Ei kai sentää tarvitse luonnoksia tehdä uusiksi?
Tarvii. Tussasin näet lyijykynäluonnoksen päälle samalle paperille ja kumitin sitten lyijäriviivat pois.
Valopöydällä piirrän läpi tuosta epäonnostuneesta tussauksesta uudelle paperille. Eli ei ihan alusta tarvitse aloittaa.
Selitänpä tämän ongelman ihan vaan huvin vuoksi:
-Tarkoitus olisi piirtää
nopeasti. Sivu per päivä. Vaikka sivulla olisi ilmakuva Helsingin rautatieasemasta. niinkuin onkin.
- Jotta sivu valmistuisi nopsaan, niin halusin tussata samallae paperille luonnoksen päälle.
En osaa tussata vallopöydän läpi,vaan tätä metodia käyttäessäni joudun ensin jäljentämään lyijykynällä/sinikynällä lyijäriluonnoksen uudelle, puhtaalle paperille (en vain osaa katsoa alemmalla paperilla olevia viivoja ja samalla piirtää terällä ylemmälle paperille. Tuloksena on jäykkää paskaa).
- Tuo luonnoksen jäljentäminen on pirun turhauttavaa puuhaa ja siihen menee ratkaisevasti
liikaa aikaa- Ja nyt minun täytyy kai hyväksyä se, että en myöskään osaa oikein piirtää samalle paperille sen ensimmäisen lyijykynäluonnoksen päälle. En osaa päättää, mitä luonnosviivaa seuraisin tai jotain. Ovatko luonnokseni liian suttuisia, kenties.
- eli luulisin onnistuvani, jos ensin teen "suttuluonnoksen" yhdelle paperille ja sitten teen "puhtaan luonnoksen" toiselle paperille, jolle teen myös sen lopullisen tussauksen.
Ongelma on se, että tällä tavalla kuluu
liikaa aikaa. Sarjakuvat jäävät valmistumatta.
-Yksi ongelma on se, että se oikea terä/paperi-pari on vielä löytymättä. Olen palannut Canson/Nikko-kierrokselta Brause/ohut schöllerin luonnospaperiyhdistelmään. Terä tökkää kiusallisesti silloin tällöin paperiin ja menee siitä jopa läpi. Mutta tämä tuntuu parhaalta tavalta tehdä juuri nyt.
Tulipas vuodatusta. Saneeko tuosta jotain tolkkua ees?