Minä tykkäsin. Faraci on mainiosti kirjoittanut Texin ja Carsonin välistä naljailua sortumatta silti pahimpiin kliseisiin. Uudella kirjoittajalla voi olla vaikeuksia löytää vanhojen tuttujen henkilöiden lukijoita miellyttävä olemus. Mielestäni Faraci ei ollut tähän sortunut. Tex oli pääosassa ja kova jätkä niinkuin pitääkin, vaikka normaalisti hän ei olisi antanut meksikaaniroistojen yllättää itseään. Annettakoon se kuitenkin anteeksi, sillä toisen meksikolaisen Tex ehti pelata pois pelistä. Carson oli kirjoitettu kunnioitusta herättäväksi. Hän ei tosiaankaan ollut mikään vanha höppänä, kuten joskus annetaan luulla. Hän pisti roistoja kylmäksi teholla ja taidolla. Hienoa! Ainoastaan siitä pikkiriikkinen miinus, että Tex ja Carson olisivat kaivanneet Tigeriä jäljityshommiin. Kyllä nämä ukot jäljityshommat osaavat siinä missä Tiger Jack!!
Kuvitus oli hyvää, mutta ei enää ihan parasta Ortizia. Oli kiva huomata ikämiehen vielä jaksavan. Vaan miksi hän oli piirtänyt ensimmäisen sivun viimeiseen ruutuu kadunmiehelle sian kärsän? Se on niin selkeä kärsä, että sitä on melkein pakko pitää tarkoituksellisesti piirrettynä.