Kelpo tarinahan tämä uusin oli ja kuten todettu, niin pysyi hyvin kasassa. Bruzzo otti mielestäni ison harppauksen kuvittajana eteenpäin edellisistä töistään, ja ykköspokkarin ehkä vähän turhan ilmeisen Ticci plagioinnin jälkeen, oli kuin kotonaan myös arktisissa maisemissa. Kiva että muillekin kuin absoluuttisille ykköskorin kuvittajille annetaan välillä näitä kunnon tekstejä piirrettäväksi ja uusia nimiä pääsee nousemaan esiin.
Bosellin tekstistä välittyi tietty viitseliäisyys. Oli selvästi nähnyt tarinan eteen vaivaa tekemänsä taustatyön kanssa (en toki tiedä miten paljon tässä oli oikeasti faktaa mukana, mutta vaikutelma ainakin oli sen mukainen), mikä on hienoa. Tuntuu että ehkä liian usein nykykirjoittajat tekevät uutta tarinaa vain koska lehden pitää ilmestyä, sen kummemmin miettimättä että mitä haluaisivat sarjaan tuoda. Nyt sentään taustalla oli selvästi motivaatiota aihetta kohtaan ja lopputulos oli varsin hyvä.
Lukaisin tarinasta innostuneena myös Dallas/Mike -saagan aiemmat osat joihin tarinassa viitattiinkin (9-11/14 ja 16/15-2/16) ja niille myös vahva lukusuositus!
