Minä olen löytänyt ensimmäisen Marsu Kids -albumin - juuri sellainen se on kuin mitä Marsupilami-albumien olisi pitänyt alun alkaenkin olla. Hyvä tarina, aitoa huumoria, ja vaikka ihmisiä toki on mukana, he istuvat luontevasti tarinaan ja tilaa annetaan toisaalta roimasti myös marsupilamien ja muiden viidakon eläinten kommelluksille. Sivun kokoiset ruudut tuovat lisää näyttävyyttä.
Tilaan kyllä tuotapikaa sen kakkosalbuminkin, varsinkin jos se on vielä ykköstä parempi, kuten sinä Tertsi sanoit.
Eilen löysin myös kauan saalistamani kovakantisen Marsupilamin metkut -albumin. Ilmiselvästi harvinainen, en ollut koskaan sitä livenä nähnytkään, mutta nyt oli Kulku-katin pojassa. Vaivaiset 30 sivua ja niistäkin kahdeksan jo NonStopissa julkaistuja - niitä yksisivuisia juttuja. Mutta tämä oli silti häiritsevä aukko kokoelmassani.
