Kun istuin kentän laidalla lasten harrastaessa, kirjoitin mietteitäni. Ajatus oli kopioida lopputulos Facebookin puolelle, mutta pidin tekstinpätkästä niin, etten ilman sen tekijänoikeuksiin liittyviä käyttöoikeuksia tarkistamatta tahtonut sitä siellä julkaista. Ehkä siitä täällä on enemmän iloa kuin murhetta. Kyseinen sarjakuva siis on Eternautti, josta voi keskustella
tässä ketjussa.
Eternautin, sarjakuvaklassikon kääntämisestäKäänsin sivuja tyrmistyksen vallassa. Olin vasta oppinut espanjaa riittävästi tarttuakseni ensimmäisiin sarjakuviin. Opusten dialogi oli eleetöntä, lähes väritöntä – mutta ihmisethän olivat kaikkea muuta!
Sanojen sijaan viestistä suuri osa välittyy sanojen sijasta puheen sävyssä. Työmaalla ”imposible” voi olla pelkkä tuhahdus: ”Ei se onnistu.” Sana voi olla myös kiivas vastustus, jota kädet vihaisesti heiluen korostavat: ”Ei se kertakaikkiaan tule kysymykseen!”
Vaimoni kysyy: ”Que pasa? Que pasa?” Jos vastausta ei ensin kuulu, seuraa jo napakka kehoitus; äänenpaino viimeisellä tavulla korostuu kertoen, että nyt on parempi vastata. ”Mitä nyt? Vastaa jo!”
* * *
Argentiinalaisen koti voi olla muka vaatimaton pikku ”chalecito”, mutta takapihalla on ”pileta”, jonne pulahtaa päivän kuumuudessa. Lomalle hän suuntaa ”valija” matkassaan ja valmistaa hotellihuoneessaan matea, yrttijuomaa. Kirjojen ja elokuvien ansiosta sanat kyllä tunnetaan maan ulkopuolella, mutta argentiinalainen on ehtinyt jo paljastua avattuaan suunsa.
Argentiinalainen suhauttaa voimakkaasti ässän mukaan tavuihin sanoissa, joissa muut espanjaa puhuvat kansalaisuudet eivät sitä äännä: ”llaves, lluvia, llegar”. Kadulla puheeseen tuo lisäväriä italialainen puheen sointi ja tapa venyttää sanoja. Kieleen ja kulttuuriin, jopa mielikuviin argentiinalaisista, ovat vaikuttaneet juuri italialaissiirtolaiset.
Latinalaisen Amerikan maissa teititellään yleisesti. Argentiinalaiset ovat naapurimaa Chilen asukkaisiin nähden vähemmän muodollisia, mutta teitittelevät espanjalaisittain, urugualaisten tavoin vanhakantaisesti. Argentiinalainen on teitittelysääntöjen suhteen suurpiirteinen, ulkomaalaiselle anteeksiantavan ymmärtävä, vaikka muutoin tulistuu herkästi mistä tahansa kuviteltavasta syystä.
* * *
Oesterheldin teksti on argentiinalaisten puheen tavoin rönsyilevää ja runsain pikkusanoin ajatuksia täsmentävää, kuvailevaa. Suomessa ilmaisu on paitsi niukkasanaisempaa myös suorempaa, toteavaa.
Kun olin ensin eläytynyt sivujen tapahtumiin, koetin kuvitella mitä isovanhemieni sukupolvi olisi samassa tilanteessa voinut sanoa; alkuperäisteos on 50-luvulta. ”Dios mio!” on ensijärkytys: ”Herra Jumala!” Sitä seuraa alistunut: ”Voi Luoja!”
* * *
Kuinka isovanhempamme kieli olisi löytänyt termit kohdatessaan kokemusmaailmalleen täysin vierasta. Valonheittimen ja kranaatinheittimen tavoin kumma aparaatti voisi olla sädettimen sijaan aseelta kuulostava, konkreettisesti käsiteltävä säteenheitin. Uusiosana etsii rintamalla vasta muotoaan ja siksi se esiintyy muodossa sädeheitin. Toiminnan keskellä ”tuhosäde” on ilmaisuna kuin viheltävä kranaatti: kohta iskee. Tekniikka on niin vierasta, että se käynnistetään kuin moottori, mutta sammutetaan kuin jalkalamppu.
Kuinka sodan kokenut sukupolvi kuvittelisi elollisen alistettuna robottina? Olisiko se aluksi säälittävä uhri ennen konetta. Toiminnan keskellä siitä tulisi taatusti sanoin epäinhimillistetty vihollinen, jonka tappamista ei surra.
Tieteiskuvitelma on mielikuvituksen juhlaa, myös kielen osalta. ”Koura” elää maailmassa, joka kiertää kaksoistähteä. Kulttuurin tärkein seremonia seuraa, kun kaksi aurinkoa painuu yhdessä mailleen. Oesterheld kuvaa tätä radiohaastattelussa, jonka antoi ennen Argentiinan traagisia tapahtumia. Kaksoistähti on vaikuttanut kultuuriin, minkä tärkein muoto on kieli.
