Nyt kun sanoit (tai siis kirjoitit), niin ihmislapsen käyttö saatta tosiaan olla hiukan halpa ja tylsä ratkaisu. Tarinankertojan kannalta taas marsupilamien "puhumattomuus" lienee pieni kerrontateknillinen probleemi. Kiusaus ihmisen tuomiseen tarinaan on ilmeisestikin käynyt tekijäpariskunnallemme liian suureksi.
Franquinin ja Batemin marsupilamissa ihmiset eivät tomineet alkuunkaan. Ei jaksa noita lukea.
Wilburin ja Conradin hahmottelema pienen intiaanipojan pelastama marsupilaminpoikanen vaikuttaa kuitenkin toimivalta ratkaisulta. Siispä annan heille mahdollisuuden.
Vaikutelmani päätyvät sitten aikanaan kvaakin etusivulle...