Sarjakuvantekijä: Kerro murheesi

[Clavia Z]

Tännehän on tullut kivasti rohkaisua ja vinkkejä, kiitoksia teille.

Holle ja Curt: Onhan se toki käynyt mielessä että minun pitäisi kehittyäkseni irtautua välillä kulloinkin tekeillä olevasta sarjakuvasta ja piirtää yksittäisiä kuvia, irroitella ja antaa mielikuvituksen vain viedä... mutta jotenkin ajattelin optimisesti että kehittyyhän sitä pelkästään sitä sarjakuvaprojektia duunaamalla... kun en halunnut minkään hidastavan sen etenemistä. Väärä ajatus, otan opikseni. Inktober alkakoon.

Sarjakuva on vain yksi graafisen ilmaisun ja kerronnan muoto. Onko palosi sittenkin silkka teksti? vaiko vain kuvat ilman jaksollista kanonista jatkumoa? Onko poltteesi sittenkin musiikki?

Minä olen tarinankertoja. Se on minun paloni. Keksin tarinoita ja kerron ne kuvaa ja tekstiä yhdistelemällä. Enkä pelkää isoja projekteja. Mitä pitempi juttu, sen paremmin viihdyn sen parissa. Tein ensimmäiset albumimittaiset sarjakuvani jo 1987, vasta-alkajana. Minulla oli omat vakiohahmot jotka seikkailivat kaikkiaan 13:ssa pitkässä tarinassa ennen kuin päästin heistä irti. Ideoita tuli sen verran kuin ehdin piirtää, ja roiskaisin nuo 46-sivuiset seikkailut paperille nopeasti. Välillä on ollut sitten pitkiä kausia, jolloin olen keskittynyt ihan vain yhden rivin strippeihin, mutta nykyään strippiformaatti tuntuu liian ahtaalta valtoimenaan ryöppyävälle mielikuvitukselleni.

Luominen on minulle helppoa, koska minä ikään kuin näen valmiit sivut päässäni. Kun sitten katselen tyhjää paperia, hion vielä dialogia mielessäni ja alan sitten tehdä ruutujaon ja luonnostella.

Ongelmat syntyvät vasta tussausvaiheessa. Piirrän ruudut ja sivukokonaisuudet just niin kuin ne päässäni näen, mutta käsi ei osaa tehdä niin hienoa jälkeä että se vastaisi sitä mitä näen päässäni.

Tussaamista tässä eniten pitäisi kehittää.

[JPH]

Tuskaa. Halusin dynaamisemman kuvan juoksevasta hahmosta niin päätin vääntää poseeerauksen tollaisella  SH FiguArtsin Body Kun -hahmolla (noi sarjakuvapiirtäjille tarkoitetut mannekiinit, joita voi laittaa lähes mihin tahansa asentoon). No, hienohan siitä asennosta tuli ja se näytti vauhdikkaalta.



Mutta kun sen sain piirrettyä paperille, näyttikin se aikasta tylsältä. Vauhdin tuntua siinä ei ollut ollenkaan vaan näytti ihan että hahmo olisi ollut molemmat jalat maassa ja hiipinyt.

Kun taustoja lisäilin ja myös tuon maan jalkojen alle, niin kokeilin siihen lisätä jotain dropshadowia jotta tulisi enemmän fiilistä että taaimmainen jalka olisi ilmassa. Kyllähän se vähän paremmalta näyttää mutta en ole oikein tyytyväinen tuohon piirtämääni varjoonkaan. Tuntuu kovin vaikealta toi koko varjo.

Täältä hakisin jotain vinkkejä miten liikettä saisi kuvaan enemmän, nimenomaan tohon kuvakulmaan.



Toi hahmo on siis laitettu poseeraamaan (mukana sellainen pidike jolla sen saa poseeraamaan vaikka ilmaan. Tosi hyvä figuuri muuten!), siitä on otettu kuva ja piirretty mallista.

[Curtvile]

Tyyppäsin tuolla mallilla.
En ole varsinaisesti piirtäjäsankari joten tulos oli epileptikko ninja ja toinenkin kaatumatautinen huppuveikko.

