Kirjoittaja Aihe: Tarina ja käden taidot?  (Luettu 14505 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 556
  • Kuka mitä häh?
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #30 : 08.03.2004 klo 16:32:02 »
Totta totta, joo, ja Western Publishinghän omisti kaikki Disney-sarjat ideoineen kun oli maksanut sivukorvauksen tekijälle/tekijöille. Että varsin harva Nakke Nakuttajan / Väiskin / Akun piirtäjä viitsi pistää sieluaan paperille, kunhan sai päivän burgerit tienattua perheelle niin jees. Sama juttu muissakin kustantamoissa ja lehdissä, tekijät ryhtyivät huutelemaan oikeuksiensa ja originaaliensa perään vasta 70-luvun lopulla.
William Gainesilla oli oikein mahtileimasin, johon mahtui koko sopimusteksti, ytimenään, "allekirjoittaja on myynyt työnsä kaikki oikeudet kertakorvausta vastaan."
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Tero Mäntylä

  • Peliohjelmoija?
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 074
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #31 : 09.03.2004 klo 15:28:11 »
Yksi melko tärkeä osio sarjakuvaa on vielä jäänyt täällä mainitsematta. Nimittäin hahmot. Monia pidempään jatkuneita sarjoja tulee luettua niiden hahmojen takia. Paras esimerkki taitaa olla Ryhmä X. Vaikka tarinaa ei juuri olisi niin on silti mukava palata tuttujen ja hyvien hahmojen pariin. Toinen esimerkki taitaa olla Ranma 1/2. Kuvitus on Takashin pikapiirostyyliä. Kerronta ihan ammattimaista japanilaista kerrontaa ja tarinoita ei juuri ole. Kuitenkin se jaksaa kiinnostaa erikoisten ja vahvojen hahmojensa ansiosta.

O.K.

  • Jäsen
  • Viestejä: 528
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #32 : 09.03.2004 klo 17:54:45 »
Vielä yksi näkökulma lisää, jota en aiemmissa viesteissä pikaselauksella merkille pannut, on tekijä. Tuttu tekijä vaikuttaa sarjakuvan ostopäätökseen (tai vaikka kirjastosta lainauspäätökseen...)

Joidenkin tekijöiden ympärille on muodostunut sellainen henkilökultti, että heidän toitään on pakko seurata olivatpahan ne mitä tuubaa milloinkin. (hmm... Frank Miller?) Suomessa sarjakuvia henkilöidään mielestäni aika huonosti, tekijät saisivat tyrkyttää naamaansa julkisuuteen enemmänkin. Sitä ei kutsuta nykyään egoismiksi vaan myynninedistämiseksi.

Tekijä muodostaa kahden konkreettisen sarjakuvatuotteen välille jatkumon, josta tuotteiden menestys usein riippuu, hyvin kankeasti sanottuna. Sitä varten kirjoissakin on kirjailijan nimi ihan helkkarin isolla ja teoksen nimi jossain takasivun marginaalissa.

Nykykulttuurissa kaikki tuotteet pitää henkilöidä, uuden taideteoksen arvo määräytyy tekijän mukaan, ei teoskohtaisten "taiteellisten ansioiden".

Lisäksi ihmiset valitsevat yleensä kahdesta sen tutun vaihtoehdon, joten taiteilijan etujen mukaista on saada naama julkisuuteen vaikkapa sitten örveltämällä seiskan kuvissa...
jne jne.

Eli siis... pointtini oli että... hmm - niin! Tekijällä on merkitystä!

jokela

  • sörsselsson
  • Jäsen
  • Viestejä: 777
  • .. I'm a devil in disguise ..
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #33 : 11.03.2004 klo 01:18:19 »
Mielekästä pohdiskelua ... tähän ehkä tarvii enempikin perehtyä mutta nyt jo ensin pari mietettä.

Tosi on että sarjakuva on kaiketi uniikki, oma meedio. Ei elokuvaa, ei kirjaa koska (luulisin) lukijalla/käyttäjällä on eräitä etuja näihin nähden.

No, juolahti mieleen yksinkertainen vertaus. Voi olla ontuva mutta tässä on nyt kuitenkin. Jos joku sarjakuva (x) olisi niinkö henkilöauto. Neljä pyörää vaativa ;

 -- kerronta tai dramaturgia (etupyörä)
 -- kuvitus tai visualisointi (etupyörä)
 -- hahmogalleria tai vastaava (takapyörät)
 -- juonen rakennus tai tarinan 'selkäranka' (takapyörä)
 -- (ja tänne saattaisi kuulua vielä varapyörä, moottori, bensatankki ... )

Sarjakuvan tekijä (luoja) on automerkki. Jotkut on viimesen päälle kiilotettuja Mersuja, jotkut ruosteisia, raatosia, kaks-tahtisia Wartburgeja.
Ja rattiin istahdetaan aina me! Lukijana! Molemmilla siis saattaa päästä päämääräänsä (viimeiselle sivulle), matkan teko vaan saattaa sujua eri lailla. Perse voi puutua tai tulee p**kan maku suuhun.

