Kirjoittaja Aihe: Tarina ja käden taidot?  (Luettu 14503 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Hazart

  • Jäsen
  • Viestejä: 3 171
  • YARRRR!
Tarina ja käden taidot?
« : 07.03.2004 klo 12:00:37 »
Heips!

Haluaisin hiukan pohdiskella sitä, että mikä sarjakuvassa on merkityksellistä. Onko se hyvä tarina, upeasti piirretyt kuvat tai kenties joku muu seikka. Mille asialle sinä annat eniten painoarvoa sarjakuvissa?

- - -

Ajattelen, että tarina on tärkein. Silti, kun itse piirtää, niin painopiste tuntuu siirtyvän kuvantekotaitojen suuntaan. Kuitenkin niin, että jos tarina tempaa mukaansa niin näiden merkitys vähenee huomattavasti. Hyvä tarina jotenkin tempaisee imuunsa... ellei kuvat ole aivan luotaan työntävän huonosti toteutettu.

Upeat kuvat eivät kuitenkaan pelasta ontuvalta tarinalta. Sellainen tunne minulle tuli Linnut ja Meret albumista. Jos tarina ei vedä mukaansa niin lopulta upeidenkin kuvien selailu käy tylsäksi. Mielestäni tyylin ja piirustusjäljen tulisi tukea tarinaa riittävästi ja olla jollakin tasolla kiinnostavaa.

Ja lopulta on kait sanottava, että sarjakuva on kokonaisuus, jossa on useita elementtejä. Mitä useammat näistä on kunnossa niin sen paremmin sarjis kolahtaa.

Ajatuksia?

 8)

EDIT: Vähän muokkailin tuota sekavaa tekstiä... ei juuri auttanut...
« Viimeksi muokattu: 07.03.2004 klo 12:04:36 kirjoittanut Hazart »

Tero Mäntylä

  • Peliohjelmoija?
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 074
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #1 : 07.03.2004 klo 12:50:00 »
Minulla hyvä sarjakuva on kokonaisuus hyvää tarinaa, sarjakuvallista kerrontaa ja kunnollista kuvitusta. Jos joku osa-alue pettää, niin jotain katoaa. Toki hyvä tarina on aina hyvä tarina vaikka se olisi huonosti piirretty ja sarjakuvallinen kerronta olisi kateissa. Jos jälki on oikein kammalaa niin lukiessani sarjakuvaa kuitenkin ihmettelisin miksei tätä sitten ole kirjoitettu kirjaksi. Upeita kuvia katselee mielellään mutta ilman mitään tarinaa tai pointtia tulee olo, että miksen sitten menisi taidenäyttelyyn. Vastaavasti jos kerronta mättää niin jotain menetetään. Sarjakuva voi olla vain yhdessä näissä osa-alueista täydellinen ja se uppoo silti, mutta jokaisen pitää olla kelvollisella tasolla.

Näistä kolmesta, kerronta, tarina ja kuvitus viimeinen on minulle merkityksettömin. Itselleni uppoaa parhaiten mustavalkoinen selkeä kerronta. Joskus jopa liian hieno väriloisto häiritsee. Nuosee liikaa päälle. Huomasin myös ElfQuesteja lukiessani, että pidän paljon enemmän mustavalkoisesta. Osa kirjoistani kun on väritetty ja osa mustavalkoista. Myös tietty pelkistäminen auttaa tuomaan muita osa-alueita paremmin esille.

Kerronta on semmoinen johon ei hyvässä sarjakuvassa tule kiinnitettyä huomiota vaan se vie mukanaan vaikka tarina olisi tuhat kertaa kerrottu kulunut klishee. Huono kerronta pistää heti silmään. Toki loisteliaaseen kerrontaan tulee kiinnitettyä huomiota. Ainakin silloin kun sarjakuvan kieltä on käytetty nerokkaalla tavalla. Mutta hyvä kerronta on näkymätöntä ohjaillen lukijaa katsomaan juuri oikeaan kohtaan kuvaa ja pitäen sivun tasapainoisena ja puhekuplat niin, ettei katse vaella ympäri sivua sikin sokin ja tarina etenee mukavasti tempaisten mukaansa. Taidan tällä hetkellä niputtaa termin kerronta alle liikaakin kamaa. Toki kerronta kulkee käsikädessä kuvituksen kanssa. Tämä on se mikä eniten kiinnostaa minua.

