Tuli näitä aiemmin kirjoitellessa mieleen Incredible Hercules -sarja.
Tämä seurasi Planet Hulkin päättävää World War Hulk -tapahtumaa ja sitä julkaistiin punaisen Hulkin rinnakkaissarjana 2008–2010.
Olin ilmeisesti kategorioinut sarjan "hyvää luettavaa" -karsinaan, vaikken ollut lukenut sitä kuin Secret Invasion -numeroihin saakka. Tämä on ykkössettiä, jonka tosiaan voi lukea joskus uudestaan.
Greg Pak ja Fred Van Lente kirjoittavat ykköstason viihdettä, joka jälleen kerran poikkeaa perussapluunasta. Jälleen kerran tähän myös perustuu koko sarjan tenho.
Kirjoittajakaksikko on viisaasti jättänyt antiikin luonnevikaisen sankarin tasoittelematta. Lähdemateriaalissa on tosiaan käänteitä kerrakseen. Kummasti tämä viinaan ja naisiin menevä Hercules toimii myös supersankarina.
Sarja heilahtelee draaman ja komedian rajan yli puolelle tai toiselle. Olipa riemastuttava juttu sekin, jossa Hercules teeskentelee olevansa Thor.
Nimikkohenkilö kantaisi jo yksin kokonaisuutta, mutta oiva sivuhahmo Amadeus Cho tasapainottaa ja nousee monesti ratkaisijan, ja sankarin, rooliin.
Tämä toimii kaikkein parhaiten ilman mitään viittauksia ympärillä tapahtuviin Marvel-juttuihin. Onneksi edes Ares, jonka ruutuaika tuli Dark Reign -kauden jutuissa täyteen, ei tässä paljoa julmistele.
Kuvittajista ei yksikään jäänyt sen suuremmin mieleen, mutta huonoja ei mukaan mahtunut. Kaikkein helpoin tehtävä ei ole esittää pikkuruudussa sanotaan nyt vaikka vuoren nostamista, joten varmaan siinä on päätä välillä jouduttu raapimaan. Sellainen tehdään vaan -fiilis on näissä vahva.
Ilahduttavasti väritys sopii hyvin näytölle, paljon levollisempaa ja tasapainoisempaa kuin sellainen silmille hyökkäävän aggressiivinen väritys mikä vaivasi saman kauden Deadpool-sarjaa.
Olen joskus muistellut kuinka mukavia olivat ne toimituksen pikku laatikot, joissa selvitettiin minkä lehden tapahtumiin milloinkin viitattiin. Se oli tosiaan sitä aikaa kun juttuja ei vielä luettu diginä putkeen monta kymmentä numeroa. Eipä tosiaan kiinnosta tapahtumat julkaisuissa, joita en varmasti ikinä tule lukemaan.
Toinen juttu mikä ilahduttaa pitkän matkaa, mutta ylikäytettyinä väsähtävät, ovat äänitehosteet.
Oivaltavimmillaan tehosteet ovat osa kuvakerrontaa. Esimerkiksi lattia sortuu alta ääniefektin TRRRAAAAP (trap) säestämänä. Tällöin lukija tietää ansan laukeavan. Kun laitteesta lähtee ääni "DETHTRPPP", tietää että olisi voinut käydä pahasti (deathtrap).
Koska äänitehosteet ovat varsin yhdentekevä ja lukiessa helposti sivuutettava visuaalinen juttu, en tiedä moniko ehti mennä alkuvaiheessa ohitse. Kerran kun näihin kiinnittää huomiota, ei niitä enää voi jättää huomioimatta vaikka yrittäisi. Tämä on ongelma, kun kaikki eivät ole yhtä oivaltavia.
Kun näitä viljelee joka sivulla, siitä menee nopeasti teho. Thor iskee maahan "WHATAMANNNN", Hercules yllättää Thorin iskulla "SUKKKAPUNCH" ja Thor antaa vastaiskun "THORRRRULEZ".
Lohikäärme puhaltaa tulta SMAAAUG (Tolkien-viittaus) saa hymähtämään, mutta iskujen kuvaaminen tyyliin "CLUBWAKK" ja "MACEINDAFACE" kuluvat nopeasti loppuun.
Huonoimmistoon kuuluvat esim. "KRACKAHUMMMMAA", joka kertoo rutattavan auton olevan Hummer. Varsin moni jymähdys perustuu nimeen, turpiinvetäjän asemaan tai kamppailijoiden keskinäiseen suhteeseen. Sellaiset eivät ole kovin hyviä.
Kuitenkin mukana on kymmenittäin yllättäviä, peräti hyviä äänitehosteita, joten tähän kannattaa tarttua jos niiden käyttöä sarjakuvissa tahtoo tutkia.