Eli tyhjä tila itsessään ei tosiaan ole vihollinen.
En ole minäkään sellaisena pitänyt, mutta olen juuri opiskelemassa asiaa apunani Nate Piekosin
The Essential Guide to Comic Book Lettering (2021), jossa kirjoittaja mm. toteaa jopa kavahdetun tavuttamisen olevan paikallaan kyseisen tyhjän tilan ("negative space") eliminoimiseksi. Toisaalta hän myös toteaa, että osa tekstaajista ei koskaan suostu käyttämään hieman kulmikkaita puhekuplia (tekstilaatikot on sitten erikseen), vaikka ne eliminoisivat tyhjää tilaa tietyissä tilanteissa tehokkaammin (ja myös itse pyrkii välttämään kulmikkaita puhekuplia).
(Kirja muuten on ihan mielenkiintoinen, siitä purku kirjallisuusketjuun, kun joskus ehdin sen loppuun saakka tavaamaan.)
Olisivatko omien silmien mieltymykset tekstin keskittämiseen ja tyhjään tilaan peräisin siitä, mitä on lukenut. Onhan esim. ranskalainen sarjakuva ollut käsintekstattuine sivuineen mielestäni paljon jenkkimateriaalia ilmavampaa, jossa runsas tila tuntui luontevalta mangan tavoin.
Yhdysvalloissa muuten puhekuplien suunnittelu häntiään myöten on suunnittelijan työtä, mutta jenkkien work-for-hire-malli tarkoittaa tietenkin, että puhekuplat ovat sitten käännössarjakuvassakin kreditoimattoman freelancer-tekijän käsialaa – hurraa tekijänoikeudet – olettaen, ettei digiaikanakaan kuplia suunnitella alusta lähtien missään maailmalla itse (mikä jollain suurella markkina-alueella voisi ollakin mahdollista).
Wanhojen käännössarjakuvien tapauksessa tietenkään ei ole muuta mahdollisuutta kuin sopeutua olemassa olevaan. Harvoin edes ruutu taiteineen sallisi kuplien venyttelyn tai typistelyn, mikäli sen raha alkujaan sallisi.
Huolimatta siitä, että olen mielestäni hyvä hahmottamaan asioita visuaalisesti pääni sisällä, osoittautui sarjakuvan tekstin hahmottaminen puhekupliin vaikeaksi. Symmetrisen tilan olleessa kyseessä voi osin luottaa siihen, että teksti keskittyy sulavasti, mutta epäsymmetrisiin (mm. mutkan tekeviin kupliin) tekstin miettimisen epäonnistuminen tuntui vähän siltä, kuin olisi potkaissut isovarpaan pöydänkulmaan, kun näki miltä se sitten näyttää.
Eipä sillä, miettimällähän nämä ratkeaa, ja tahtomattaan tästäkin aiheesta innostuu.