Mutta mikään ei voita täydellistä tarinaa, joka puhuttelee vielä pitkään tarinan lukemisen jälkeenkin ja pakottaa aina uudestaan palamaan sarjakuvakirjan pariin.

Mutta pitäisi kai lähteä tarkentamaan tuota kerrontaa jos pittää lähteä pohtimaan sitä mikä oikeastaan on merkityksellistä. Mutta palaan tähän pohdiskeluun myöhemmin.

Ville

  • Jäsen
  • Viestejä: 293
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #2 : 07.03.2004 klo 14:27:02 »
Mun vitsi strippini perustuvat kokonaan sen vitsin varaan. Piirto on niin ja näin. Taas ne vähäiset "pitkät" tarinat joita olen tehnyt ovat kyllä jokseenkin parempaa jälkeä.
Mitäsh minä shanoin... Vettähän she vain on...

[kivi]

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 529
  • Akvaarious.
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #3 : 07.03.2004 klo 14:49:09 »
Tarina ja sen kerronta.

Jos piirroksella olisi väliä, niin niin Dilbert kuin Don Rosan sarjat eivät koskaan olisi päässeet esille, eivätkä kiinnostaisi ketään.

Joskus Assar-makkaraa lukiessa kyllä jää miettimään, _kuinka_ vähän piirroksella todella on väliä... jos piirrostyötä mitattaisiin, mies palaisi roviolla.
:-)

Justus

  • Jäsen
  • Viestejä: 926
  • Ralf on Kuningas
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #4 : 07.03.2004 klo 14:56:24 »
Minulla on ongelma joka liittyy juuri tähän. Minulla on sarjakuvan tarina ja hahmo valmiina, mutta en osaa piirtää sitä. Olen tehnyt pari sivua mutta 8-vuotias tyttärenikin osaisi piirtä paremmin varmasti. Ärsyttää todella paljon. On valmis tarina, hahmot taustoineen ja muuta, mutta kun ei osaa niin ei. Lisäpulmaa tuo se, etten ole koskaan tehnyt pitkää sarjakuvaa enkä osaa oikein hahmotella kuvakulmia enkä ruutujakoja.

Itse aiheesta. Minusta sarjakuvassa tarina on tärkeämpi. Grafiikka voi olla pelkistettyäkin. Joskus jopa ylenmääräisellä taiteellisuudella piilotetaan tarinan heikkous, tuntuu siltä. Esimerkkinä Tommi Hännisen Konrad Orbiter. Hurjaa taiteellista kuvausta että Giger jää toiseksi, mutta tarina on varsin köyhä.

Parashan tietysti on, jos kuva on selkeä. Minä pidän sellaisesta. Voi olla taidokasta, mutta selkeys on tärkeää. Ja hyvä tarina jossa huumoria mukana.

Axuz

  • Jäsen
  • Viestejä: 413
  • Kvaak!
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #5 : 07.03.2004 klo 15:28:08 »
Minulla on ongelma joka liittyy juuri tähän. Minulla on sarjakuvan tarina ja hahmo valmiina, mutta en osaa piirtää sitä.

...juurihan Kivi sanoi, ettei sillä tunnu juurikaan olevan väliä. Hämmästyttävän vähän sillä vaikuttaa olevan väliä. Ja kun Kivi niin sanoo, niin se on. terveisin Kivi-fani...  ;D  Anna siis mennä vain. kynä paperiin ja irti vasta sitten, kun tarina on piirrettynä edessäsi. Jos se ei sittenkään toimi mielestäsi sarjakuvana, on edessä piirtäjän etsintä, ankara itseharjoittelu, tai pohdinta, voisiko ideasi kirjoittaa vaikkapa kirjaksi... ::)

Lainaus
Joskus jopa ylenmääräisellä taiteellisuudella piilotetaan tarinan heikkous, tuntuu siltä.  

