Sarjakuvantekijä: Kerro murheesi

[Curtvile]

Tätä esiintyy. Itse olen huomannut että osaan pirtää teknisiä asioita, autoja, aseita, polkupyöriä ja koneita mutta rakennusten kanssa on vaikeuksia kun niistä itse löytää ne "ei noin" ihan heti.

Sama kuin että eläimiä on minusta helppoa piirtää, lähes hauskaa, mutta ihmiset ja eritoten tuo kauniimpi sukupuoli tuottaa ongelmia.
Silmät nyt menee vääriin tasoihin kaikilla mutta naiseläjän piirtäminen on haasteellista.
Jokin mittasuhteissa ja linjoissa menee metsähallintoon  jotta pöpelikkö raikaa.

Ei sekään murhe, on ainakin syy tehdä sitä paljon kun  ei osaa ja siten hyvä syy käydä paljon mieluista referenssimateriaalia läpi.

[Curtvile]

Polku- ja moottoripolkupyörän piirtämisestä pitäisi ehdottomasti olla oma ketjunsa. Juuri luin Kari Leppäsen haastattelun jossa hän kertoi inhoavansa aihetta yli kaiken. Oli kieltäytynytkin kansikuvatyöstä koska siihen olisi pitänyt piirtää iso HD-mopo. 

Jospa arvoisa ylläpito saisi napsaistua tämän uudeksi ketjuksi?

tämä meni viimeksi ihan ohi.
ennemminkin aiheesta voisi uuden aiheen sijasta jatkaa ketjussa Mitä on vaikea piirtää?

[[kivi]]

Itse olen huomannut että osaan pirtää teknisiä asioita, autoja, aseita, polkupyöriä ja koneita mutta rakennusten kanssa on vaikeuksia kun niistä itse löytää ne "ei noin" ihan heti.

Sama kuin että eläimiä on minusta helppoa piirtää, lähes hauskaa, mutta ihmiset ja eritoten tuo kauniimpi sukupuoli tuottaa ongelmia.

Oikein piirtäminen ja hyvin piirtäminen ovat kaksi eri asiaa. Myös niinsanottu "realistinen" piirtäminen tarkoittaa vain sitä, että tyylittely on erilaista kuin humoristisemmissa tyyleissä, mitenkään oikeampaa tai parempaa se ei ole.

Sarjakuvan tekemisessä tärkeää on se, että lopputulos on uskottava ja lukijan koettavissa, ei se, miten näköistä jälki on. Eipä tule mieleen montaakaan sellaista sarjakuvaa jotka olisivat samalla kertaa suosittuja ja sisältäisivät vielä hyvin piirrettyjä ihmisiä. Itse asiassa olen joskus jopa päätynyt pessimismin puuskassa ajattelemaan että ns. realistisissa tyyleissä ihmisten näköisyyden tavoittelu alkoi ja loppui Roy Cranen ja Milton Caniffin aikoihin, sen jälkeen on vain tavoiteltu sitä tulkintaa jonka he vakiinnuttivat.

Mutta niinhän suomalaisessa mangapiirtämisessäkin niin usein jäljitellään japanilaisia ketunkasvoja, sen sijaan että mietittäisiin että kun kerran puhutaan länsimaisista henkilöistä voitaisiin ottaa käyttöös vaikkapa se, miten Osamu Tezuka länsimaiset hahmot näki ;-) http://1.bp.blogspot.com/-5VCIeFn1f_o/URAnpWjLrRI/AAAAAAAAF04/8uuBoWT7hNE/s640/300-la-stroia-dei-tre-adolf7.jpg

[Curtvile]

Oikein piirtäminen ja hyvin piirtäminen ovat kaksi eri asiaa. Myös niinsanottu "realistinen" piirtäminen tarkoittaa vain sitä, että tyylittely on erilaista kuin humoristisemmissa tyyleissä, mitenkään oikeampaa tai parempaa se ei ole.

Tämän tiesin vallan hyvin ja sitä tarkoitinkin, minä en piirrä mainitsemiani asioita oikein enkä hyvin.
joten

Sarjakuvan tekemisessä tärkeää on se, että lopputulos on uskottava ja lukijan koettavissa, ei se, miten näköistä jälki on. Eipä tule mieleen montaakaan sellaista sarjakuvaa jotka olisivat samalla kertaa suosittuja ja sisältäisivät vielä hyvin piirrettyjä ihmisiä.

uskottavuuden kohdalla niin tarinassa kuin piirroksessa olen samaa mieltä.
Valitettavasti muutama harva kokenut piirtämäänikin sarjakuvaa, asia jota yritän välttää parhaan kykyni mukaan tästedeskin.
Varsinkin kun maailmassa on niitä hyviäkin piirtäjiä.

