Lastensarjakuva - mitä se on?

[kaltsu]

Ei ole ainakaan ekassa albumissa tuollaista. Jähmeä mutta kankea on oikein osuva kuvaus Nymanin sarjakuvatyölle.

Jos ajattelee sarjakuvallista kokonaisuutta ja kerrontaa. Yksittäisiin kuviin pilkottuina Nybergin jäljessä on paljonkin sulokkuutta. Vähän kuin katselisi ballerinaa tanssimassa ripaskaa.

[Kreegah Bundolo]

Tämä Peppi Pitkätossu-sarjakuva näytti kirjakaupassa selattuna eri mielenkiintoiselta ja kuvat sitä 50-luvun estetiikkaa parhaimmillaan. Pakkohankinta kunhan ylimääräistä rahaa siunaantuu jostain.

Kokoaisipa joku vielä alkupään Pellefantti-sarjakuvat samanlaiseksi kirjaksi. Siinä on anarkistinen sarjakuva jota lukiessa Sokeri-Sakarinkin veri kylmenee.

[Matti Karjalainen]

Olen monta kertaa miettinyt miltä Pellefantti tuntuisi nykyään luettuna.

Vuonna 1979 Suomen Sarjakuvaseura otti siihen kantaa näin:

Pellefantti

Heikkoa piirrostyötä, tässä on hyvä esimerkki piirrostyön taantumisesta piirtäjän vaihduttua (aiemmin sarjaa piirsi sen keksijä Rune Andreasson). Kuvat ovat paikoin selkeitä, paikoin on huono asemointi tehnyt kaiken suttuiseksi, kompositio sinänsä huolimatonta, rajaukset ja kuvakulmat aika satunnaisia, väritys pelastaa selkeydellääb mitä pelastettavissa on.

Tarinat ja sisältö heikkoa, juonet ovat todella tyhjänpäiväisiä ja teennäisiä, ennen kaikkea paikallaan junnaavia, satuhenkeä ei ainakaan ole vaikka on kyse leikkikalujen elämästä, huumori on väkinäistä. Kieli on moitteetonta, mutta värittyy ikävästi sarjan hengestä.

Moraali on sangen arveluttavaa, perusasenne on koko ajan negatiivinen, kiusanteko on huumorintajun osoittamista, tyhmyys on rangaistavaa ja lehden sankari on ylpeä ja nokkava, oikeudenmukaisuuden kanssa on niin ja näin. Ei voi suositella lapsille.

[tertsi]

Onkos tämä lainaus siitä numerosta missä oli arvosteltu suurinpiirtein kaikki Suomessa ilmestyvät sarjakuvalehdet? Muistaakseni kannessa oli harmaa kollaasi sarjakuvalehdistä.

[Kreegah Bundolo]

Nyt Kreegah Bundolo hankkii Pelle-Elefantin oikeudet ja julkaisee niitä kovakantisina. Sovittu?

Ei vielä kuitenkaan laiteta nimiä paperiin.

Omat laajemmat kokemukseni Pellefantista ovat 80-luvun alkupuolen vesitetyistä numeroista joita luin lapsena. Muutamia vuosia sitten sain postissa (lähettäjän nimenä JUMALA vaikkakin oletan että oikea lähettäjä oli sarjakuvataiteilija Rytöhonka) muutamia varhaisimpia tarinoita värikopioina. Seikkailuissa Pellefantti oli häpeilemättömän ylimielinen ja teki mitä huvitti. Järkyttävintä oli ettei hävytön päähenkilö joutunut missään vaiheessa edesvastuuseen toimistaan vaan häntä jahtaava virkavalta tai muu auktoriteetti veti aina vesiperän. Tarinat lienevät 60-luvulta, juuri näitä Runen alkuperäisiä juttuja. Kreisiä kamaa!

Näiden kokoaminen tai uudelleenjulkaiseminen ei kyllä ole mitenkään poissuljettua. Pitäisi tutustua laajemmin noihin 60-luvun numeroihin.

[hdc]

Onkos tämä lainaus siitä numerosta missä oli arvosteltu suurinpiirtein kaikki Suomessa ilmestyvät sarjakuvalehdet? Muistaakseni kannessa oli harmaa kollaasi sarjakuvalehdistä.

Muistan tuon numeron, ensimmäinen lukemani Sarjainfo suht pienenä, josta jäi sellainen mielikuva että Suomen sarjakuvaseuran mielestä sarjakuvat = paskaa. Ei se kai ihan niin synkkä katsaus ollut mutta...

[Petteri Oja]

Muistan tuon numeron, ensimmäinen lukemani Sarjainfo suht pienenä, josta jäi sellainen mielikuva että Suomen sarjakuvaseuran mielestä sarjakuvat = paskaa. Ei se kai ihan niin synkkä katsaus ollut mutta...

Vuonna -79 kyllä melkein kaikki Suomessa julkaistavat sarjakuvat olivat paskaa... Vai onko joku eri mieltä?