Ehkä yksi parhaita kotimaisia esimerkkejä tästä on Jarmo Mäkelän Daydreamer... Kyl mul oli naurussa pitelemistä, kun viime kirja-aleessa akateemisessa oli tämä kovakantinen (!) teos mammuttimaisine pinoineen alennuksessa. Sitä oli oikeasti pöydässä ja näyteikkunassa varmaan muutama sata kappaletta. Akateemisen joku johtajatason heppu vois tehdä niistä itselleen kesämökilleen ruokapöydän ja varmaan jäis vielä ylikin sen verran, et ainakin parit löylykerrat sais aikaseks...  ;)

Itse aiheeseen olen jo kommentoinut useita kertoja aika pitkästikin joissakin aiemmissa aihetta sivuavissa osioissa, joten en tähän sen kummempia laita. Suurimmalla osalla pitäisi olla jo käsitys mun mielipiteestä tähän asiaan. Lyhyesti: Mitä useampi osa kohdallaan, sen parempi. Myös vähempikin voi olla hyvä, mutta enempi aina parempi. Kokonaisuus ratkaisee ja huonosti piirretty täytyy olla aina perusteltavissa. Huonon tarinan perustelu onkin jo sitten vieläkin vaikeampaa ja vaikeammin hyväksyttävissä oleva puute... Sarjakuva on mielestäni sen ansioituneempi, mitä useampi osa-alue siitä onnistuu. Muutoin ainakin minulle tulee usein sama tunne kuin Terolle, että miksi sarjakuva? Miksi kukaan ei kirjoittanut tätä kirjaksi, teatterinäytelmäksi, leffaksi, tv-dokumentiksi, taidenäyttelyn teemaksi, lauluksi jne... Kun kerran sarjakuvaan kuuluu useita elementtejä, jotka parhaiten itseään toteuttaessaan palvelevat vasta toisiinsa sopivina parhaimmalla tavalla itse kokonaisuutta, miksi emme panostaisi kaikkiin ja tekisi sarjakuvasta juuri siksi niin uniikkia ilmaisumuotoa, jonka vuoksi se nimen omaan ei koskaan voisi olla vain ja pelkästään kirjoitettua tekstiä, näytelmää, elokuvaa, laulua jne... Parhaimmat pointsit minulta saa työ, joka ansioituu kaikilla osa-alueillaan. Sitä on sarjakuva parhaimmillaan... ja se siitä...    :o
« Viimeksi muokattu: 07.03.2004 klo 15:30:57 kirjoittanut Axuz »

tertsi

  • Vieras
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #6 : 07.03.2004 klo 15:40:04 »
Mielestäni taiteellisuus ei välttämättä tarkoita ollenkaan, että hyvin piirretty. Pikemminkin päin  vastoin.

Ja luettavuus on mun mielestä tärkein juttu sarjakuvassa. Miten ruudut on sommiteltu ja mitä ruutuihin on sommiteltu. Siis sarjakuvan kieli täytyy hallita. Mielellään hyvin tai briljantisti.

Jarmo

  • tyhmä nilkki
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 164
  • Varokaa metaforista deformaatiota.
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #7 : 07.03.2004 klo 15:43:59 »
Täytyyhän se tietty myöntää, että tarina on tärkein. Kerronnan ja piirrustukset laittaisin kuitenkin samalle viivalle.

Kerrontahan näistä on se, jonka olemassaoloa ei huomaakkaan jos se toimii. Eikä välttämättä huomaa vaikkei toimisikaan, tuomitsee vaan sarjakuvan kököksi.

Mutta ei taiteen osuutta pitäisi liikaa mennä aliarvioimaan. Jotkut jutut kyllä toimii heikommallakin annilla, mutta jotkut taas ei toimisi. Jos nyt vaikka sarjassa pitäisi olla joku niiiin hyvännäköinen nainen, että kaikki on ihan sekaisin,  muttei osaa piirtää kuin epämääräisen tuhnun jolla on hampaita pitkin naamaa, niin ei se nyt vaan toimi.

Love & Rockets (Jaimen osuus) on yksi esimerkki sarjasta, jossa iso osa viehätyksestä on siinä perusteellisen hienossa kuvituksessa. Oikeastaan olisin melkein sitä mieltä, että siinä sarjassa ei paljon muuta olekkaan kuin hieno kerronta ja kuvitus. No onhan siinä juonikin, mutta kuiteski.