Joko liioittelet oikeaa perspektiiviä tuomalla etukättä lähemmäs kuin se oikeasti onkaan tai lisäät vauhtiviivoja(tähän suuri osa angloamerikkalaista ja mangakerrontaa pohjaa, staattinen liikkeeksi illuusiolla)

ja tietty kokeilet löytyykö mannekiinilla vielä parempi asento.
tai muuttamalla taustaa ja sen asemointia.

Itse käytin suoraan tussia piirtäessäni mallikuvastasi ja vaikka onkin kömpelöä jälkeä siinä on enemmän massaa, anatomisesti väärissä paikoissa (jotenkin sain käteen pari lisäniveltä), mutta massaa joka tapauksessa.
Hahmosi on "oikein" mutta ihan liian kevyt, mannekiinissa lankeaa varjoja jotka osoittavat silmälle ja aivoille muodon, pinnat ja siten kokonaisvaltaisen kropan.
Eli sitä varjoa lisää myös.

Mutta alkuaskeleet on otettu, ei kun teet toisen version ja sitten kolmannen ja kuudennentoista ja jatkat kunnes on valmista.
Ja ensi kerralla onnistuukin helpommin.
On uudet ongelmat ja haasteet.

Onnea sarjakuvanteon tiellä.

[Secos-Bill]

^^ Mielestäni hahmon painopiste on liian takana, se näyttää juoksevan pikemminkin taaksepäin. Itse laittaisin ylävartalon taittumaan hiukan enemmän eteenpäin.

En ole varma tulkitsenko valokuvan ihan oikein, mutta minusta näyttää, että kantapää on liian lähellä maata, sekä reidet ovat hiukan liikaa keskilinjan suuntaan ? Tärkeintähän mallista piirtämisessä on se, että malli on oikein.

Mutta ehdottomasti erittäin kehityskelpoista jälkeä, tekisi mieli nähdä tulevatkin versiot  ( ja galleriasi on valitettavan tyhjä ).

[Gothicus]

^^ Mielestäni hahmon painopiste on liian takana, se näyttää juoksevan pikemminkin taaksepäin. Itse laittaisin ylävartalon taittumaan hiukan enemmän eteenpäin.

Samaa mieltä; hahmo näyttää nojaavan taaksepäin, eikä kehon paino näyttäisi tulevan ponnistavan vasemman jalan päälle. Eli pientä etunojaa hahmoon, painovaikutelmaa vasemmalle reidelle, sekä säätöä taustan perspektiiviin. Nyt hahmo ja perspektiivi (jota ei välttämättä kannata vetää yksyhteen pöydänkannen kanssa) eivät ole täydessä synkassa, joka aiheuttaa staattisen vaikutelman.

[Reima Mäkinen]

Täältä hakisin jotain vinkkejä miten liikettä saisi kuvaan enemmän, nimenomaan tohon kuvakulmaan.

Kuvakulma on hankala, koska siinä tulee raajoihin paljon ns. lyhennyksiä. Hahmo tulee kohti kameraa, joka on kuitenkin aika ylhäällä. Kokeilin ja just tuo ylhäältä alas tekee käsistä täältä katsoen helposti kummallisen näköiset. Kädessä oleva ase on oikeastaan ainoa säännöllisen muotoinen esine, jonka avulla perspektiiviä voi hahmottaa. "Lintuperspektiivi" ei myöskään nyt ainakaan lisää sitä vauhdin tuntua.

Jos haluat käyttää tuommoista malli-ukkoa, huomaa, että eri etäisyyksiltä, ja erilaisilla linsseillä kuvattuna lopputulos on aina hieman erilainen.

Kuten toverit tuossa aiemmin kirjoittivat, on mallin asento pielessä. Se että jalkapohja on kokonaan maassa kun kädet ovat noin, on luonnotonta. Samoin ylävartalo, joka on kiertynyt väärään suuntaan (koska se ei ole kääntynyt oikeaan suuntaan). Polvikin tosiaan kaartuu liian sisään, eli tyyppi on menossa mukkelis makkelis.

