Väite oli provosoiva heitto johon olen odottanut vastaväitettä konkreettisen esimerkin muodossa. Palaan aiheeseen myöhemmin.
Itse et tarjoa konkreettisia esimerkkejä mutta odotat niitä muilta? Vastaväitteen sait, odotan innolla että palaat aiheeseen.
Tämän ketjun aihehan piti olla se miten sarjakuvaa piirtämällä voi saada rahaa.
Joo mut sua niin kovasti surettaa warettaminen ja isot mediatalot että toit ne tähänki keskusteluun. Minusta on aika vaivaannuttavaa että yrität väittää alaa harkitsevalle taiteilijanalulle että sarjakuvilla menestyy tulevaisuudessa huonommin kuin nykyään vaikka kaikki konkreettiset todisteet (joita on käyty muissakin ketjuissa läpi) viittaavat päinvastaiseen.
Oma toiveeni oli että keskityttäisiin mieluummin Suomeen ja nykyhetkeen (tulevaisuuteen) kuin menneiden aikojen loistossa lämmittelyyn.
Minä nimenomaan lämmittelen
nykyajan loistossa. Suomalaisella sarjakuvalla menee tällä hetkellä pirun hyvin mut sä et suostu sitä näkemään.
Asiastahan on tarjolla tutkittua tietoa oikeastaan vain vuoteen 1990 asti (Merja Heikkinen: Sillä välin toisaalla). Joten heitot kehityksestä viimeisten 20 vuoden aikana ovat mutua.
Mikäli tosissas oot itse unohtanu 80-90-lukujen vaihteen ja väität että mun kommentit näistä ajoista on pelkkää mutua, voin kyllä laatia sulle listan vuonna 1990 julkaistuista kotimaisista sarjakuva-albumeista. Tiedän että tehtävä ei ole vaikea koska niitä sarjakuvia julkaistiin
huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa
viime vuonna.
Ja netin ongelma sisällöntuottajan kannalta on tämä: Teet työtä (piirrät sarjakuvia ja päivität sivustoasi) mutta et saa siitä palkkaa.
Kukaan ei
pakota sinua tekemään ilmaista työtä! Miten sä kuvittelet tän maailman oikein toimivan? Onko joku oikeutettu saamaan palkkaa siitä että hän haravoi oman pihansa tai istuttaa sinne nättejä kukkia? Tai mikäli hän menee omatoimisesti kaupungin puistoon ja istuttaa ne kukkasensa sinne, kaupunki olisi ilman muuta velvollinen maksamaan hänelle jonkinlaiset korvaukset sekä kukista että vaivasta?
Ei toimi maailma niin, let me tell ya. On työtä josta maksetaan ja työtä jota tehdään enemmän huvikseen, harrastamiseksikin moista kutsuvat. Se että sä harrastat jotain innokkaasti, ei tee susta saman tien ammattilaista.
Mahdollinen julkaisusopimus tai omakustanteen myynti tulevaisuudessa ei sekään yleensä kata edes ko. tuotteen tekemisestä koitunutta vaivaa.
Eipä kyllä. Ellei tuotetta myydä useita tuhansia kappaleita kuten näitä moneen otteeseen mainostamiani viime vuosien menestystarinoita. Toki mahdollisuudet vastaavanlaiseen menestymiseen ovat pienet, aika vaikea on kuitenkin kiistää etteikö koko ajan oltaisi menty parempaan ja lupaavampaan suuntaan.
Siinä vaiheessa kun markkinoilla on kaksi laitetta joista toisella ladataan maksullista sisältöä paikallisesta Amazonista ja toinen jolla pääsee minne vaan ja warettaminenkin onnistuu, niin ei ole vaikea päätellä kumman kuluttajat valitsevat. Sähköinen paperi on jees, varsinkin kun se tulee väreissä, mutta mikään ei viittaa siihen, etteikö tekninen evoluutio olisi tuottamassa jälleen yhtä laitetta jolla selataan ilmaista sisältöä netistä.
Sitten sillä ladataan ilmaista sisältöä netistä. Onpa kamalaa. Alkaako sulla joka kerta dollarinkuvat vilkkumaan silmissä kun uutta julkaisukanavaa julkistetaa ja sitte taas petyt katkerasti ku ihmiset ei käytäkään mediaa niinkuin olisit toivonut.
Näistä pettymyksistäkö nämä kaikki pessimistiset näkemykset kumpuavat? Myönteisenä asiana esilletuomasi isompi Kindleki muuttu parin rivin aikana pelkäksi warettajien apuvälineeksi. Relaa Reima. Kaikki on ihan hyvin. Kaikki tulee olemaan ihan hyvin.