Esa

  • Jäsen
  • Viestejä: 712
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #8 : 07.03.2004 klo 17:03:36 »
Sarjakuvaahan hei luetaan, kuten kirjaakin ja tarina on siis tärkein. Huonolla kuvituksella voi pilata hyvän tarinan, mutta huonolla tarinalla ei voi korvata hyvää kuvitusta. (mielestäni) Tai tärkein on tarinankerronta, ideahan voi olla hyvä, mutta jos on huonosti kerrottu koko tarina menee pieleen. Tai voi olla, että tärkeintä on jonkinlainen tarinankerronnan ja kuvituksen yhdistelmä, että ne kulkevat käsikädessä.

Älkää välittäkö. En ymmärrä itsekään mitä puhun. Jotain tekotaiteellista roskaa.
« Viimeksi muokattu: 07.03.2004 klo 17:04:36 kirjoittanut eppu »

tertsi

  • Vieras
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #9 : 07.03.2004 klo 17:08:15 »

Älkää välittäkö. En ymmärrä itsekään mitä puhun. Jotain tekotaiteellista roskaa.

Älä välitä. Yhtä oikeaa vastausta ei ole olemassa.

Jouni Ahola

  • Jäsen
  • Viestejä: 195
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #10 : 07.03.2004 klo 17:11:12 »
Itse olen yrittänyt kehittää piirtotaitoani ja -tyyliäni juuri sen vuoksi että saisin joskus aikaan vakavaa sarjakuvaa.. En tiedä kuinka paljon tämä liittyy itse asiaan - olen ihan kuumehoureissa nimittäin - mutta (olen kova jankuttamaan asioita joita en ole itse keksinyt) kerronnan, ainakin pitäisi, vaikuttaa itse piirtotyyliin. Humoristinen sarjakuva ei tarvitse niin realistisia hahmoja tai taustaa kuin vakava novellisarjakuva näin esimerkkinä. Juuri näistä humoristisista vänkyrähahmoista yritänkin itse irtautua.

Tarina on kyllä erittäin tärkeä sarjakuvassa.. Ketutuskerroin on ollut suuri lukiessani vanhaa suomalaista sarjakuvaa (tästäkin olen maininnut jo, huoh..) jossa juoni (heh, 'juoni') on että jänöpupu haluaa mennä naimisiin hirven kanssa tai että karhu juo itsensä känniin ja oksentaa.
     Tai ehkä minä en vain ymmärrä ihan kaikkea.

Panostan suunnitteluvaiheessa käsikirjoitukseen kaikista eniten ja sen jälkeen kehitän tyylin sen perusteella.. Joskaan en hirveästi ole sarjakuvaa tehnyt vielä, mutta ainakin näin sen pitäisi mennä. :)
     Mutta ei mitään oikein jaksa lukea jos näkee selvästi että siihen ei ole käytetty sen enempää aikaa kuin vaivaakaan.

Äh, lopetan ennenkuin kirjoitan jotain jota itse asiassa ymmärtäisin itse.

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 556
  • Kuka mitä häh?
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #11 : 07.03.2004 klo 17:13:01 »
Olisipa mielenkiintoista, jos elokuvista tuttu "uudelleenfilmaus" siirtyisi myös sarjakuviin. Studios Hergehän tätä harrasti, päivittämällä albumeita, ja tietenkin iloiset danskit ja itaalot jotka piirustelivat Barksin juttuja uusiksi.

Mutta siis, leikkimielessähän näitä on kokeiltu (Voittamaton Lucky Luke), ja supperisankareiden syntymätarinoita tehtailtu ajanmukaisiksi, vaan ajatelkaas, jos kokonainen, alkujaan "huonosti" sarjakuvitettu albumi piirrettäisiin uusiksi?

“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Axuz

  • Jäsen
  • Viestejä: 413
  • Kvaak!
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #12 : 07.03.2004 klo 17:34:41 »
Sarjakuvaahan hei luetaan, kuten kirjaakin ja tarina on siis tärkein.

Minä olen aina vierastanut tätä käsitystä ja käsitettä. Mielestäni sarjakuvaa ei lueta kuin kirjaa... Mielestäni "lukea" ei ylipäänsä ole koskaan ollut sopivin verbi kuvaamaan sitä prosessia, mitä sarjakuvan "lukemisessa" tapahtuu. Ei myöskään "katseleminen", koska mielestäni sarjakuvan "lukeminen" ei ole kumpaakaan. Mutta koska tuo "lukeminen" on niin vakiintunut termi myös sarjakuvista puhuttaessa, en ole viitsinyt siihen koskaan aiemmin puuttua...