Me ollaan luettu ihan eri sarjakuvia sitten tai olen määrittänyt sanan suosittua ihan väärin mm. Prattin, Franquinin, Azzarellon ja Risson sekä Talbotin kohdalla noin alkuun.
Eipä olisi sekään kyllä ensimmäinen kerta.

[[kivi]]

Me ollaan luettu ihan eri sarjakuvia sitten tai olen määrittänyt sanan suosittua ihan väärin mm. Prattin, Franquinin, Azzarellon ja Risson sekä Talbotin kohdalla noin alkuun.

Enpä voi tuohon vastata muuten kuin että hyvin piirtäminen ja sarjakuvapiirtäminen (=piirtäen kertominen) eivät ole sukulaisia. Lisäksi listan piirtäjien piirrosten hyvyys ei ole taidoista kiinni.

[Reima Mäkinen]

Myös niinsanottu "realistinen" piirtäminen tarkoittaa vain sitä, että tyylittely on erilaista kuin humoristisemmissa tyyleissä...

Eikä koskaan lakkaa hämmästyttämästä se että muutamat ns. realistisen tyylin piirtäjät eivät tätä asiaa ollenkaan ymmärrä.

Sarjakuvan tekemisessä tärkeää on se, että lopputulos on uskottava ja lukijan koettavissa, ei se, miten näköistä jälki on.

Mikä tahansa tuherrus tai toisen ääripään jäykistely on koettavissa, mutta onko se ymmärrettävissä ja palveleeko se asiaa, on se mikä mielestäni ratkaisee.

Enpä voi tuohon vastata muuten kuin että hyvin piirtäminen ja sarjakuvapiirtäminen (=piirtäen kertominen) eivät ole sukulaisia.

Aivan. "Sarjakuvan piirtämisen taiteessa" kriteerit ovat hieman eri kuin "kuvataiteen taiteessa". Sarjakuvan tekijältä edellytetään lisäksi omissa maneereissa pitäytymista enemmän kuin kuvataiteilijalta. Maneereista irti pyrkimistä kannustetaan kuvataiteen puolella, mutta sarjakuvassa se nähdään usein vain vikana tai osaamattomuutena.

Eipä tule mieleen montaakaan sellaista sarjakuvaa jotka olisivat samalla kertaa suosittuja ja sisältäisivät vielä hyvin piirrettyjä ihmisiä.

Vähän makuasiakin kuitenkin tuo.

[tertsi]

Siitä vaan herroilta kummaltakin parit naytteet kehiin, kuinka helppoa se realistinen"tyylittely" onkaan. Veikkaanpa että se ei onnistu teiltä kummaltakaan. Jos ei onnistu kyllä minultakaan, mutta en ole esittänytkään tuollaisia kummallisia väitteitä.

[Reima Mäkinen]

Ensinnäkin, minusta väitteitä voi esittää vaikka ei itsellä olisikaan näyttöä. Muutenhan esimerkiksi elokuvakritiikkejä olisi paljon vähemmän kuin mitä niitä nyt on...

Minulla ei ole ollut kiinnostusta realistiseen tyylittelyyn (ei fotorealistiseen eikä esim. Alex Raymond/Hal Foster/Sin City tyyliseen) oikeastaan kahdesta syystä.
1. En ole lahjakas piirtäjänä, joten joutuisin käyttämään suhteettoman paljon aikaa sekä harjoittelemiseen että itse piirtämiseen.
2. Kuten Leppäsketjussa taisin juuri kirjoittaa, en ole ollenkaan varma siitä että realistinen tyyli on se kaikkein ilmaisuvoimaisin. Elikäs taiteellisesti valokuvan kaltaiseen ilmaisuun pyrkiminen ei olisi tässä mielessä edes järkevää.

Muitakin syitä on. Kuten, kuvittelen tekeväni muulle yleisölle kuin sille joka arvostaa pelkästään realismia kuvissa.

Vanhoja en jaksa nyt muistaa, mutta uusin tekeillä oleva sarjis on kuitenkin omasta mielestäni paikoitellen hyvinkin realismia, joten näytekuva nyt vain siitä. (muutama lisää löytyy muualta Kvaakista) Tertsi, tarkoititko tämmöistä vai jotakin ihan muuta, kun penäsit realistista tyylittelyä?

Edit: Sekin piti vielä sanoa, että koska olen koulutukseltani kuvataiteilija, sitä hommaa jokusen vuoden kokeillut ja katsellut, rohkenen jotakin mieltä olla aiheesta.

[Anssi Rauhala]

Kaksi viikkoa on ollut ruuhkaksi asti muuta hommaa niin, että sarjakuvanpiirtäminen on jäänyt jumiin ihan tyystin. Tohdin luokittaa tämän murheeksi, koska useampien sarjakuvien kirjoittajat ovat epäilemättä olleet siinä hurskaassa uskossa, että sarjis on varmaan pikaisesti valmis. Sen sijaan olenkin vain tienannut tulevan kuun vuokrarahoja.