[Matti Karjalainen]

Täytyy kaivaa esiin tuo lehti. Olin jo silloin useimmissa kohdissa samaa mieltä. Non Stop, 1999 ja John Carter saivat positiiviset arviot. Ensinmainitun lopettaminen oli tuossa jo tiedossa.

Juuri lopettanut Non Stop sai positiivisen arvostelun, John Carteria kiiteltiin piirrostyöstä mutta moitittiin niin tarinoiden sisällöstä kuin kielestäkin ja 1999:n arvostelua ei kyseinen numero sisältänyt lainkaan.

[Timo Ronkainen]

1999 ilmestyi 1980-81.
Pellefantti aloitti kyllä joo Satu-sarjassa. Simpura, noitahan pitää koittaa etsiä.

Timo

[Timo Ronkainen]

Ei minulla taida enää ollakaan Sarjainfo 23:ta, ei löydy.

Arvostelut on digitoituna Noedicomicsissa.

Timo

[[kivi]]

Muistelin että 1999:ta oli kehuttu tuon jutun yhteydessä, mutta näköjään ei sitten niin ollutkaan, sotkin johonkin toiseen juttuun.

1999 - Tuntematon tulevaisuus vaatii kyllä sen War of the Worlds -filtterin päälle ennen kuin siitä voi sanoa mitään hyvää. Kyllä mä ne uskoon luin, samalla kioskireissulla ostin kuin Apinoiden Planeetat (ruotsiksi!? niin luulen) ja Star Warsit, jos en väärin muista.

Mutta Rune Andreasson - siinä onkin mielenkiintoinen tapaus! Mulla oli jotain niitä kuvakirjoja jo 60-luvun puolella, ja aivan kirjaimellisesti luin puhki. Se maailma ja asenne oli jotenkin niin käsittämättömän hieno. Sitten kun pikkubroidi 6 vuotta nuorempana pääsi ikään jossa hänelle tilattiin omat lehdet (Hopeanuoli ja Maailman Vahvin Nalle) ei ne tarinat enää olleet ollenkaan niin hyviä. Jotain tapahtui.

Eräs ruotsalainen kustantaja kertoi mulle että Bamsen piirtäjissä oli monta mielenterveydeltään vähän heikompaa tapausta, mm. yksi joka piirteli ruudut täyteen okkulttisia kuvioita joita avustajat sitten saivat korjauslakalla etsiä ja peittää...
:-D

Kivi

[Lurker]

Mutta Rune Andreasson - siinä onkin mielenkiintoinen tapaus! Mulla oli jotain niitä kuvakirjoja jo 60-luvun puolella, ja aivan kirjaimellisesti luin puhki.

Pellefantti-lehden numerosta 12/1986 löytyy Rune Andreassonin omakuva!

Samalla esitellään Maailman Vahvin Nalle -sarjan henkilöt...

Joe Leijonanmetsästäjä on lasten kuvakirja. Niitä taisi ilmestyä oikein sarjana. Ks. kuvat alla.

Ja taas keskustellaan Kvaakissa sarjakuvista, joiden pitäisi kuulua johonkin menneeseen kehitysvaiheeseen...

[Korro]

Lastensarjakuva=Disney( sarjakuvat ).
En ole sietänyt Aku Ankkaa sen jälkeen kuin löysin Marvelit. Suorastaan vastenmielinen koko lehti. 'Hhah,Aku taas kämäs ja sain kenkään duunista'+ Akua vainotaan soihutjen kanssa.' TOSI hauskaa.

[Mara]

Lastensarjakuva=Disney( sarjakuvat ).
En ole sietänyt Aku Ankkaa sen jälkeen kuin löysin Marvelit. Suorastaan vastenmielinen koko lehti. 'Hhah,Aku taas kämäs ja sain kenkään duunista'+ Akua vainotaan soihutjen kanssa.' TOSI hauskaa.

Erinomaisen raaka yleistys tuo lastensarjakuva = Disney. Onhan sitä muutakin lastensarjakuvaa, esim. ketjussa edellä mainittu Bamse. Minäkin kyllästyin joskus Aku Ankkaan juuri edellä mainitsemiesi seikkojen takia. Nyt tilauksen loputtua ja enimmän raivon laannuttua olen kuitenkin huomannut, että satunnaisesti lukaistuna Akut ovat ihan kohtuullista tavaraa ainakin ruokapöydässä lueskeltavaksi.

[Kahkonen]

Kyllä nuo Niilo Pieliset, Pikot ja Fantasiot, Lucky Luket, Sinitakit, Jeret ja Yoko Tsunot lastenosastolla olivat ainakin omassa kirjastossani. Ja Metsossa nykyään Alix.

Yakari, tuo eläinten kanssa puhua osaava intiaanipoika. Niitä on muutama suomennettu, mutta näköjään sarja on jatkanut näihin päiviin asti. Kenties tärkein syy opetella ranska, hyvää sarjakuvaa on niin paljon julkaisematta.