Vanha postaus, mutta mielenkiintoinen!
Jean Gratonin albumeissa vaikutuksen teki "asiantuntijuus" autourheilusta, josta mies saa täydet pisteet. Timo Mäki sarjakuvat vaikuttavat Vallaintiin verrattuna enemmäkseen "hömpältä".
Nörttien keskuudessa juuri yksityiskohdat ovat kaikista arvostetuimpia ja mielenkiintoisimpia. Nimenomaan pienillä asioilla on merkitystä: Gratonin ruuduista löytyy "kaikki"(=hyvä ja vanha) : Watkins Glenn, Le Mans, Monza, Reutermann, Niki Lauda, Ecclesstone ja jopa Häkkinen, vain muutamia esimerkkejä mainittuna. Lisäksi Gratonin realistinen tyyli ihmisissä, kilpa-autoissa ja rakennuksissa kiehtoo myös varttuneempia.
Sikäli en ihmettele, että sarjakuvia ei ole julkaistu Suomessa edes vuosituhannen aikoihin: rata-autoilua tehdään Keski-Euroopassa ja siellä sille on kehittynyt, etenkin maailmansodan jälkeen, selkeästi oma paikkansa yhteiskunnassa. Mutta sitä olen kyllä ihmetellyt, miksi kyseinen kulttuuri kasvatti rönsyn räntäiseen Suomeen 1970-luvulla? Suorastaan järjetöntä ja ainakin luonnonlakien vastaista, miten tästä maasta löytyy ihmisiä joille kilpa-autoilu on kaikki kaikessa...