No, henkilökohtaisesti mielekästä on etuveto autoissa. Eli eka pyöräpari on vetävänä minun mieleen. Mutta, otappas yksikin pyörä pois niin kulku vaikeutuu. (jos ei ole sitikka!)
Ja vaihtoehtojahan on tarjolla. Peruuttele, väännä rattia oikeelle tai vasemalle mielijohteen mukaan.

Eikä Turtlewaxi koskaa tee Skodasta Mersua eikä päinvastoin.
 -- Luupäät on yx omia favvoja. Siinä jos olisi eri piirrostyyli / kertomistyyli jne. siitä olisi ainakin yx rengas puhki.
 -- Eisneriä olen ihaillut iät ajat, mutta pistäisi mies kerrontaansa selvään ruutujakoon, sen autot menis heti romuraudan kierrätykseen.
 -- Matottin 'Tulet' oli varsin mieleenjäävä, mystiikka varapyöränä kai. Ja osalta Pradon 'Liidulla Piirretty Viiva'
 -- Spiegelmanin 'Maus' on mestariteos omassa tyylissään, ei voisi olla erilailla tehtykään.
 -- Esimerkkejä on varmaan miljoonia ja omalla silmällä mä aina ihastun autoon ... en muiden.

Ja jos vielä väännetään potensseihin. Toiset trimmaa kärryänsä niin että sillä voisit voittaa Monte Carlot (ja jotkut ajaa jo ekassa kurvissa pellolle, no names) ... muut tyytyy hyssyteleen maitokauppan ja takasin.

Jos tässä jotain pointtia olis, kai tää : synteesi on tärkein!
Luulisin että kaikki eri rakenneosat ON tärkeitä. Kuinka ne osaa koota, hyväksikäyttää ja jalostaa -- se erottaa (meidät) tavalliset tunarit mestareista.

Enkä muuten edes oo autokauppias itte ...

  -- j --



He may look like an idiot and talk like an idiot but don't let that fool you. He really is an idiot.

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 309
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #34 : 11.03.2004 klo 20:17:44 »
Juonen, tarinan ja kuvituksen, kuvakerronnan suhteista. Tarinahan on vasta runko. Sarjakuvissa kuvat ovat niin tiukasti kiinni siinä tarinan esilletuomisessa että kuvien taso ja kuvakerronnan taso vaikuttaa paljon siihen koetaanko tarina hyvänä. Aina sarjakuvaa tehdessä tulee mietittyä miksi käytän juuri tätä kuvakulmaa ja miten voisin vielä selkeyttää/parantaa/dramatisoida kuvan avulla tarinaa, juonta, tahi kohtausta.
Vaikka tarina olisi kuinka hyvä tai vahva, kehnosti toteutettu kuvitus voi sen pilata, tehdä siitä pahimmillaan täysin käsittämättömän.
Sarjakuvan kerrontamuodot voivat hurjimmillaan olla niin elimellinen osa tarinaa, että millään muulla tavalla samaa juttua ei voi tehdä (esim. jo mainittu Mathieun Alkuperä ja sen jatko-osat).

Timo

Ulpu

  • Jäsen
  • Viestejä: 43
Re: Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #35 : 15.02.2005 klo 18:06:43 »
Hmm. Jos tarina on kehno, piirustusjäljen pitää olla todellista karkkia, että haluan lukea. Ja toisinpäin.

Olipas tylsä vastaus.

Markku Myllymäki

  • Lyijykynän jatke
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 814
  • /* You are not expected to understand this. */
Re: Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #36 : 15.02.2005 klo 21:17:33 »
Mäntylän Teron kommentit aiheuttivat "lamppu pään päällä" kohtauksen. Tajusin taas uuden asian jossa olen surkea -- kuvallinen kerronta.  ;D

Mutta, kuten Kivi totesi, taidan tehdä pari sarjaa loppuun. Kehittyä voi vain tekemällä...

Pian (nohm, suhteellisen) näette.
When you earnestly believe you can compensate for a lack of skill by doubling your efforts,
there's no end to what you can't do.

pertti jarla

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 915
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #37 : 25.02.2005 klo 09:07:06 »

Joskus Assar-makkaraa lukiessa kyllä jää miettimään, _kuinka_ vähän piirroksella todella on väliä... jos piirrostyötä mitattaisiin, mies palaisi roviolla.
:-)

Mutta sehän on piirretty just OIKEIN. Sisältöön nähden täsmälleen oikein. Itseasiassa inhoan suunnilleen kaikkia huumorisarjakuvia, jotka on piirretty "hyvin", realistisesti tai muuten vain täyteen turhaa detaljia ja teknistä briljeerausta. Mikäs se olikaan Aktivist-lehdessä, "V#%un kovat jätkät" vai mikä se oli, toimikoon varoittavana esimerkkinä meille kaikille.
Myötätunto ja huumori pois vakavasta asiasta!
-Huolestunut äiti