Opastus lienee ollut festarin suurin yksittäinen ongelma, mutta kömmähdyksiä sattuu. Huvittavaa toki on, että edes perustamperelaiset eivät välttämättä tunne noita paikkoja. Eräskin melko tunnettu tamperelainen mediapersoona (nimi muutettu) tiedusteli minulta missä semmoinen Werstas mahtaa olla. Itse jouduin myös hetken pohtimaan missä Iskelmä-baari oikein on? Muistaakseni se oli toisen niminen kun siellä edellisen kerran kävin, heh.
Pottunokkapaneelin nimestä otan täyden vastuun. Koko ajatus oli alunperin lähtöisin ihan leikillisestä manga-piikittelystä. Eli koska manga noin pääsääntöisesti korostaa nenän sijasta silmiä ja hiuksia, eikä olisi jo aika keskustella myös unohduksiin jääneestä nenästä. Tämä tarjosi syyn kutsua paikalle aika nimekkään kaartin perinteisen huumorisarjakuvan tekijöitä. Jarlahan siis edusti vastapuolta, koska Fingerporissa ei juuri isoja neniä näy.
Paneelin nimeksi harkitsin välillä muutakin, mutta pottunokka vei voiton luettuani Veikko Huovisen Koirankynnen leikkaaja-kirjan, jossa termi esiintyy. Jos Huovinen käyttää sitä, se kelpaa kyllä minullekin. Tämän selitin paneelissakin. Huvittavaa sinänsä, että paneelin jälkeen näin Markku Pölösen Werstaan aulassa. Ei kai sentään ollut kuuntelemassa? Pottunokkailu meni ehkä vähän stand-upin puolelle, mutta yllättävänkin hyvin se sujui. Yllätysvieras Jope kruunasi koko homman. Onko Näkymättömällä Viänäsellä iso nenä? Jyrkin kommentoitua sitä että näyteruudussa myös Viänäsen vaimon nenä näyttää osittain läpinäkyvältä, Jope totesi lakonisesti ruudun olevan piraattiversiosta.
Itse olen aina edustanut viihteellistä puolta sarjakuvantekijänä, mutta se ei tosiaankaan tarkoita, etten arvostaisi taiteellisemmista lähtökohdista liikkeellä olevia. Minusta kyllä kaikille on tilaa, ja laaja kenttä on kaikkien etu. Mangakin on ilmiönä piristävä, vaikka siitä en paljon ymmärräkään. Mutta ihailen kyllä harrastajien innostusta.
