Keskivertoa parempi oli Bosellin ja Fontin tarina, mutta ei ihan terävintä huippua kuitenkaan. Vaikka tarina tuli lukaistua aika tiiviissä pötkössä, suurin imu ja tenho jostain syystä puuttuivat, ainakin ajoittain. Tiedä sitten, mistä se johtui, kun kokonaisuudesta ei keksi mitään isompaa morkattavaakaan.
Pidin tarinan poikkeavasta alusta, jossa esitettiin Villin Billin kuolema, mikä tietysti motivoi kaikkia jäljempiä juonen käänteitä. Kiinnostavat ja uskottavatkin kiemurat Boselli oli keksinyt Hickokin murhan taustalle. Takaumat toimivat. Kohtaus Albuquerquen asemalla oli myös onnistuneen latautunut ja siten mieleenpainuva. Miinuksena että konnat jäivät vähän etäisiksi, koska pääasia tuntui olevan itse jahdissa ja oikeuden jakamisessa (niin kuin Texissä usein). Toimintaa riitti sopivasti jokaiselle kolmelle päähenkilöllemme, ja hyvä niin.
Calamity Janesta tuli mieleen lähinnä reipas partiolainen, joka ei kyllä hirveästi muistuttanut loistavan Deadwood-sarjan ryypiskelevää ja rappioitunutta Janea. No, Boselli teki oman tulkintansa tästä kiinnostavasta historiallisesta hahmosta eikä siinä mitään. Fiktiota voi tehdä monella eri tavalla. Joka tapauksessa oikea ratkaisu oli paljastaa salaperäisen tappajan henkilöllisyys vasta loppuvaiheilla, vaikka epäilen, että monet sen tosiaan jo aikaisemmin arvasivat. Silti ihan kelpo juonikiemura.
Piirtäjä Font oli tuttu tasokas itsensä, vaikka ei hän aivan suurimpiin suosikkeihini kuulu. Maisema ja kaupunkikuvauksessa silti verraton.
mielestäni Tiger Jackinkin olisi ollut hyvä olla mukana jäljittämässä Kitin kanssa roistokoplaa. Mitä mieltä muut muuten ovat tästä?
Hm. Enpä tullut kaivanneeksi Tigeriä yhtään, koska tarinassa seikkaili muutenkin rutkasti porukkaa.