Kaksoistähti kuuluu kielessä parillisuuden korostamisena, yhdyssanojen muodossa. Siksi ihmismies, verineste jne. yhdyssanat ja kuvitellut sanayhdistelmät. Olento korostaa ihmisyyden maskuliinista puolta, vaikka se selkeästi ymmärtää ihmislajin olevan muutakin kuin kohtaamiaan sotilaita. Sotilaat ovat sille ehkä parittomina epätäydellisiä olentoja. Sääliessään ihmisiä välittyy sen vaillinaisuus. Franco vahingossa puhuu olennon kieltä mainitessaan kahvipannun. Tällöin muukalainen ymmärtää mitä sanalla haetaan, mutta ei tunne mustaa nestettä.
* * *
Kirjaimen ja ajatusten noudattamisen sijaan kääntäminen on kulttuurin vertauskuvallistamista. León Giecon rallatus karnevaalistaan kuulusta Río Paranán kaupungista on Hangon Keksin mainoslause. Carlos Gardelin tango Caminiton sijaan kaiuttimesta kuuluu Toivo Kärjen Hopeinen kuu, joka tosin ei teknisesti ottaen taida olla tango lainkaan.
* * *
Juan Salvo vapisi kauttaaltaan autotallissa. Hänen oma kotinsa oli saari, jonka oven takana odotti hiljainen, petollinen kuolema. Hän ei pelännyt vain taivaalta satavaa kuolemaa. Kadulla mikä tahansa liike tai ääni saattoi merkitä toista eloonjäänyttä, joka olisi valmis tappamaan säilyäkseen itse hengissä.
Käännöstyön aloittaessani olin terveyssyistä Chilen pääkaupungissa Santiagossa, erossa perheestäni jonka en sallinut asettua vaaraan. Korona vaati uhrin joka kahdeksas minuutti, ja tilanne pääkaupungissa oli maan yleistilaa vakavampi. Ulkonaliikkumiskiellon sijaan minut eristi asuntooni viranomaismääräysten sijaan pelko näkymättömästä vihollisesta.
Korona oli vuoden kestettyään vienyt työn kahdelta miljoonalta asukkaalta, ja pandemia iski armottomasti juuri yhteiskunnan heikompiin. Kun epätoivo oli syventynyt maassa, josta puuttuivat hyvinvointiyhteiskunnan tukirakenteet, oli jokin perustavanlaatuinen yhteiskuntasopimus kanssaihmisten välillä lakannut olemasta voimassa. Kaduilla liikkui nyt petoja.
Katurikollisuus ja väkivalta eivät enää rajoittuneet vähempiosaisten keskuuteen, vaan ulottui ensi kertaa hyväosaisten alueille. Kaduilla rikollisuus ei enää ollut arvokkaan älypuhelimen nappaamista varomattoman kulkijan kädestä. Aseistautuneet rikolliset kohdistivat joukolla rajua väkivaltaa ja uhrin jäätyä makaamaan maassa tältä vietiin kengät jalasta. Tämä ryöstö tapahtui tuskin kolmeasataa metriä asuntoni ovelta, valvontakameroiden alla.
* * *
El Eternauta kääntyi Eternautiksi kolmessa kuukaudessa, minkä aikana tarina ja todellisuus alkoivat mielessäni kietoutua toisiinsa, ja loppukesä kääntyi alkutalveen.
Santiagossa taivas on pilvetön, kun lämpötila laskee yöllä nollan alapuolelle vuorten huipuille ilmestyen tuolloin lumipeite. Sellainen oli yö, jolloin petollisen kauniit, heikosti hohtavat lumihiutaleet laskeutuivat taivaalta Buenos Airesissa, Eternautin sivuilla.
Keskuslämmitys usein menee hukkaan, koska kalliita raskaita kaksikerrosikkunoita, ”termopaneles”, ei asenneta kuin kalliisiin hotelleihin. Varakkaiden asunnoissakaan ne eivät ole tavanomaisia. Harakoille lämmittämistä ei mietitä, koska ruoka valmistetaan kaasuliedellä. Kaasuvuotojen pelossa keittiön seinissä on rakennusmääräysten mukaiset tuuletuskanavat. Ikkunan raottaminen luo välittömän läpivedon.
Toisinaan heräsin aamuyön tunteina, nousin sängystä ja raotin verhoja. Katseeni hakeutui ylös, kohti yötaivasta. Erotin kenties pimeydessä vuorenhuippujen saaneen valkoisen peitteen. Sen sijaan Andien juurella sataa tuskin koskaan, eikä niin tapahtunut edes pakkasöinä, lumen muodossa.
