Professori Anni Isotalon tutkimuksia

[Antti Vainio]

Rocky on kyllä aika pirun hauska vaikka se on ruotsalainen ja keskittyy melkein sairaalloisesti oman navan syövereihin

[MarkZero]

WORD! Täällä Ruotsissa ei enää muuta tehdäkään, itse lopetin ruotsalaisen sarjakuvan lukemisen kyseisestä syystä jo vuosia sitten...

Ei täälläkään juuri muuta tehdä, muut paitsi Hiltunen. Lopetin itsekin suomalaisten navantutkiskelusarjisten (Raman haastattelusta pöllitty sana, oma termini on ollut kivityssarjikset) lukemisen jotain yhdeksän vuotta sitten. No, viime viikolla ostin sitten taas pitkästä aikaa suomalaisia sarjiksia, Marian koodin ja muutaman, kröhöm, omakustanteen joita lienen jäävi kommentoimaan. Mutta ei paljo ole asiat kymmenessä vuodessa muuttuneet. Marian koodi on positiivinen tapaus, mutta aiempi kritiikkini on yhä oma mielipiteeni.

Seikkailusarjakuvan puolesta tuskassa rypemistä vastaan Ry.

[rama]

Rocky on kyllä aika pirun hauska vaikka se on ruotsalainen ja keskittyy melkein sairaalloisesti oman navan syövereihin

Kolmannen albumin jälkeen arvaa jo eka ruudussa mitä viimeisessä sanotaan. Jotkut eivät älyä lopettaa ajoissa...

[Curtvile]

Ei täälläkään juuri muuta tehdä, muut paitsi Hiltunen.

Ennen Marian koodia oli pakko sanoa: "Tekeekö joku muukin kuin Hiltunen Suomessa sarjakuvaa?"

[Ossi Hiekkala]

Rauhala on erinomainen piirtäjä ja ansaitsee kyllä kehunsa. Kehuja ei sen sijaan ansaitse painojälki. Viivat ovat aivan liian karkeita. Minne on kadonnut nykyisistä albumeista mustan viivan skarppius? Sama ongelma on tuossa "Vesi oli mustaa" -albumissakin. Eivätkö tekijät skannaa piirustuksiaan tarpeeksi suurella resoluutiolla vai mikä on ongelma? Menee hyvä piirros jotenkin hukkaan kun viivat ovat mitä ovat, pahimmillaan harmaita ja rosoisia.

Nämä kritiikit sanottuani toivon Rauhalan jatkavan samalla mallilla ja piirtävän lisää sarjakuvia. Piirrokset ovat sympaattisia sekä taustat uskottavia ja kerronta toimii.

[Timo Ronkainen]

Rauhala on erinomainen piirtäjä ja ansaitsee kyllä kehunsa. Kehuja ei sen sijaan ansaitse painojälki. Viivat ovat aivan liian karkeita. Minne on kadonnut nykyisistä albumeista mustan viivan skarppius? Sama ongelma on tuossa "Vesi oli mustaa" -albumissakin. Eivätkö tekijät skannaa piirustuksiaan tarpeeksi suurella resoluutiolla vai mikä on ongelma? Menee hyvä piirros jotenkin hukkaan kun viivat ovat mitä ovat, pahimmillaan harmaita ja rosoisia.

Se on nyt tämä sama juttu mistä on ennenkin täällä muutamassa muussakin säikeessa puhuttu. Viivat on ilm. skannattu harmaasävyissä sisään. Ne olis paras pitää erillisenä tiedostona 600-1200 dpi 1bit m/v ja asemoida värien (300-400 dpi) päälle vasta taitto-ohjelmassa.

Timo

[El Lobo]

Marian koodi ostettu ja luettu. Pidin kovasti varsinkin tarinan alkupuolesta, laadukkaasta ulkoasusta ja piirrosjäljestä. Muutama sivu olisi voinut olla enemmän, koska nyt koko juttu oli aika vauhdilla luettu -- ja minä pidän itseäni hitaana lukijana.

Suomalaisille tuttu "Piispa Henrik ja Lalli" -taru ei ehkä avaudu ulkomaalaisille, joten tämän myötä ainakin maailmanvalloitus joudutaan toistaiseksi unohtamaan, vaikka potentiaalia onkin. Mielestäni Marian koodi on onnistunut kokonaisuus eikä hintaakaan ollut liikaa.

[VesaK]

Suomalaisille tuttu "Piispa Henrik ja Lalli" -taru ei ehkä avaudu ulkomaalaisille, joten tämän myötä ainakin maailmanvalloitus joudutaan toistaiseksi unohtamaan, vaikka potentiaalia onkin.

