Sarjakuvantekijä: Kerro murheesi

[Reima Mäkinen]

Mitat: kuuklaa cd leaflet.
Värit riippuu vähän painosta eli siitä miten se on aikomus tulostaa. Kuvissa 400dpi pitäisi riittää, tekstit mielellään vektoreina tai sit 600dpinä (TIFF, jpg vain hätätilassa). Eli tarttisit sopivan ohjelman ja pdf-käynee sit teksteillekin. Jos tulostetaan ite laserilla niin senkus kokeilet printata miten värit toimii.

[Tuipal]

Kiitos, erityisesti sanoista cd leaflet, sillä ne mitat löytyi.

[Secos-Bill]

Tuipal -

Kenen toimesta kansi on tarkoitus painaa/tulostaa ? Jos kannen hoitaa joku kirjapaino, niin turha lukea pidemmälle... sellaisesta en tiedä mitään

Jos taas kyse on kellaribändistä, jossa joku jäsen ( basisti! ) printtaa kansia aina tarpeen mukaan, niin itse olen käyttänyt Nero Cover Designer ilmaisohjelmaa, http://www.nero.com/eng/downloads/ jolla saa kannet, sisäliuskan ja CD-etiketin valmiiksi mitoitettuna ( alavasemmalla )

Siinä on tosin pari puutetta.
Ohjelmalla ei onnistu monisivuinen vihko, ellei sitten tee useita tiedostoja - mikä tosin käy helposti, mutta sivujärjestyksen kanssa voi tulla hahmottamisongelmia.
Lisäksi jos suunnittelijalla ja tulostajalla on eri printterit, niin etu- ja takakansi voivat vaihtaa paikkaa.
Etu- ja takakannen taitoskohtaan jää myös kiusallinen tyhjä väli ( jota voi kyllä kaventaa 'bleed' valikosta, mutta se ei häviä kokonaan. )
Nämä tosin voi kiertää tekemällä CDn etu- ja takakannen samalle DVD-arkille, sisäaukeama taas toiselle DVD-arkille ( mutta silloin pitää printata koevedoksia, jos haluaa vihkon ulko- ja sisäpuolet kohdistettua -  se tosin käy ihan vain muutamalla erivärisellä viivalla ja valoa vasten tarkistamalla - jotka kohdistuksen jälkeen kannattaa korvata apuviivoilla, jotka eivät tulostu. )

Mutta, kun on saanut kaikki asetukset kohdalleen ( ja tallentanut sen oletuspohjana ), niin ohjelma on loistava ja seuraavienkin kansien teko on todella helppoa. Itse olen tehnyt monta ylimääräistäkin, koska kansien suunnittelu on vain niin mukavaa. Monisivuisia valokuvien ja sanoitusten kera, kaksipuolisia sisäliuskoja, joissa sisäpuolen teksti kiertää hienosti keskellä olevan kiinnityskohdan, jne...
Kun vielä ostin sopivaa paperia, niin omia kansiani ei erota 'kaupan' kansista, vaikka printteri on halpa mustesuihkumalli.

[Tuipal]

Kiitos linkistä Secos-Billi, mielenkiintoinen ohjelma.

[[kivi]]

Cd-levyn kansi jewel box-formaatissa on 12cm x 12 cm, joka saatetaan korkeussuunnasta rajata 11,8:aan, lisäksi ylös, alas ja oikealle kannattaa jättää 3mm bleedi eli sellainen osa jossa on väriä mutta joka leikataan pois, leikkuuvara.

Mitat vaihtelevat painon mukaan hiukan, ja versinkin jos joudut tekemään labelin, eli sen itse pyöreän levyn kuvan, niin se riippuu ihan painosta kuinka saa tehdä. Jotkut vaatii ne "veriurat" sinne levyyn, toisille taas saa painaa laidasta keskireikään saakka. Kyllä ne kertoo, ja useimpien painojen sivuilla on juuri heille sopivat painomallit esimerkiksi Photoshopiin ja Freehandiin.

Yleisesti ja erityisesti en suosittele mitään ilmaisia tai ei-ilmaisia design-ohjelmia, painossa niitä ei kuitenkaan ole tarjolla. Muutenkin jos olet tekemässä levyyn kansipiirrosta, kannattaa se pitää omana juttunaan, ja kannen tekstit tekee sitten joku muu.

Semmoinen asia jonka ammattilainenkin unohtaa säätämisen innossaan usein on, että se kuva kannattaa pitää omana tiedostonaan, ja kanteen tulevat tekstit (bändin nimi, levyn nimi, mahdollinen julkaisijan logo) ominaan ja erillään ihan loppuun saakka.

[Tuipal]

Kiitos vastauksestasi Kivi ja hyvä, että muistutit siitä "pyöreästäkin".

