Sarjakuvien suomentaminen

[Sampsa Kuukasjärvi]

Minulla ei ole ruotsalaista alkuperäisnumeroa, mutta kumpikin suomennos lienee epätarkka. Jälkimmäinen panee selvästi enemmän omiaan. Ensimmäinen suomennos olisi suhteellisen oikea, jos ilmaus olisi konditionaali ”miten selviäisitte” eikä imperfekti ”miten selvisitte”.

Frew’n Phantom-lehden numerossa 1804, joka hiljattain lahjoitettiin pdf:nä Mustanaamio-korttipelin tukijoille, sama ruutu englanniksi on seuraava. Viidakkopartion kokelaiden haastattelija kysyy yleisesti miten hyvä Diana on psyykkisen stressin käsittelemisessä. Mitään tiikerikoetta ei ole edessä eikä takana.

Haastattelija: ”How do you think you are at dealing with mental stress?”
Diana: ”Well… I felt a little pressure once when a tiger was about to devour me!”

[Jarkko Sikiö]

Minulla ei ole ruotsalaista alkuperäisnumeroa, mutta kumpikin suomennos lienee epätarkka.

Kiitos silti tuon englanninkielisen ruudun kaivamisesta, se taustoittaa mukavasti ja kävi suorastaan yllättävän nopeasti.

Kaunokirjallisuutta ei tietenkään käännetä sanatarkasti kuten käyttöohjeita. Ja ideaalimaailmassa kääntäjille ja latojille maksettaisiin niin, että kuluttajat vain huokailisivat onnesta lopputuloksen nähtyään.

Sarjakuvan suomentaminen on siinä mielessä täysin luonnotonta, että tekstin pitää sopia olemassa olevaan tilaan. Kuplat ja tekstilaatikot sivuilla on alunperin tehty sen mukaan, mitä tekstiä on kirjoitettu.

[Jarkko Sikiö]

Ivrea Argentina kääntää mangaa niin lennokkaasti espanjaksi, että naapurimaa Chilessäkään eivät enää kelpaa Espanjasta saapuvat, hillitymmät käännökset. Käännösnäytteiden mukaan Goku ja kumppanit ovat Ivrean pokkareissa hassuja törkyturpia.

Argentiinalaiskäännöksiä on perinteisesti arvostettu korkealle. Käännökset ovat ennenkin kulkeneet hieman omia latujaan, mihin varmaan vaikuttaa maan oma tuotanto, jonka rinnalla käännössarjakuvan muodollisempi, ehkä peräti konservatiivisempi kieli ei maistu.

Suomessa olen aina yhdistänyt tietyn tyylin kustantajien sijaan tiettyihin kääntäjiin, eli vanhoissa eurosarjoissa oli oma, eriytynyt tyylinsä, mutta onhan sitä tietenkin toimituksissa haettu määrätietoisesti omaa suuntaa mm. Disney-sarjoissa ja Korkkareissa. Willereissä on tietty omat perinteensä niissäkin.

[Timo Ronkainen]

Sarjakuvan suomentajat ovat nasevien ilmaisujen mestareita, jotka osaavat sovittaa suomea puhekupliin.
Sarjakuvien kääntämisestä keskustelevat Saara Pääkkönen, Pekka Tuomisto ja Mirka Ulanto.
Yle Areenassa.

Edit: Voihan kerppo! Toihan on ihan sama juttu kuin tämä Kirjastokaistan juttu - VIDEONA! Nähkää kääntäjät ilmielävänä!

Timo

[Antti Valkama]

Tosin podcast-linkki on siitä kätevä, että voi vaikka kävelyllä kuunnella. Eli hyvä kun jaoit.

Vaikka kukaan ei kysynytkään: Mangan käännösprosessi toimii koko lailla samoin kuin länsisarjakuvan. Eli valtaosa keskustelussa sanotusta pätee siihenkin. Erona on lähinnä se, että tietyt ongelmat/haasteet/kysymykset korostuvat. Ilmaisujen nasevuus eli tiiviys tulee entistä tärkeämmäksi, kun käännettävän kielen merkistö on kuten japanissa. Siis sellainen, jossa iso määrä asiaa voi tiivistyä muutamaan merkkiin. Ja erilaiset efektitekstit ovat yhteinen juttu, mutta niitä on mangassa usein enemmän ja ne ovat moninaisempia. (Ts. niillä kuvataan äänien lisäksi paljon muitakin ilmiöitä kuten tunteita, tuntemuksia, ilmapiiriä, liikettä...)

[Jarkko Sikiö]

Siis sellainen, jossa iso määrä asiaa voi tiivistyä muutamaan merkkiin.

Tällaiset nimenomaan pitää kysymättä kirjoittaa!

Kaksoismerkitysten kääntämistä saa jäädä punnitsemaan koko kohtauksen kannalta, koska lopulta lukijan käsitys tapahtumista on sidoksissa suomentajan tulkinnasta.

Sekin on perushaastava tilanne, kun käsikirjoittajan tarkoitus on jättää jokin tarkoituksella lukijan tulkinnan varaan.

Oma suuri oivallukseni suomentamisessa on, kuinka paljon teksti menettää painoarvoaan kun se ladotaan sivuille. Se saa vain osan lukijan huomiota, jonka jopa itse sivuuttaa, kun syventyy lukemaan.

On sekin tietenkin ansio, ettei suomennos "napsahtele" lukiessa korvaan.

[Lurker]

--
Oma suuri oivallukseni suomentamisessa on, kuinka paljon teksti menettää painoarvoaan kun se ladotaan sivuille. Se saa vain osan lukijan huomiota, jonka jopa itse sivuuttaa, kun syventyy lukemaan.

On sekin tietenkin ansio, ettei suomennos "napsahtele" lukiessa korvaan.

Niinhän sitä sanotaan, että hyvää suomennosta ei huomaa. Kääntäjällä voikin olla ihan hirveä kiusaus ujuttaa jos jonkinlaista jännää ja jujutusta tekstiin, jotta suomennos huomataan: suomentaja huutaa näin huomiota itselleen. Tietyissä rajoissa tämä onkin ihan ookoo ja se tuo kivaa rytmistystä ja pysähtelemistä tekstiin.

Aivan kuten elokuvien erikoisefektejekään ei kukaan kehu, jos niitä ei huomata erikoisefekteiksi.

EDIT: Akkari on tästä rankalla kädellä rikastetusta kielestä hyvä esimerkki. Älä sorsi Aku Ankkaa!

[Jarkko Sikiö]

Kotus haastatteli av-kääntäjä Tiina Kinnusta, joka toteaa: "Kieltä pitää osata sen verran, että pääsee pintarakenteen alle ja merkityksiin. Siksi meitä kääntäjiä tarvitaan yhä edelleen avaamaan muita kieliä ja maailmoja pintaa syvemmältä."