Uusin tarina puhalsi harmaasti etenevään normi-Texiin vihdoinkin jotain henkeä. Bosellihan on viimeaikoina ottanut etäisyyttä normisarjaan ja tuutannut sinne huonoimmat tekeleensä. Sen sijaan lukijoita on hemmoteltu Nuoressa Tex Willerissä, jossa on Bosellin parhaat tarinat ja Bonellin tallin pätevimmät kuvittavat. Tämänkin tarina olisi ollut sävyltään vieläkin tunnelmallisempi, mikäli kuvitus ei olisi ollut näinkin luokatonta.
Näinköhän on niin, että Nuoren Willerin viihdyttävyydelle ja Montoya-tarinalle on yhteistä se, että naiset on otettu uutena elementtinä mukaan? Rutiinien ja kliseitteitten täyttämiin tarinoihin on lisätty, mitä ilmeisemmin täysin harkitusti, naisten osuutta. Tarinat saavat uutta sytykettä ja homma näyttää toimivan. Tosin edellisessä numerossa Carson toteaa Texille: "Perhana, naiset ovat aina olleet sinulle ongelmallisia!" Hauska veto Bosellilta.
Olen seurannut kasvavalla tyytymättömyydellä käsikirjoittaja Rujun työtä. Hän ei kirjoita hyviä eikä huonoja tarinoita, lähinnä vain totaalisen yhdentekeviä. Olin toivonut, että Rujusta olisi kehittynyt Texin uusi pelastaja, kuten Nizzistä ja Bosellista aikanaan. Sen lisäksi, että Ruju on tylsyttänyt normisarjan paikoin lukukelvottomaksi, hän vastaa myös uusimmasta heikkotasoisesta värialbumista ja maxista. Onkohan Boselli palannut käsikirjoittamaan perussarjaa katkaistakseen sen tasonlaskun? Yhtäkaikki, Boselli on varsin kaukana takavuosiensa loistosta ja aina voi toivoa, että Rujusta kehittyisi vielä sittenkin se kaivattu uusi voimatekijä, joka lietsoisi Tex-tarinoihin uutta raikkautta.