Uusin Tex Willer tarinaltaan oli kohtalainen minusta. Giovanni Ticcin piirrosjälki oli hänelle tunnusomaista mustan ja valkoisen sävyjen harmoniaa. Ei mitään suurta graafista. Jotenkin Ticcin intiaanien kasvot eivät ole enää niin vaikuttavia kuin vuosia sitten. Ikä tekee tepposensa.
Ja tarina itsessään oli erikoinen. Siis siltä osin, että tarinassa oli kannibalismia. Todellisuus pohjaa kyseiselle tarinalle on olemassa. Nimittäin Irokeesi niminen intiaaniheimo harrasti kannibalismia. Ensiksi uhria laitettiin kävelemään pajailla jaloilla sytytettyyn tuleen. Usein myös kuumennettuja tikkuja käytettiin uhrin tuskan kasvattamiseksi. Alla lainaus Wickipediasta. Intiaani-heimoista juuri Irokeesit ja Pawneet olivat hyvin pelättyjä vihollistensa silmissä. Pawneet olivat mm. Siouxien pahimpia vihollisia.
Lainaus:
Irokeesien harrastama kannibalismi kuului osana heidän moniin rituaaleihinsa. Polttaminen oli yleinen tapa sotavankeihin kohdistuneissa kidutuksissa. Uhria kypsyteltiin ensin jalkapohjista laittamalla hänet kävelemään paljain jaloin tuleen. Kuumennettuja puutikkuja työnnettiin raajoihin ja ihoa suikaloitiin ja leikeltiin. Uhrit lauloivat kuolemanlaulunsa ja urheimmat heistä joutuivat kuolemansa jälkeen osallistumaan tilaisuuteen, joissa kiduttajat söivät heidän sydämensä ja joivat heidän verensä, saadakseen itselleen uhrin voimat. Tämän jälkeen siirryttiin varsinaiseen ruokatilaisuuteen, jossa sotavankien ruumiit paloiteltiin, keitettiin ja syötiin rituaalisissa pidoissa, joissa karhu saattoi joskus korvata ihmisen.
Irokeesien kannibalismi oli taikauskojen motivoima. He ajattelivat, että syömällä vihollisen lihaa he saivat tämän henkisen voiman itseensä. Irokeesit uskoivat myös saavuttavansa mainetta barbaarisilla tavoillaan ja pelottomuudellaan. Jos he osoittivat surua tai huusivat tuskasta joutuessaan vihollisen kiduttamaksi, niin heitä pidettiin heikkoina. Kannibalismi oli myös vaikuttava keino pelotella vihollisia ja osoittaa heille halveksuntaa. Irokeesien liittokunnan kansat eivät kuitenkaan olleet ainoita Amerikan alkuperäisestä väestöstä, jotka kannibalismia harrastivat. Sitä kerrottiin esiintyneen myös paljon etelämpänä, yleensä kuitenkin Mississippiin idänpuoleisilla alueilla. Lisäksi on hyvä muistaa, että kaikkein kuuluisimpia kannibaaleja olivat asteekit, jotka teurastivat ja söivät lukemattomia ihmisiä olematta irokeeseille mitään sukua.
Aika rajua menoa vai kuinka. Jotenki Irokeesien harjoittama tapa peittoaa muiden intiaani-heimojen rituaaliset menot paitsi Asteekkien. Muut Pohjois-amerikan intiaaniheimot tai Arizonan apassit eivät moisia riittejä harjoittaneet. Mutta alunperinkään mm. Apassien tapa ottaa skalppeja eli päänahkoja oli peräisin aivan muualta kuin intiaanien perinteistä.
