Näyttäisi olevan peräti neljä pokkaria tämä tarina. Sellainen eeppinen ja kiireetön fiilis huokuu tuosta aloituksesta. Mutta voi hemmetti tuota Bruzzon kuvitusta - ei siinä mitään (no, on siinäkin vähän...), jos haluaa haluaa innokkaasti kopioida ihailemansa kuvittajan tyyliä. Tässä tapauksessa 1970-luvun Ticciä. Mutta se on kyllä syvältä, että kopioidaan ihan 1:1 roppakaupalla ruutuja vanhoista tarinoista. Nytkin tuli monta kertaa mieleen, että hetkinen, nämä kuvat olen nähnyt jo 1970-luvulla, ja vieläpä paljon hohdokkaammin piirrettyinä. Lähinnä mieleen tulee ensimmäisenä Traaginen risti. Eikä tämä ole Bruzzon kohdalla edes ensimmäinen kerta. Muistan nimittäin, kun joku oli joskun nettiin tehnyt koosteen hänen kopioimistaan Ticcin alkuperäisistä ruuduista. Kuinka se edes enää kehtaa? Kyllä tämä ainakin minun lukunautintoa nakersi.