Tää on vissiin Markku Kivekkään kappale,jos tiedän kaverista yhtään mitään.
Ok. Kivekäshän tapasi leimata ainakin osia omasta kokoelmastaan omanimileimasimella. Sellaisia irtonumeroita on joskus näkynyt jälkimarkkinoilla. Olen myös nähnyt samalla Kivekkään leimalla leimatun hirvenpää-numeron 1/52, joka oli leikattu muotoon, eli kaikesta päätellen irrotettu vuosikertasidoksesta. Leimaaminen on kai kuitenkin loppunut varmaan jo hyvissä ajoin ennen päätoimittajavuosia (esim vaikka 60/70-luvulla, olettaisin). Kirja voi hyvinkin olla sitä mitä on kerrottu, uskoisin itsekin siihen.
Tarkemmin kun katsoo kuvaa (ensimmäisen aukeaman saumaa), niin alkaa näyttää siltä, että sidos ei olekaan alkanut suoraan Näytenumerosta, vaan sidoksen kansilehti on ehkä revitty jälkikäteen irti. Jos lehti on revitty irti ja kirjalla on ollut käytännössä vain kaksi omistajaa (Sanoma->Kivekäs) (nykyinen omistaja tuskin kansilehteä olisi repinyt) niin syitä repimiselle voi tietty miettiä, että miksi alkuperäisen omistajan jäljet on haluttu häivyttää. Paljon mahdollista että osaston ylimpänä vallankäyttäjänä päätoimittaja-Kivekäs on päättänyt "siivota" ylimääräistä arkistomateriaalia roskikseen, repinyt omistajasivun pois ennen makkelointia ja sen jälkeen hamstraaja-Kivekäs on saapunut viime tipassa -hikeä otsaltaan pyyhkien- pelastamaan hullun päätoimittajan päähänpistoksesta pois heitetyn kirjan roskalavalta itselleen... ... .. .. ;) Niinpä...
Noh, oli miten oli, tässä vaiheessa selventäisin kuitenkin terminologiaa ja tekisin pesäeron "kustantajansidoksen" ja "kustantajan teettämän sidoksen" välille. Kustantajan teettämät (itsellään ja itselleen) teettämät sidokset on toki siinä mielessä hienoja, että ne on päästy tekemään painotuoreista lehdistä ja niitä on senkin jälkeen käsitelty silkkihansikkain (ei tosin tuota kuvissa näkyvää, jonka lehdissä näkyy isoja repeämiä). Mutta itse kuulun siihen kaartiin, jonka mielestä hyväkuntoisten lehtien sitominen pilaa lehdet riippumatta siitä kuka ne sitoo kasaan. Olipa sitoja sitten kustantaja, tai vaikka amerikanpresidentti, niin mielenkiinto menee aina. (Kuluneista ja/tai huonokuntoisista lehdistä sidotut vuosikerrat on sitten ihan eri juttu. Niissä lehdet saa uuden elämän, lukuarvo säilyy, jatkosarjoilla paranee ja kaupan päälle sisustuselementtiarvo ilmestyy kuin tyhjästä.)
Sen sijaan oikeat kaupalliset kustantajansidokset (joista löytyy muistaakseni lähes tyhjentävä ansiokas luettelo jossain toisessa Kvaakin keskustelussa) on aina kiinnostavia keräilykohteita itsessään. Ne kiinnostaa, olipa ne sitten hienoja sidoksia (esim. Pecos Bill tai Batman 67/68) tai halpoja liimakyhäelmiä (Teräsmiehen Poika). Siksi tuo Huutonetin ennennäkemättömältä kustantajansidokselta näyttävä AA-vuosikerta herätti oman mielenkiinnon.