[Miha]

Kaikki muu menettelee mutta ei jännetuppitulehdus

[iivana]

-Huono pää keksimään mitään varsinaista juonta. Ideoita on vaikka muille jakaa (hirveästi unia, muutama omalaatuis-henkilökohtainen, jne), mutta kukaan ei rupea käsikirjoittajaksi (joko ei ole aikaa tai ei muuten vain). Kaikki sarjakuvanalut jäävät muutaman ruudun kohtauksiksi suuressa tyhjyydessä.

-Opiskelen historiaa Joensuussa. Täällä peräkylällä ei ole minkään sortin taideopetusta, josta saisi vaikutteita. Olen täysin itseoppinut, mutta taitoni ovat juuttuneet tietylle tasolle.

-Ei ole A3 skanneria yliopistolla tahi missään, jossa voisi sitä käyttää.

[Anssi Rauhala]

-Huono pää keksimään mitään varsinaista juonta... ... Kaikki sarjakuvanalut jäävät muutaman ruudun kohtauksiksi suuressa tyhjyydessä...

Tuttu juttu. Siihen tottuu, ja 20 vuoden päästä jo naureskelet.

Itse lupasin tehdä uusia töitä vielä kevään aikana, vaikka vanhatkin ovat kesken. Ja suvussa on sairastelua ja tuttavapiireissä kuolemantapauksia. "Ei vaikuta keikkaan", on kaikkien tilaajien näkökanta.

[Miha]

-Huono pää keksimään mitään varsinaista juonta. Ideoita on vaikka muille jakaa (hirveästi unia, muutama omalaatuis-henkilökohtainen, jne), mutta kukaan ei rupea käsikirjoittajaksi (joko ei ole aikaa tai ei muuten vain). Kaikki sarjakuvanalut jäävät muutaman ruudun kohtauksiksi suuressa tyhjyydessä.

-Opiskelen historiaa Joensuussa. Täällä peräkylällä ei ole minkään sortin taideopetusta, josta saisi vaikutteita. Olen täysin itseoppinut, mutta taitoni ovat juuttuneet tietylle tasolle.

-Ei ole A3 skanneria yliopistolla tahi missään, jossa voisi sitä käyttää.

-Aloita kohtauksesta joka on mielenkiintoinen, ja mieti mitä hahmoille sen jälkeen tapahtuu. Kulje kohtaus kerrallaan. Jos olet hyvä keksimään ideoita kuten väität, sinulle ei pitäisi tuottaa vaikeuksia keksiä mitä tapahtuu seuraavaksi. Lukija jaksaa kyllä pysyä mukana, mikäli kohtaukset on mielenkiintoisia. Juonenkuljetus ei ole itseisarvo vaan työkalu jolla voi luoda lukijaa kannattelevan verkon jos kokee ettei tapahtumat itsessään ole tarpeeksi mielenkiintoisia. Lisäksi niillä voi kaivaa itsensä ylös kuopasta jos tarina ei mene niin kuin haluaa. Mutta jos ei ole julkaisijaa eikä rajoitteita niin se on vain hyvä. Tarinankerrontaa varten on monia hyviä oppaita, kuten vaikka Dan O' Bannonin Guide to screenplay structure joka selkeytensä ja joustavuutensa vuoksi sopii erinomaisesti sarjakuviinkin.

-Jos onnistuu kehittämään piirtotyyliään TÄYSIN ilman vaikutteita niin se on kadehdittava tila, koska silloin ei ehkä todennäköisesti edes kopioi ketään. Muuten voi käyttää oppaina ihan mitä vaan, maalauksista manganteko-oppaisiin, kaikista löytyy jotain hyödyllistä. Netistä voi tilata ja kirjastoista löytyy.

-Kirjastoissa pitäisi olla skanneri, sen ei tarvi edes olla A3, mihin tahansa kokoon voi piirtää toimivia sarjakuvia. Tai tee suoraan nettiin, piirrä paneeli kerrallaan aina kun keksit seuraavan kohtauksen, julkaise se niin että sitä voi lukea korealaiseen tapaan vierittämällä alaspäin paneeli kerrallaan.

[Jukka Koivusaari]

Vuosi mennyt niin etten ole saanut piirretyksi oikein mitään.

 Ei enää oikein huvita. Aina kun yritän aloittaa  olen hetken päästä hirvittävän katkera ja turhautunut.

 Toissa vuonna minua petttiin kahdelta taholta. Turhilla lupauksilla tehtiin hirveä kiire  ja höynäytettiin aikataulut sekaisin. Mulla oli kaksi muka toimeksiantajaa, joiden aikataulut minun piti sada keskenään sovitettua yhteen.  Molemmilla piti olla kova kiire ja tiukka deadline. Jälkikäteen sai kuulla kuinka  kummaltakin julkaisijalta se kiire vaan loppui - tai toisella se ei koskaan edes alkanut. 
 Jouduin näitä varten jättämään omia töitä kesken ja huitaisemaan puolikuntoista kuraa alta pois.
 
