Niin no, kyseenalaistan kyllä nuo "uskottavat" ominaisuudet, ne kun ovat aika pakkopullaa ja en ihmettele, miksi tietynlaista sorsimista tästä saattanee johtua.
Vastaavasti kannattaa ottaa huomioon se, että siinä, missä kirjoituksella pelataan ihmisen omalla mielikuvalla, sarjakuva antaa tiukan määreen sille, millainen se mielikuva on. Varjotarina lähtee liikkeelle jo yhdestä kuvasta, toisin kuin yhdestä sanasta tai edes kappaleesta. Toisaaltaan, onhan kyseessä paljon sitten tarinan kirjoittajasta, veikkaan, että auteurit ovat hieman hanakampia toteuttamaan omaa visiota kuin kuohimaan tarinaa tiivimmäksi dramaturgiaksi.