[tertsi]

Reima:
Minusta tuntuu hyvin vahvasti että tällainen pottu-ukko tulee kyllä paljon helpommalla kuin tuollainen realistinen tyyppi. Ei tarvii opetella anatomiaa, ei laskoksia, ei varjostuksia, ei oikeastaan mitään. Jonkinlainen kehon liikkeen tuntu riittää.

Tausta voi olla hyvin viitteellinen tällaisessa tyylissä. Helpolla pääsee piirtäjä näitä tehdessään. Ihan toista vaikeusastetta on tuo sinun esimerkkisi.

[Reima Mäkinen]

Minusta tuntuu hyvin vahvasti että tällainen pottu-ukko tulee kyllä paljon helpommalla kuin tuollainen realistinen tyyppi.

Tausta voi olla hyvin viitteellinen tällaisessa tyylissä. Helpolla pääsee piirtäjä näitä tehdessään. Ihan toista vaikeusastetta on tuo sinun esimerkkisi.

Olet enimmäkseen oikeassa. Pottu-ukko on tavallaan helpompi, toisaalta jos sen tekee hyvin se vaatii huomattavan määrän taitoa sekin. Kaikki tyylittely siis vaatii taitoa ja harjoitusta, enkä usko että Kivikään tätä kiistää.

Kysymys ei kuitenkaan ole siitä pääseekö tekijä helpolla, ei taiteessa eikä sarjakuvassa. Kysymys on siitä, palveleeko toteutus päämäärää.

Sarjakuvalle on minusta eduksi jos se on kaunis ja tulkittavissa helposti yhdellä tavalla. Itse asiassa tuohan on sitä sarjakuvan taidetta ja sen tekijä on nähdäkseni ainakin velkaa lukijalle. Muu on bonusta, hyvä sarjakuva voi olla ymmärrettävissä ja tulkittavissa myös monilla muilla tavoilla, siinä voi olla syvempää kauneutta tekstissä ja vaikkapa rakenteessa, kuvien yksityiskohdissa ja koskettavuudessa yms.

Taiteen päämäärä voi tunnetusti olla ihan mitä vaan, joten siitä ei sen enempää. Kuvataiteen kuvalle ja sarjakuvalle, niiden kauneudelle on kuitenkin eduksi esimerkiksi se että niissä "ei näy hiki".

Tuo on yksi niistä muutamista asioista, joita opin taidekoulussa ja se "hiki" tarkoittaa sitä luomisen tuskaa ja kamppailua, jota tekijä kokee synnyttäessään kuvaa (ja hankkiessaan taitonsa). Jokainen piirtämistä harrastanut tietää, että kaunis, hikivapaa kuva voi syntyä nopeastikin. Yhtä selvää on että jos tekijä on lahjaton, kuvasta saattaa puuttua sielu, riippumatta siitä kauanko sitä on hinkattu. Realistisesta kuvasta voi saada näköisen, jopa fotorealistisen, mutta siinä prosessissa useimmilta katoaa kyllä mopo näköpiiristä. Niinpä on helppo löytää sarjakuvia, jotka on piirretty realistisesti ja ajan kanssa, mutta huonosti. Itse asiassa niitä on ainakin yhtä paljon kuin nopeasti huonosti piirrettyjä sarjakuvia.

Siinäkin olet oikeassa, että realistiseen malliin tyyliteltyjä, hyvin piirrettyjä sarjakuvia on vähän (koska se on niin jumalattoman vaikeaa), mutta eipä niitä hyvin piirrettyjä (onnistuneesti tyyliteltyjä ja varmakätisen näkemyksellisesti toteutettuja) pottunokkiakaan riesaksi asti tule vastaan.

[[kivi]]

Siitä vaan herroilta kummaltakin parit naytteet kehiin, kuinka helppoa se realistinen"tyylittely" onkaan. Veikkaanpa että se ei onnistu teiltä kummaltakaan. Jos ei onnistu kyllä minultakaan, mutta en ole esittänytkään tuollaisia kummallisia väitteitä.

Mielenkiintoinen vastaus siihen, että mun mielestäni realismiin pyrkiminen sarjakuvassa ei tarkoita fotorealismia. Vaikkapa Jarmo Mäkilän surkuhupaisat yritykset sarjakuvan parissa kertovat selvästi, että sarjakuvan realismi on jotain aivan muuta kuin valokuvan toisintamista, eikä taida maailmanhistorian parhaissa sarjakuvissa olla myöskään yhtä ainoata 'fotonovelaa' tai rotoskoopilla tehtyä läpipiirrosta.