Mielestäni kyse on enemmänkin tulkinnasta. Tulkitsemisesta. Sarjakuvan "lukeminen" ja "katseleminen" on enemmänkin sarjakuvan tulkitsemista. Tämäkään ei kuitenkaan ole paras mahdollinen termi, vaan sarjakuvalle pitäisikin keksiä kokonaan oma uusi sarjakuvan tulkitsemis- ja imuttamisprosessia kuvaava termi. Kaikki nämä nykyiset ovat vääriä, mutta tulkitseminen on mielestäni silti oikeampi kuin lukeminen tai katseleminen, mutta niin vaikeakäyttöinen. Eikä sitä prosessia koskaan tulisi verrata suoraan varsinaisen kirjallisuuden lukemiseen. Sarjakuva on täysin erilainen ja omanlaisensa uniikki ilmaisumuoto. On sääli, ettei sen tulkitsemisprosessille vieläkään ole kyetty löytämään täsmällistä nimitystä...

Lainaus
Huonolla kuvituksella voi pilata hyvän tarinan, mutta huonolla tarinalla ei voi korvata hyvää kuvitusta. (mielestäni) Tai tärkein on tarinankerronta, ideahan voi olla hyvä, mutta jos on huonosti kerrottu koko tarina menee pieleen. Tai voi olla, että tärkeintä on jonkinlainen tarinankerronnan ja kuvituksen yhdistelmä, että ne kulkevat käsikädessä.

Älkää välittäkö. En ymmärrä itsekään mitä puhun. Jotain tekotaiteellista roskaa.

...Tämä oli kieltämättä vähän sekavasti ja paikka paikoin ristiriitaisestikin ilmaistu mielipide. Siinä olet oikeassa ja tuossa olen samaa mieltä, että jos hyväkin tarina on kerrottu sarjakuvallisesti huonosti, on surullista, että koko hyvä idea menee samalla harakoille. Tätä kai yritit sanoa?

Minunkin mielestäni tärkeintä on ennen muuta se, että sarjakuvan eri -osa-alueet kulkevat nätisti, saumattomasti ja ongelmitta "käsi kädessä", kuten asian ilmaisit. Silloin se toimii parhaalla mahdollisella tavalla ja näiden elementtien heikkouksia ei niiden puuttumisen vuoksi valmiissa töissä näe. Siksi ne eivät myöskään haittaa itse "tulkintaprosessia", vaan se on kaikin puolin miellyttävä kokemus. Kuten Jarmo sen kiteytti, kerrontaa ei edes huomaa, jollei siinä ole jotain vikaa. Silloin koko prosessi on siis vaivatonta ja luonnollisesti soljuvaa, ja sarjakuva on parhaimmillaan juuri tätä. Ulottaisin tuon Jarmon kommentin kuitenkin kaikkiin sarjakuvan elementteihin. Kun mikä hyvänsä näistä osista on "kunnossa" juuri siihen seikkaan ei kiinnitä sen ihmeempää negatiivisella tavalla ilmenevää huomiota. Ja jarmonkin mielipiteestä käy toisella tapaa ilmi juuri sama seikka, jonka olen jo aiemminkin sanonut. Mikä hyvänsä ratkaisu sarjakuvassa täytyy olla perusteltavissa. Karkea/loistelias piirrostyyli, kerronnalliset ratkaisut, ruutujen sommittelut ja jaottelut, tarinan kulku ja kuljetus, jne...

Tarinankerronnan kannalta piirrostavan täytyy olla siihen soveltuva ja sitä parhaiten palveleva. Jos koko sarjan yksi kantavia ideoita lepää tietyn tyyppiselle ominaisuudelle, joka ei sarjakuvan tulkitsijalle ilmene käyttämättä tietynlaista asiaa tukevaa tyyliä, se epäonnistuu. Jarmon Jaime-esimerkki oli tähän paikallaan. Tätä minä juuri tarkoitin. Kauniisti piirretyn hahmon valinta on perusteltua, jos hahmon vetävyys on yksi tekijä, jonka piirtäjä on tarkoittanut ensisijaisesti sarjakuvansa tulkitsijan hoksaavan.

