0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.
Ranska on Ranska ja Härmä on Härmä.
Minulla oli oikein hauskaa, vaikka pakeninkin niin nopeasti. Syynä supersankariluentoa kuunnellessa noussut laskuhumala.
Millainen synti onkaan tehdä itsensä näköistä sarjakuvaa? Johtuikohan festivaalin rahantuoksuisesta luonteesta vaiko mistä, mutta jonkinlainen tukaluus paistoi läpi itse kustakin. En tiedä. Omituinen tilanne.
Taidan olla ainoa, jonka mielestä Yo on paras mahdollinen paikka pienlehtiosastolle. Ehkä pauttiarallaa kolme korttelia on pitkä matka jossain päin maailmaa, mutta ei se sitä täällä voi olla... Pienlehtiosasto ei ilmeisesti ole missään koskaan saanut ansaitsemaansa yleisövyöryä ja näkyvyyttä, ei edes nyt melkoisen arvostetussa valta- ja vastakulttuurin mekassa.Antti ruoskikoon itseään kartan puutteesta tapahtuman kotivuilla ja ohjelmalehdessä. Kaikki tarvittava löytyi tapahtuman kotisivujen linkeistä, mutta liika klikkailu on sarjakuvaharrastuksen rappeuttamalle lihaksistolle yhtä rankaisevaa kuin 500 metriä reipasta kävelyä...
On kyllä Janne aika pöhköä yrittää syyllistää ihmisiä siitä, etteivät tiedä missä YO-talo sijaitsee.
No mutta kun siitä vänistään netissä NYT rivitolkulla, ja ennen festiä olisi paljonkin vähemmällä vaivalla voinut käväistä kyseisen lukaalin sivuilta katsastamassa kartan, jolta hyvinkin konkreettisesti selviää sijainti suhteessa muuhun tapahtuma-alueeseen.
Turkulaisia oli juuri sopivasti.
ennen festiä olisi paljonkin vähemmällä vaivalla voinut käväistä kyseisen lukaalin sivuilta katsastamassa kartan, jolta hyvinkin konkreettisesti selviää sijainti suhteessa muuhun tapahtuma-alueeseen. Yo-talon googlettaminen ON helpompi urakka, kuin sen sijainnin kysyminen sarjakuvafoorumilla.
Kyllä katsottiin. Finlesshönin kartta oli äärimmäisen epäselvä. Ja miten tulostat kartan jonka kohtia pitää klikata että näkee mitä niissä on?
No mutta kun siitä vänistään netissä NYT rivitolkulla, ja ennen festiä olisi paljonkin vähemmällä vaivalla voinut käväistä kyseisen lukaalin sivuilta katsastamassa kartan,
Ainakin tämä yleisön jäsen ihmetteli sitä, kun arvostavan yleisön edessä ihmetellään arvostuksen puutetta, vaikka pitäisi paukutella henkseleitä ja juonia valoisampaa tulevaisuutta. Vai onko se ahistus ja häppeee niin oleellinen osa näiden raukkojen rajojen taiteilijakuvaa, että pitää mennä matalana kuin mangaka, vaikka yleisö on arvostuksesta soikeana. Nyt pitää siis mennä Ranskaan asti, että voi olla rennosti oma itsensä niin ettei kaverit näe...