Koskapa tilan puutteen vuoksi uusimmassa Sarjainfossa julkaistu Tim ja Tom -integraalin arvosteluni oli hieman lyhennetty, laitan sen kokonaisena tähän:
Will – Dineur – Rosy: Tim ja Tom • Suomentanut Annukka Kolehmainen • Otava
Viinaa ja vakoilua
Fernand Dineurin luoma Tim ja Tom (Tif et Tondu) on belgialaisen sarjakuvan klassikoita, jos ei aivan kaikkein kirkkainta kärkeä, niin kuitenkin kelpoa viihdettä. Se edustaa Spirou-lehden ymmpärille syntyneen ns. Charleroin koulukunnan tuotantoa. Sarjakuva alkoi Spirou-lehdessä 1938, samaan aikaan kuin Piko ja Fantasio. Timiä ja Tomia helposti pitääkin eräänlaisena köyhän miehen versiona siitä. Molemmat ovat humoristista seikkailua, joissa ystävykset joutuvat ratkomaan outoja rikostapauksia.
Meillä parivaljakon seikkailuja on nähty hieman katkonaisesti. Suomeksi hahmoihin saatiin tutustua ensiksi Semicin Trumf -albumisarjassa 1970-luvun alussa ja hieman myöhemmin Ruutu- ja Non Stop -lehdissä. Sitten Egmont julkaisi 2000-luvun alussa kuusi albumia.
Ensimmäinen tarina on kahta muuta seikkailua melkoisesti vanhempi. Se on sarjan tunnetuimman piirtäjän Willin, eli Willy Maltaiten kolmas Tim ja Tom -tarina ja ilmestyi Spiroussa 1950-51.
Fernand Dineurin kirjoittaman tarinan johdannossa Tom aikoo tarmokkaasti salapoliisiromaaneita ja -oppaita tutkimalla tulla kunnon etsiväksi. Tim ei lämpene ylikierroksilla käyvän ystävänsä suunnitelmille, vaan haluaisi pikemminkin maaseudun rauhaan lomailemaan ja lepäämään. Tim löytääkin jostain Belgian ja Ranskan rajan lähettyviltä pienestä Beconvillen kylästä mukavan näköisen villan, joka on sopivasti vuokralla.
No, tietenkin Villa Virkistyksessä (Villa Sans-souci = ilman huolta - Villa Huoleton) tapahtuu jotain kummaa. Niinpä kaverukset alkavat tutkia huvilan ja kylän outoja tapahtumia. Huvila osoittautuu alkoholisalakuljettajien käyttämäksi lymypaikaksi. Tarinassa suhataan edes takaisin Belgian ja Ranskan rajalla.
Tarinaa olisi ollut hyvä taustoittaa suomalaista nykylukijaa silmällä pitäen. Belgiassa oli pitkään voimassa sosialistipoliitikko, ministeri Emile Vandervelden 1919 asettama osittainen kieltolaki. Väkeviä viinoja ei saanut myydä lainkaan ravintoloissa ja baareissa, alkoholimyymälöistäkin sai kerralla ainoastaan kaksi litran pulloa. Anniskeluravintolat saivat tyytyä myymään olutta.
Kieltolaki johti salakuljetusrinkien syntymiseen ja aivan kirjaimellisesti maanalaisiin tislaamoihin. Luultavasti salakuljettajat käyttivät jopa samantyyppisiä kikkoja, kuin tarinan konnat. Laki oli voimassa aina vuoteen 1984 saakka! Reipas paukkujen naukkailu saattoi olla syynä, että lehdessä ilmestymisensä jälkeen tarina nähtiin albumina vasta 1980-luvulla.
Seikkailu kärsii hiukan huonosta rytmityksestä ja pienistä epäloogisuuksista, välillä on epäselvää, ollaanko Ranskan vai Belgian puolella. Beconville on ilmeisesti Ranskassa. Pienen 1950-luvun maalaiskylän elämää on kylläkin kuvattu siinä määrin mukavan lupsakasti, että tarinan parissa viihtyy.
Kaksi muuta tarinaa, Vihreä ihmeaine ja Kumia kantapäissä ovat 1960-luvun lopulta ja siinä kaverukset ovat selvästi jo isomman luokan tekijöitä. Tarinan alussa viitataan edelliseen seikkailuun Uniin tunkeutuja. Tim ja Tom ovat tulossa presidentilliseltä lounaalta, kiitokseksi maansa hyväksi tekemistään palveluksista. Yllättäen ministeri (ministeriyden laatua ei kerrota) pyytää heitä keksimään käyttötarkoituksia uudelle vastakehitetylle aineelle. Se onkin todellinen ihmeaine, se pomppii, joustaa ja venyy epätavallisen voimakkaasti. Tarinat liittyvät toisiinsa ja onkin hyvä, että ne ovat tässä yhdessä. Vihreä ihmeaine ja Kumia kantapäissä henkivät kylmää sotaa, vakoilua, agenttiseikkailua ja hiukkasen aikansa kukkaismenoakin. Tarinan rytmitys on tässä kohdillaan ja homma kulkee eteenpäin melkein itsestään.
Tim ja Tom ei koreile sivutaitollaan, tai muillakaan sarjakuvallisilla kommervenkeillä. Vakiomuotoiseen 12-ruudukon taittopohjaan perustuva sommittelu ja lähes jatkuva kokokuvan käyttö antaa staattisen ja monotonisen vaikutelman, mutta kuvien sisäinen dynamiikka vetää lukijan viihdyttävän tarinan sisään.
Kokoelmassa on lyhyt, mutta napakka kertaus Timin ja Tomin julkaisuhistoriasta.
Timo
