Vielä yksi juttu tästä:
Toinen asia joka minua joskus sieppaa, on se jos selitetään mitä joku toinen tarkoittaa kirjoittamalla/sanomalla jotakin.
Minä en oikein tajunnut Reima mitä tarkoitat tällä, voisitko selittää ettei jää vaivaamaan?
Älä Otto K. välitä tuosta kommentista. Se oli selvästi Reiman kuittaus minun suuntaani. Minä kun erehdyin olettamaan omassa tekstissäni pariin otteeseen omia käsityksiäni siitä, mitäköhän sinä mahdollisesti yritit joissakin kohtaa minun mielestäni ajaa takaa. En kyllä esittänyt näitä mielipiteitä sillä mielellä, että mitenkään olisin oikeassa. Minulla vain on usein tapana esittää oma arvioni niistä tulkinnanmahdollisuuksista, jotka minä näen, tapauksessa, jossa ihmiset voivat käsittää jonkun sanomisen muutamalla tuhannella eri tavalla. Mutta ilmeisesti jotkut käsittävät aina minunkin tekstini päin rämettä ja vetävät niistä sitten vähintään yhtä subjektiivisia yleistys- /oletusvastineita takaisin päin pläsiä...
No joo... minua on aina itseäni puolestaan siepannut sellaiset, jotka takertuvat teksteissä tekstin funktion ja päälinjavetojen oikeinymmärtämisen kannalta epäolennaisiin ja -relevantteihin asioihin ja keskittyvät puhtaasti sen ympärillä vaahtoamiseen sen sijaan, että edes yrittäisi nähdä kokonaisuutta tai edes sitä, mitä toinen edes yrittää ajaa takaa. Tällainen ominaisuus on hirvittävän yleinen erityisesti skandaalilehtien toimittajilla ja poliitikoilla. Rivien välistä lukeminen ei ole kielletty tapauksessa, jossa joku on ilmaissut itsensä heikkotasoisesti. Ei jokainen aina joka kerta onnistu ilmaisemaan ajatuksiaan yhtä tyhjentävän terävästi ja täsmällisesti ja selkeästi kuin täydellinen yhteisymmärrys edellyttäisi. Jos näissä asioissa aletaan olemaan liian tarkkoja sen suhteen, että jos et ole miettinyt aivan loppuun asti, älä puhu mitään -tyyliin. Tuollainen asenne ajaa ennemmin tai myöhemmin kirjoittajat sellaisten perfektionististen paineiden alle, ettei täällä kukaan kohta uskalla mitään kirjoittaa...
Eilen oli Hesarin mielipidepalstalla yksi kirjoitus, josta minulla kehkeytyi erään ystäväni kanssa suuri väittely sen todellisesta sisällöstä. Kyllä hänen tekstistään oli selvästi nähtävissä, mitä päälinjoja kirjoittaja ainakin yritti tuoda kirjoituksessaan esille, mutta epäonnistui heikosti harkittujen sanavalintojen, virheellisten käsitteiden ja kokonaisuutta ja merkitystä muuttavien lauserakennemokien vuoksi. Hänen ajatuksensa oli mielestäni ihan oikea ja hän puhui monesta asiasta, niin kuin se todellisuudessa on, mutta tämä viesti välittyi lukijoille vääränlaisena heikon ja taitamattoman kielenkäytön vuoksi (iso läjä suomalaisia osaa muuten yllättävän huonosti suomea, vielä vähemmän käyttää sitä tehokkaasti). Jotkut eivät vain ole yhtä taitavia ilmaisemaan ajatuksiaan kuin toiset. Ystäväni käsitti tuon kirjoituksen puhtaasti sen mukaisesti, miten se oli kirjoitettu, ja raivostui. Vaikka teksti oli tavallaan kirjoitettu päin persettä. Toisin sanoen, ajankohtaisia aiheita paljon seuranneena ja yleisesti tuollaisen kirjoittajan asemaa ja elämäntilannetta tuntevana voin sanoa, että se, miten ystäväni tuon mielipidekirjoituksen käsitti, ei voi olla oikea tulkinta. Hän oli vain yksinkertaisesti surkea kirjoittaja, mutta kyllä tarkkaavainen lukija näkee vähän rivienkin välistä, eikä ole heti ensimmäisenä nousemassa barrikaadeille ensimmäisestä silmiin osuneesta lauseesta, jonka voi käsittää monella tavalla siksi, että se on huolimattomasti rakennettu...
Ilmeisesti myös minä olen riittävän surkea kirjoittaja, koska tätä tapahtuu harmillisen usein... Mutta koska en voi koskaan luvata osaavani kirjoittaa aina niin, että kaiken sanomani voi yksiselitteisesti käsittää vain tavalla, miten minä sen haluan sanoa, enkä toisaalta koskaan voi luottaa siihen, että jokainen tekstiäni lukeva on riittävän älykäs ymmärtämään edes oikein ja yksiselitteisesti kirjoitettua tekstiä oikein, jätän tämän asian kylmästi leijumaan. On liian työlästä jatkuvasti korjailla sitä, että joku käsittää päin peetä toisten sanomisia. Eri mieltä saa toki olla, mutta toisen sanomisen väärin käsittäminen on jotakin muuta. se on jotakin, jonka voisi välttää ja jossa vastuu on molemmilla osapuolilla. Niin kirjoittajalla kuin lukijallakin. Tällaisten korjailuun tuhraantuu aivan liikaa aikaa ja vaivaa... ja aivan turhaan. Jotkut ovat täällä sanoneet, että voisi vähän miettiä, ennen kuin mitään tänne kommentoi. Samalla voisin minä puolestani muistuttaa, että voisi vähän miettiä ja pohtia toisten sanomisia vähän kauemmin, ennen kuin niihin laittaa vastineita...
Toisaalta voisimme ajatella, täytyykö sen kaiken aina olla niin helvetin tiukkapipoista. Minun tavoitteeni on ollut keskustella tästä asiasta rennolla ja avoimella mielellä, fiilikseni mukaan, millä tasolla hyvänsä. Ei tämä kuitenkaan mikään tutkijaseminaari ole. Reima sanoi omassa viestissään jotakin sen suuntaista, että tämän voi ajatella myös niin, että todella iskisimme ne voimavaramme yhteen ja saisimme kenties jotakin uutta auki. Muistaakseni se oli vastine siihen, kun olin sanonut, ettei tämän tavoite ole valjastaa kvaakkilaisia lyömään viisaat päänsä yhteen ja keksiä jotakin uutta. Tai jotain sinne päin (kattokaa Reiman viesti. En jaksa nyt maalailla...)... Minä vastaan tuohon Reiman juttuun vielä sen, et kummankin sanomasta pointista saa tehtyä lauseen, joka ei kumoa kumpaakaan. Toisin sanoen sanokaamme: Tämän tavoite eikä tarkoitus ole se, mutta parhaimmillaan tämä voi olla sitä...
Joo... en jaksa. Meen sauhuttelemaan. Jatkakaa...