Mutta mitä realistiseen jälkeen tulee, niin kyllä mä olen monet taidekouluni käynyt, ja mielelläni ajattelisin että piirrosjälkeni on oma valintani, ei taidon rajojen sanelema pakko. Suuri kiitos opettajilleni, erityisesti Soledad Chaquille ja Glenn V. Vilpulle, jotka kärsivällisesti vuosikaudet ohjasivat mua klassisen piirtämisen maailmaan. Mulla ei kuitenkaan ole mitään tarvetta todistella kenellekään mitään, kaikkein vähiten jotain sellaista mitä en pidä kovin tärkeänä tässä ammatissa.
 

Kaikkea hyvää,
Kivi

[Korro]

jotain sellaista mitä en pidä kovin tärkeänä tässä ammatissa. -Larmolan kanssa samoilla mietteillä olen varustettu. Useat 'muut' ovat sanoneet näyttelytöistäni 'et sitten osaa maalata kuin mestarit? Klassikko muotokuvat myy aina' .
 En haluaisi edes maalata kuin mitä on nähty ja toisetettu kymmeniävuosia. Pidän oman näkemykseni omanani ja Kivi omanaan. Jos on niin tajuttoman tärkeää alkaa vertaamaan esim kumpi piirtää alastonmallia paremmin? Ei muutakuin ARTBATTLE pystyyn.

Mielipide ratkaisee senkin kamppaillun.

[Reima Mäkinen]

Mutta mitä realistiseen jälkeen tulee, niin kyllä mä olen monet taidekouluni käynyt, ja mielelläni ajattelisin että piirrosjälkeni on oma valintani, ei taidon rajojen sanelema pakko.

Just näin. Muut tehkööt mitä osaavat, minä teen mitä haluan!

Mulla ei kuitenkaan ole mitään tarvetta todistella kenellekään mitään, kaikkein vähiten jotain sellaista mitä en pidä kovin tärkeänä tässä ammatissa.

Tuokin on kunnioitettava asenne. Minulla taas on hieman tarvetta todistella, tai sitten se on vain Leppäs- ja Lukkarisketjujen lukemisesta aiheutunutta traumaa. Mitä pitäisi ajatella nuissa naruissa realistisen sarjakuvan puolesta fanaattisimmin puhuvista sarjakuvankuluttajista yleisönä? Parempi kun ei ajattele.

Joka tapauksessa fiilistelen jo kovasti tämänhetkisen rypistyksen lopettamisen kanssa. Vaikka projektin päätös onkin vielä aika kaukana herkuttelen jo nyt ajatuksella sillä ajatuksella että seuraava juttu ei sitten tulekaan olemaan yhtä realistinen. 

Ja tähän siis vielä uusi todiste Kivisyli alpparista. Tämän kuvan luonnostelin, tussasin ja rasteroin ihan itse. Valokuvia oli kyllä apuna.  Kivikin voisi kyllä piruuttaan jonkin näytteen antaa. 

[Curtvile]

Itse olen aikaa sitten todennut että realismi ja fotorealismi ovat yksi asia, sitten on vielä se hyperrealismi parannettu jälki todellisuudesta.

Enitenhän se on kiinni mistä tarina kertoo, karrikoiva tyyli sopii toiseen paremmin kuin toiseen, johonkin mangatyyli tuo lisäarvoa jokin tarina ei toimi kuin realistisella tyylillä, yksi hyötyy ekspressionismista ja joitain ei voi kertoa realistisella tyylillä koska lukijan rahkeet ei riitä, on etäännytettävä jotenkin, antropomorfisilla elikoilla, piirrostyylillä jne.

Reiman ei sinänsä tarvitse päätään vaivata noilla lukijakuntakysymyksillä vaan tehdä sen näköistä ja henkistä tarinaa josta itse pitää.
Jos joku muukin tykkää, kiva, jos ei, niin ihan ***** sama.

Jos alkaa ajatella että miellytämpä muita niin sille suolle ei ole loppua eikä kuivattaminenkaan onnistu.
Todistella pitää ainoastaan itselleen. Kovempaa kriitikkoa ei terveellä ole.

Jatkan minäkin piirtelyä silti vaikka tänään soittivatkin liikkeestä että nämä aikaa sitten tilaamasi kynät joita tukussa piti olla  saatavilla ei olekaan ja toisin kuin luvattua niiden saamiseksi pitäisi tilata, lainaan suoraan, "astronominen määrä kyniä" joten pahoittelivat ja sanoivat että laittavat jonkun "korvaavan tuotepaketin" jonka voi noutaa.
Arvatenkin minulla siis on kohta skräppäyssetti tai joku My Little Pony luonnoskirja....

Noh, kun tätä kynää ei saa enää järjellisesti mistään ja deleteritkin poistuivat ainakin toistaiseksi valikoimista hiljan niin pitää etsiä uusi piirtoväline josta löytää epäonnistumisen kokemuksia...