Suosittelisin joko mallin ottamista muista sarjakuvista tai sitten vielä mieluummin että kokeilet tuon mallinuken sijasta omalla keholla. Siis ihan miltä se tuntuu ja missä asennossa kädet ja jalat tuntuvat parhailta. Sitten piirtäessä muista olkapäästä toiseen kulkeva linja sekä lantiossa lonkat yhdistävä linja. Kun ne ovat suhteessa oikein niiden jatkoksi sitten raajoja.

[matkamies]

Hahmon asento ja kuvakulma ovat liikkuvan vaikutelman kannalta hankalia. Nyt näyttää siltä kuin yläkroppa olisi menossa eri suuntaan kuin jalat. Niinkuin ylempänä jo mainittiinkin, vauhtiviivoilla saa helposti aikaan liikkeen tuntua, myös silloin kun niitä käyttää taloudellisesti. Siirtäisin myös kuvakulmaa vähän. Tähän tapaan.... 

[Secos-Bill]

Suosittelisin joko mallin ottamista muista sarjakuvista tai sitten vielä mieluummin että kokeilet tuon mallinuken sijasta omalla keholla.

Nukella on kyllä oma paikkansa, joten ei sitä pois kannata heittää. Omalla kehollahan ei saa esim hyppyjä tai muuta rajumpaa liikettä oikein, jos ei tosiaan silloin hyppää ( tms ), mutta asennon huomioiminen lyhyen ilmalennon aikana on lähes mahdotonta. Jos vain seisoo ja on hyppäävinään, painopiste ja tasapainottavat liikkeet ovat pielessä.
Itse suosin vaikeissa asennoissa valokuvia ja jos kuva ei ole ihan halutusta suunnasta, niin se avulla voi ainakin taitella nukelle oikean asennon.
Ja lopulta, kun tarpeeksi harjoittelee hyvillä malleilla ( oli se sitten nukke tai valokuva ), niin lopulta asennot oppii kyllä tekemään ihan omasta päästäänkin.

[Reima Mäkinen]

Nukella on kyllä oma paikkansa, joten ei sitä pois kannata heittää. Omalla kehollahan ei saa esim hyppyjä tai muuta rajumpaa liikettä oikein, jos ei tosiaan silloin hyppää ( tms ), mutta asennon huomioiminen lyhyen ilmalennon aikana on lähes mahdotonta. Jos vain seisoo ja on hyppäävinään, painopiste ja tasapainottavat liikkeet ovat pielessä.

Joo, ei nukkea hukata kannata, kunhan muistaa, että se ei ole oikotie siinä mielessä, että sen saa myös "vääriin asentoihin", niinku tuossa yllä. Ja tekee sitten nukella tai omalla keholla, pitäisi se ihan empiirisestikin tulla selväksi, että kävely ja juoksu ovat tietyllä tapaa kaatumista eteenpäin.

Itse suosin vaikeissa asennoissa valokuvia ja jos kuva ei ole ihan halutusta suunnasta, niin se avulla voi ainakin taitella nukelle oikean asennon.

Hiuksia jos lähdetään halkomaan niin joskus olisi hyvä olla 2 valokuvaa eri suunnista samasta asennosta, siis jos haluaa varmasti asennon oikein. 

Sarjakuvista jos katsoo, niin Jack Kirby on siinä mielessä hauska, kun se liioittelee kaikki liikkeet ja eleet äärimmilleen. Tai oikeastaan äärimmäisen yli. Ja liioittelustahan tässä on myös kysymys, oikean kuvakulman ja asennon valitsemisen lisäksi.

[STD]

Russ Manning tekee aika dynaamisia juoksuja. Kehon kallistuskulmat on aika huikeita.

[JPH]

Hyviä pointereita, kiitokset kaikille kommentoijille.

Taisin tosiaan tyytyä mannekiinin asentoon liian nopeasti, olisi pitänyt hioa enemmän.