Tarkemmin ottaenhan tämä keskustelu piirrostyylistä, hyvästä piirtämisestä ja tarinan tasosta ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, kuin voisi pintapuolisesti tarkastellen olettaa. Scott McCloud on kirjassaan "sarjakuva -näkymätön taide" käsitellyt tätäkin asiaa aika lailla ja kyseessä on itse asiassa aika monimutkainen asia, joka ei suinkaan ole mitenkään yksiselitteinen. Erityisen mielenkiintoisia ovat pitkät analyysit siitä, miten "parempaa" piirtämistä käytetään jo yhden ja samankin sarjakuvan sisällä määrättynä tehollisena keinona. Tällaisessa tapauksessa kuvalla on aivan eri tehtävä ja tarkoitus kuin esimerkiksi sitä edeltävällä tai sitä seuraavalla kuvalla. Se, millä tavalla tietyllä tavalla piirretty kuva vaikuttaa sen tulkitsijaan... sitäkin voi siis käyttää tulkitsijan kokeman tietynlaisen assosiaation, merkityksen tai samaistumisen asteen kontrolloimiseen. Nämä ovat tietoisia, tulkitsijan ohjaamiseen vaikuttavia valintoja ja perusteltuja juuri siksi...

Äh vaikea selittää näin äkkiseltään. Lukekaa kirja. Kestää useammankin lukukerran ja aina löytää jotakin uutta. Ainakin minä tunnen löytäväni sieltä jatkuvasti lisää...  ;)
« Viimeksi muokattu: 07.03.2004 klo 17:43:21 kirjoittanut Axuz »

Axuz

  • Jäsen
  • Viestejä: 413
  • Kvaak!
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #13 : 07.03.2004 klo 17:39:19 »
...Olisipa mielenkiintoista, jos elokuvista tuttu "uudelleenfilmaus" siirtyisi myös sarjakuviin...
 
...vaan ajatelkaas, jos kokonainen, alkujaan "huonosti" sarjakuvitettu albumi piirrettäisiin uusiksi?


Tätä minä olen kans monesti miettinyt, että miksi ei sarjakuvissa, kun kaikissa muissakin? Tämä "coverien" tekeminen on ehkä kaikkein yleisintä musiikissa, joskaan en koskaan ole ymmärtänyt sitä, miksi lähes kaikki coverit halutaan tehdä "klassikoista", eli kappaleista, joista on äärimmäisen vaikea tehdä enää ainakaan parempaa versiota ja juuri siksi ne coverit yleensä epäonnistuvat. Miksi he eivät puutu juuri niihin kappaleisiin, joissa näkee selvästi potentiaalin, mutta alkuperäinen toteuttaja on väärä...?

Sarjakuvissa tällä olisi kyllä käyttöä, ehkä vieläkin enemmän. Paljon on hyviä tarinoita, mutta kunpa niihin aina saataisiin sen ansaitsemia kuvittajiakin... ja toisaalta monet hyvät kuvittajat puuhailevat surullisen usein jonninjoutavien tarinoiden parissa...  :'(
« Viimeksi muokattu: 07.03.2004 klo 17:48:13 kirjoittanut Axuz »

Justus

  • Jäsen
  • Viestejä: 926
  • Ralf on Kuningas
Re:Tarina ja käden taidot?
« Vastaus #14 : 07.03.2004 klo 18:30:49 »
Minusta Katja Tukiaisen piirrokset ovat juuri sopivan taidokkaita, mutta taiteellisia ja tarinat ovat yleensä hyviä. Tyyli on jotain naivismia kaiketi. Niistä sarjakuvista tulee kuitenkin hyvälle mielelle.   "Huomenna lainataan pieni mummo".  Tukiaisen sarjakuvaa näkee muistaaksenin Ykkösbonuslehden takana eli ei Pirkan vaan sen toisen. Pirkassa taas ilmestyy opettavainen sarjakuva Ekovaarat tms. joka on Jari Rasin ja Juha Ruusuvuoren (!) tekemä. Siitä nyt en sano oikein mitään ettei tule kylmää niskaan. Hauskahan se usein on, Ruusuvuorta kun ihailen puoliälyttömästi. Rasi käyttää minusta liian paksua sivellintä (tai jotain, emmätiedä) vaikka taitoa olisi tarkempaankin.