Tarkoitus ei toki ole evätä varhaisia klassikoita niiltä jotka eivät niitä entuudestaan omista...ja onhan niitä julkaistu jo perussarjassakin ja muutamassa maxissa joten kyllä mv-versiotkin tulee kaikkien ulottuville vaikka itse liputankin värien puolesta (tämä ei todellakaan tarkoita etten pitäisi mv-julkaisuista).
Täsmälleen! Ja jälleen kerran, katsokaa tuo Jannen huuto tuolta aiempaa, ettei tarvitse jatkuvasti sitä toistaa: värillisten Texien julkaiseminen omana sarjananaan juhlavuoden kunniaksi ole millään lailla muista mustavalkoisista perus-, maxi-, jne texeistä pois!
Toisaalta mielestäni noiden ymppääminen perussarjaan sinne tänne ei ole onnistunut ratkaisu vaan olisi pitänyt jo silloin aloittaa ne omana mv-sarjanaan ja perussarjaan vain uusia tarinoita.
Sikäli noiden suuralbumien kanssakin meni vähän metsään kun niitä julkaistiin ensin perussarjassa ja nyt on suuralbumissa maininta julkaistu silloin ja silloin tw-lehdessä eikä paljon aikaakaan....no tämä episodihan ei jatku loputtomiin.
Eli aikas monta julkaisematonta tarinaakin olisi voitu julkaista lisää mutta näiden senaikaisten ratkaisujen kanssa eletään ja Askolle täysi tunnustus että viime aikoina on ollut ilo seurata TW-julkaisujen kehitystä ja sama suuntaus tuntuu jatkuvan 
Tästäkään ei voi olla muuta kuin samaa mieltä. Parempi ratkaisu olisi aikanaan ollut lähteä suoraan julkaisemaan italian tyyliin ristampa-uusintasarjaa alusta alkaen. Toisaalta tehdyt ratkaisut ovat myös monella tapaa perusteltuja ja aiheellisia. Varsin nolo juttu olisikin ollut - sekä texin toimittajan, kustantajan että meidän lukijoiden kannalta - jos olisi alettu julkaista uusintasarjaa ja sitten olisikin käynyt niin ettei se olisi lyönyt leiville. Johan täällä kvaakissakin on nähty etteivät (aivan) kaikki niin kauheasti perusta noista Bonellin ja Galepin alkupään tuotannosta, vaikka se varsinkin varttuneemmille Tex-lukijoille on mitä suurinta herkkua. Jos tuollainen sarja olisi mennyt puihin, niin siihenhän se olisi sitten lopahtanut ja niin olisimme saattaneet vallan jäädä paitsi noista suomessa julkaisemattomista vanhoista seikkailuista. Ja suuralbumeista muistelen Askon jossain yhteydessä todenneen, että ensimmäisen (Kadonnut Pueblo) albumin menekkiin ei kaikkialla oikein uskottu; ja jos se ei kaupaksi olisi mennyt niin eipä niitä varmaan enää muita olisi perässä tullut.
Kuitenkin, jälleen Elreä peesaten, kyllä meitä Tex-lukijoita on viime vuodet hemmoteltu oikein kunnolla, ei tätä runsautta olisi osannut joskus aiemmin (silloin kun keskikaljaa ei vielä saanut R-kioskeilta) kuvitellakkaan, joten kyllä Asko todella ansaitsee suuret kiitokset! Mutta: nälkä kasvaa syödessä: Tahtoo Texin myös väreissä!
Äänestys