Pohjoisen susipaholaiset 2011/3
Käsittämätöntä sekoilua ja uskomattoman huonosti toteutettu tarina. Tarinan luettua fiilis on häkeltynyt siitä, miten niin umpisurkeaa esitystä voi olla kuin mitä tarina Pohjoisen susipaholaiset oli. On oikeastaan jopa vaikea lähteä avaamaan tarinaa oikein mistään, kyseessä vain oli niin hämmästyttävän köyhä esitys.
Alkuun tuntui siltä että tarinasta voisi tulla ihan mielenkiintoinenkin. Ticcin piirustus oli mallillaan ja idea legendaariselle tarinalle oli olemassa. Nyky Willerille ominainen tapahtumien selittely alkoi kuitenkin jo heti Brandonin ja nelivaljakkomme kohdatessa. Fort St. Johnissa. Tästä typerästä selittelystä olisi päästy eroon kuvaamalla nämä kyseiset selitetyt tapahtumat sarjakuvamaisella tarinoinnilla, dokumentti kerronnan sijaan. Tämä hölmöily korostuu toverustemme matkan kuvaamisessa kohti pohjoista, asioita, jopa viikkoja vain harpotaan yli, ikään kuin katselisi jotain halpaa paskaa dokumentti elokuvaa. Tästä kohtauksesta olisi voitu mielikuvituksellisemmalla ja laadukkaalla suunnittelulla vaivatta saada seikkaperäisempi kohtaus vaikkapa lisäämällä 30-101 sivua väliin ja keksimällä jotain vähäpätöisiä yksityiskohtaisia kommelluksia taikka vuoropuheluita ja analysointeja tulevasta, vaan ei. Pakko oli päästä mahdollisimman äkkiä vuodattamaan järjettömästi verta. Lehden loppupuolisko on enimmäkseen vain susisotureiden armotonta lahtaamista, vailla minkäänlaista logiikkaa.
Dogrib sotureiden muuttuminen yks kaks hyväntahtoisiksi oli niin ikään ihan älytön aivopieru Bosellilta ja minkä tähden tarinaan piti vielä ihan väkisin loppuun saada keltaveitsien ja dogribien rauhansopimuskin mahdutettua. Ei mee jakeluun. 50 sivua aikaisemmin ollaan naamat irveessä valmiita tappamaan, pari naurettavaa sattumaa ja lopussa sitten väännetäänkin jatkuvasti irvokkaan teennäistä jenkkihymyä niin kuin parhaatkin länsimaisen sivistysvaltion tekopyhät diplomaatit. Mistä tällainen onneton arvoliberalismi oikein pyrkii iskostumaan Willereihin?
Yhteenvetona; Tarina oli umpisurkea yritys tiivistää dokumentaatio tyyppinen käsikirjoitelma yhden lehden mittaiseen zip tiedostoon. Ehkä vastaavanlainen olisi saatu aikaan, jos olisi yritetty vuosientakainen Jaguaarimiehet tarina typistää yhteen pokkariin. Toisaalla taas, jos tarina olisi purettu huolellisesti zip tiedostosta ulos ja kiristävät vanteet avattu, olisi käsikirjoituksesta varmasti saanut jopa lähes täydellisenkin tarinakokonaisuuden. Verta olisi voinut vuodattaa huomattavasti vähemmän, tai ainakaan verenvuodatus ei olisi tuntunut päätekijältä, jos tarina olisi laajennettu ja yksityiskohtiin panostettu nopean pomppimisen sijaan.
Taistelukohtauksissa jopa Ticcin piirrosjälki oli ensimmäistä kertaa urallani sekavaa ja suttusta, ehkäpä Ticciä ei kiinnostanut homma hänen tiedostaessaan miten lattea kokonaisuudesta tulisi, tai sitten vain kuvittelen Ticcin huonontuneen.
Erikoisuuksia
Susisoturien paetessa vuorilleen juosten ja raahaten vankeja mukanaan, he ehtivät perille hyvissä ajoin ennen ratsuin seuranneita toveruksiamme. Etumatkaa oli reilusti alle vuorokausi ja matkaa noin 80 kilometriä (50mil). Lopussa Tex paiskaa kolme pötköä dynamiittia kuumaanlähteeseen. Onko jollain kokemusta räjähtääkö dynamiitti paukku itsekseen kiehuvassa vedessä? Epäilen vahvasti.
(HUOM! Kirjoitin vuodatuksen heti luettuani willerin numero 600. Luin vasta sen jälkeen palstalaisten kommentit tarinasta ja mietin kehtaanko edes julkaista omaa mielipidettäni, etten rikkoisi harrasta tunnelmaa :)kun se poikkesi lähes kaikista lukemistani ylistävistä kommenteista. Ainoastaan yksi lukija oli kanssani samaa mieltä. Hän ei kantaansa kummemmin perustellut vaikka sitä pyydettiin. Ehkä oma kyhäelmäni vastaa joiltain osin kysymyksiin miksi tarina ei vastustajien mielestä mikään erityisen hyvä ollut. Vastailen mielläni lisää, jos ja kun vuodatukseni jätti joitakin epäkohtia avoimeksi. Lisään vielä, että mahdollisesti joskus tarinan uudelleen luettuani saatan olla hyvinkin eri mieltä tarinasta. Tarinan luettuani kello tikitteli keskiyön paikkeilla ja väsymys on saattanut vaikuttaa negatiiviseen kuvaan tarinasta. Itsekin olen kuitenkin sitä mieltä, että Ticcin kuvitus pelasti paljon, vaikkakin olin havaitsevinani joissakin taistelukohtauksissa pientä sekavuutta. Ticci kuuluu edelleen parhaimpien kuvittajien joukkoon.)
