitöntä ajattelua siitä, mitä sarjakuva on kuin mikä tekee hyvän sarjakuvan sarjakuvana.

[Lurker]

Minä rakastan hippejä! Ilman heitä ei olisi underground-sarjakuvia. Ilman kokeellista sarjakuvaa ei sarjakuvan kerronta kehittyisi -- vaikka ei toki kaiken sarjakuvan tarvitse tai pidä olla kokeellista.

[Emppu]

Minä rakastan hippejä! Ilman heitä ei olisi underground-sarjakuvia. Ilman kokeellista sarjakuvaa ei sarjakuvan kerronta kehittyisi -- vaikka ei toki kaiken sarjakuvan tarvitse tai pidä olla kokeellista.

Kokeellisella sarjakuvalla on aina se kiintiöpaikkansa sarjakuvaskenessä kuin myös kokeellisella elokuvalla ja peleillä omilla aloillaan. Ongelmana on enemmänkin se, ettei ei-kokeellinen sarjakuva sitten painottuu siihen, että se on hyvä tarina tai hyvä kuvitus ilman, että se olisi hyvä sarjakuvakerronnan osalta. Sen takia koen, että tollainen hippiajattelu tekee enemmän hallaa kuin hyötyä opetuksessa, koska ne, jotka tietävät haluavansa tehdä kokeellista sarjakuvaa, tulevat aina provosoitumaan, kun sanoo "Näin kuuluu tehdä".

[Curtvile]

Se ongelma Scott McCloudissa kun on se, että hänen oppinsa vaikuttaa myös opetukseen, jossa ei kiinnitetä, mikä on hyvää kerrontaa, vaan siihen, että tehdään teoreettisesti sellaisia asioita, jotka voidaan laskea sarjakuviksi.....
Vastaavasti olen kuullut aika monelta ammattilaiselta kuin opettajalta, ettei sarjakuvassa ole oikeaa tapaa tehdä sitä, mutta kun on se lukija, joka lukee sen ja näkisin lukijan aseman olevan korkeammalla kuin tekijän tai arvostelijoiden aseman. Minä syyttäisin Scott McCloudia tästäkin, mutta ehkä tietäen, miten rehellisesti kiva kaveri McCloud on, mieluummin syytän yleistä kriitiikitöntä ajattelua siitä, mitä sarjakuva on kuin mikä tekee hyvän sarjakuvan sarjakuvana.

okei, nyt oletan tajuavani mistä puhut.

teoria ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa ja hyvä sarjakuva ei ole yleismääre. Ei ole yhtä hyvää tapaa kertoa sarjakuva koska kyseessä ei ole homogeeninen universaali määre.

Hyvän huumorinstripin kerronta, rytmi ja kuvakieli on yksi merkistö ja sitä ei voida soveltaa ns. arkisarjakuvaan suoraan seikkailu/toimintasarjakuvasta puhumattakaan.

McCloud on pitkälti teoriaa ja kuten kaiken teorian kanssa on käytäntöjä joihin se sopii ja käytäntöjä joissa teoria on sen kanssa ristiriidassa.

Kun en ole ollut missään sarjakuvakoulussa vaan enemmän itse opiskellut tapaus en voi ottaa kantaa miten pitkälti opetus painottuu tämän teorian kautta.
Toisaalta itse en ole löytänyt McCloudista yhtä "vain näin voit tehdä sarjakuvaa" mutta varmaan luen sitten väärin kun en sellaista ole muutenkaan löytänyt mistään oppaasta kun en sellaista usko olevankaan.

Kuinka kovaa sinua on oikein lyöty Näkymättömällä taiteella päähän?

Minä rakastan hippejä! Ilman heitä ei olisi underground-sarjakuvia. Ilman kokeellista sarjakuvaa ei sarjakuvan kerronta kehittyisi -- vaikka ei toki kaiken sarjakuvan tarvitse tai pidä olla kokeellista.

miksen ole yllättynyt? minun kantani on enemmän tähän suuntaan

[Lurker]

miksen ole yllättynyt? minun kantani on enemmän tähän suuntaan

Hah! Henry Rollinsilla ja Robert Crumbilla ja Mr. Naturalilla on uskoakseni paljon yhteistä.