  Kun tämä viimeinen näistä - sukulaismiehen järjestämä kontakti, käsikirjoittaja herra kauppaneuvos jonka piti olla muka kokenut tekijä ja kova ammattilainen-  saa marraskuussa -12,  puoli vuotta oman itse ilmoittamansa deadlinen jälkeen,  tivattaessa synopsiksen sijaan väsättyä 500 sanan aineen aiheesta "emmä ookkaan tehny mitään " , piti aloittaa omat hankkeet uudestaan alusta.
 Pitkän tauon jälkeen se oli aikalailla väkinäistä pakertamista, varsinkin kun oli jo oppinut epäonnistumaan julkaisussa.

  Viimeisenä niittinä siihen päälle vielä viimekeväiset hesarin pellet-  Mikä siinäkin on kun ns. ammattilaisilta ei suju omien aikataulujen pitäminen ja projektiohjaus ollenkaan. Ne puupäät sai tekemällä tehtyä ihan turhan kiireen.
 Ja se toistuvan stressin aiheuttama vitutus on saanut piirtämisen maistumaan niin  pakkopullalta, ettei siitä ole enää edes harrastukseksi. Harrastusten pitää olla palkitsevia ja rentouttavia.
Yritän välillä  piirrellä huvikseni, huomaan kuitenkin  pian puuhaavani jotain ihan muuta.

[Kartsa]

On kanssa mulle tuttu tuollainen tilanne, että ideoita olisi, mutta ei tunnu saavan niistä pidempää tarinaa. Sen sijaan, että lähdet heti kaavailemaan juonta parin kuvan jälkeen, suosittelisin sun kokeilevan tämmöstä metodia:

Avaat rohkeasti koneelta wordin tai vaikka otat käteen kynän ja paperia. Alat sitten vaikka ranskalaisilla viivoilla kirjaamaan ylös noita (samaan tarinaan tietenkin sijoittuvia) ideoita. Kohtauksia, henkilöitä, teemoja ja yms. Sitten sulla on kasassa materiaalia, josta alat pikkuhiljaa muovaamaan yhtenäistä tarinaa.

Vähän, niin kuin legopalikoilla rakentelisi. Sen sijaan, että tekee orjallisesti joidenkin ohjeiden mukaan, niin mielummin levittää ne palikat maahan ja rakentaa mitä mieleen juolahtaa.

-Huono pää keksimään mitään varsinaista juonta. Ideoita on vaikka muille jakaa (hirveästi unia, muutama omalaatuis-henkilökohtainen, jne), mutta kukaan ei rupea käsikirjoittajaksi (joko ei ole aikaa tai ei muuten vain). Kaikki sarjakuvanalut jäävät muutaman ruudun kohtauksiksi suuressa tyhjyydessä.

-Opiskelen historiaa Joensuussa. Täällä peräkylällä ei ole minkään sortin taideopetusta, josta saisi vaikutteita. Olen täysin itseoppinut, mutta taitoni ovat juuttuneet tietylle tasolle.

-Ei ole A3 skanneria yliopistolla tahi missään, jossa voisi sitä käyttää.

[Anssi Rauhala]

Sain antibioottikuurin hampaan juurihoidon päälle. Väsyttää ja keskittyminen on vaikeaa. Esa Niskasen kässäriin tehtävä Korpilentäjä ei ole vielä valmis painokoneeseen. Mikko Ketolan kässäriin tehtävä Anni Isotalo -seikkailu Mystikoiden matka on vakavasti kesken. Mutta sitten, lepuuttaessa kättä tussikynänvarresta, virittelin uuden hahmon johonkin perioditarinaan, ehkä atoomijuttuihini liittyen. Vai mitä sanotte oheisesta henkilöstä, joka, jos ei ole valtion virkamies, niin sitten jonkin sortin tutkija?

[tmielone]

Mutta sitten, lepuuttaessa kättä tussikynänvarresta, virittelin uuden hahmon johonkin perioditarinaan, ehkä atoomijuttuihini liittyen. Vai mitä sanotte oheisesta henkilöstä, joka, jos ei ole valtion virkamies, niin sitten jonkin sortin tutkija?

Erittäin lupaavan näköinen hahmo! Toivottavasti saat hänet johonkin tarinaan mukaan. En tiedä millaisia atoomijuttusi ovat olleet, mutta siihen aihepiiriin liittyen hahmo voisi olla vaikka STUKin tutkija. Itse asiassa stukin sivuilta löytyy yllättävän samanhenkinen (muttei yhtä tyylikäs) hahmo.

[Timo Ronkainen]

Viitisentoista vuotta kestänyt graafikko-sarjakuvapiirtäjän urani kuukausipalkkaisena loppui tässä elokuussa ja nyt on aika palata puolityöttömän pätkäilijän elämään. En tiedä onko se murhe vai helpotus tai jotain muuta. Ehkä nyt on aika toteuttaa niitä ikiomia ajatuksia.

Timo