Täällä on ollut puhetta italialaisten kitkerästä kritiikistä nykyistä tarinaa kohtaan, olletikin Civitellin tarina osuudesta. Liekö Italiaanojen kitkerä kritiikki ollut kuitenkin ylimitoitettua?
Lähinnä se Italiasta kantautunut kritiikki suuntautui kahteen asiaan: kokonaisuus oli ihan liian pitkä, ja joitakin alkoi jo kyllästyttää. Suomessakin olen samoja kommentteja lukenut.
Toinen oli se, ettei tässä taaskaan tapahtunut oikeastaan mitään oleellista uutta.
Civitellin kuvitukseen oltiin kyllä tyytyväisiä, mutta omasta mielestäni tämäntyyppisessä tarinassa Cestarojen tyyli toimi paljon paremmin. Mustien pisteitten naputtelullakin on rajansa.
Minulle ainakin jäi tarinakokonaisuuden jälkeen vähän tyhjä olo. Ei tyydyttänyt täysin eikä jäänyt myöskään tunnetta, että toivottavasti taas pian Mefistoa. Päinvastoin, toivon, että Mefisto-tarinoita ei pitkään aikaan nähdä. Jotain uutta saisivat keksiä. Pitkiä tarinakokonaisuuksia vastaan minulla ei ole mitään, mutta tästä jäi sellainen mielikuva, kuin Boselli olisi etukäteen jo päättänyt, että tehdäänpä nyt Pitkä tarina, kun kansa sellaista tahtoo. Ennen wanhaan, ennen määrämittaisuuksia, pitkät tarinat syntyivät pakottamatta kirjoitustyön edetessä.