[Korro]

Hieman kuumeilua yms. Joudun pitämään vähän taukoa piirtämisen osalta mikä voi olla herkän mieleni kannalta ihan ok. ( olen melko maaninen taiteen suhteen)
Tämä duhaoire voi olla myös fysiikan tapa ilmoittaa väsymyksestä. Satoi tai paistoi.

[Korro]

Vaikka sain keskittyä luovuuden pariin muutamaksi toviksi niin tuntuu vielä ettei vireys ole " ok" vielä. Tekevälle sattuu. Visioita on ollut jatkon suhteen. Koska konkretisoituu niin se on ajasta kiinni.

[Reima Mäkinen]

Sain pari kuukautta vetkuteltuani laadittua käsiksen, mutta piirtäjä ilmoitti ettei haluakaan piirtää tarinaa. Eihän se muuten mutta kun tämä juttu oli nimen omaan hänelle räätälöity. Ei tosin kokonaan, mutta mielestäni piirtäjän voi odottaa piirtävän myös ei-toivottuja asioita, jotta pääsee piirtämään sitä mitä eniten haluaa piirtää.

Aprikoin tässä että yrittäisinkö sitten piirtää itse, koetanko etsiä toisen piirtäjän vai mitä teen. Koko pointti kun oli siinä että tämä piirtäjä hanskaa hyvin ne eläimet, jotka on tässä pääosassa. Ja ite taas en. Harrastelun tylsää puolta edustaa tämä tilanne.

[OM]

Minua harmittaa nykypäivän suuntaus, että monet lehdet, joihin olen ottanut yhteyksiä ja kysellyt, hakuaisivatko he kuvituksia julkaisujensa täytemateriaaliksi, niin  olen saanut  vastaukeksi lähes poikkeuksetta,  että he käyttävät ns. kuvapankkeja ja silloin  kuvituksille ei ole tarvetta. Näin tapahtui viimeksi, kun otin kahteen  koira-aiheisen lehden toimitukseen.  Eivät halunneet edes näytekuvia katsottavaksi. Voin todeta koirakuvituksieni  olleen kyllä julkaisukelpoista kamaa.  Tein kovan työn ja käytin referenssimateriaalinakin koiraaiheisia valokuvia, jotta kustantaja vakuuttuisi, että todellakin piirtämäni koirat ovat koiria eivätkä näytä kissan ja koiran sekoitukselta. Nyt ei ole kysynys sarjakuvista, joissa joskus koira saattaa näyttää koiralta, mutta näyttää kiroilevalta siililtä...
Mutta tylysti vatataan, etteivät halua edes näytekuvia. Kyllä se minua lannistaa kovinkin.

Eräs tunnettu sarjakuvapiirtäjä mainitsi erään lehden haastattelussa joitakin vuosia sitten, että on vaikeaa saada töitään kaupaksi julkaisuihin. Ja hänellä kyllä oli taitoa ja meriittejä vaikka muille jakaa kun tunnettu oli Suomessa.
Nyt kun aikaa on kulunut tuostakin haastattelusta jo monta vuotta,  koen, että tilanne on vielä huonompi saada kuvituksia julkaistuksi tänä päivänä.

Ja sitten on ollut tapauksia, että kuvia on kehuttu kovasti, mutta eivät ole valmiita maksamaan, koska budjetti on suunniteltu etukäteen jopa pariksi vuodeksi eteenpäin. Ilmaiseksi kyllä ottaisivat, mutta.... Ei minullekkaan ole ilmaisia kynät, pensselit, musteet ja paperi, kun niitä koska kuluu silloin paljonkin, kun inspiraatio ja luovuus taas antavat virtaa itselle. Ja siihen vielä käytetty aika päälle. Vaikka usein hutaisenkin kuvan nopeasti, se kyllä näkyy, mutta kun propjekti jota tekee on itselleenkin kiinnostava, niin siihen käyttää silloin luonnollisesti aikaa ja osaamistaan aivan toisella tavalla. Eipä tällä kertaa muita murheita!
Mutta onneksi on kvaakin galleria. Tosin se on ollut aika tyhjä meikäläisellä monta vuotta.....ryhdistymisen paikka jepuli jep!