Niin, se on hyvä pointti. Ranskassakin ilmestyy monia taidokkaasti toteutettuja, viihteellisiä ja humoristisia kuvasarja-albumisarjoja, joissa kuitenkin on mukana hyvin paljon paikallisia kulttuuriviitteitä sekä sanaleikkejä, että ne hädin ja tuskin avautuisivat täkäläisille europeräläisille saati menisivät täällä kaupaksi. Harmi kyllä esimerkiksi Alix, Asterix ja Iznogoud jäänevät meillä tuntemattomiksi nimiksi, koska tuskin yhdelläkään meikäläisellä kustantajalla riittää rohkeutta yrittää näin paljon Disney- ja mangasarjoista poikkevilla tyyleillä tehtyjen sarjojen lanseeraamista härmässä. 
Onneksi suomalaisillakin tekijöillä on mahdollisuus levitä Eurooppaan, esiastujanamme mm. Matti Hagelberg, jonka selkeällä viivalla piirretyt ja helposti kaikilla kielillä aukeavat albumit, kuten "Holmenkollen" ja "Kekkonen" ovat saavuttaneet suurta menestystä  keski-eurooppalaisten sarjakuvanlukijain pitopöydissä!

[puro]

Harmi kyllä esimerkiksi Alix, Asterix ja Iznogoud jäänevät meillä tuntemattomiksi nimiksi, koska tuskin yhdelläkään meikäläisellä kustantajalla riittää rohkeutta yrittää näin paljon Disney- ja mangasarjoista poikkevilla tyyleillä tehtyjen sarjojen lanseeraamista härmässä.

Kun jättää Vesa-trollin sarkasmin omaan arvoonsa, löytää sieltä kyllä pointinkin. Eli hyvällä käännöksellä saavutetaan paljon alkuperäisestä, vaikkakin kaikkia kulttuuriviitteitä tai sanaleikkejä ei ihan täsmällisesti pystykään kääntämään.

Tostahan vois tehdä Absolute Editionin, missä olis tekijöiden kommentteja, lyhyet historiakatsaukset jne.

-P.

[El Lobo]

Hehee. Kylläpä tartuttiin kärkkäästi tuohon maailmanvalloitusheittoon. Mistäpä minä tietäisin, että onko Marian koodia edes tarkoitus ryhtyä markkinoimaan Suomen ulkopuolella, joten tämä kaikkihan on ihan turhaa spekulointia.

Sitäpä vaan otaksuin, että suurimmalle osalle eurooppalaisista suomalaisruotsalainen marginaalitarusto saattaa olla hankala sisäistää ilman minkäänlaista pohjustusta -- erityisesti kun se on niin olennainen osa tätä tarinaa. Henrik-Lalli -"historiaa" hieman avaamalla tältä oltaisiin vältytty. Suomalaiselle lukijalle tämä olisi luonnollisesti ollut turhaa asioiden puhkiselittelyä.

Asterixit, Alixit ja Ahmed Ahneet toimivat hyvin, vaikka (nuori) lukija ei olisi tietoinen kulttuuriviitteistä tai sanaleikeistä. Ne avautuvat mahdollisesti sitten myöhemmällä iällä.

[VesaK]

Tostahan vois tehdä Absolute Editionin, missä olis tekijöiden kommentteja, lyhyet historiakatsaukset jne.

Jumakauta! Ei saa peeveli saakuta noin törkeesti kirroilla! Tätä voi lapsekki lukia!

Niin eli siis; Kyllä minä uskon että Marian koodi voi eksoottisen tyylikkyytensä takia mennä läpi, vaikka kaikkia juonenkäänteitä ei ulkomaanelävä heti tajuakaan. Oheisselitys olisi tok paikallaan, mutta ei sitä tarvitse juoneen upottaa. Historiallista kontekstia antava tekstiliite riittää. Seikkailu toimii kyllä kaikilla kielillä. Olisi aivan eri juttu jos vaikka Mämmilää yritettäisiin ulkomaille.   

[Wilpuri]

Nyt se on luettu. Olihan se ihan hyvä... mutta jos tämä on parasta kotimaista sarjakuvaa, niin olemme pulassa.

Juoni eteni pikakelauksella ja oli vähintäänki omituinen (ei varsinaisesti positiivisessa mielessä). Mielestäni päätyminen sukulaisten luo ja sieltä esiin nousevat "suuret salaisuudet" vedettiin hihasta, kuin 24:ssa pahimmillaan.  Dan Brownin (ihan kohtalaisen viihdyttävää) kirjaa muistettiin parjata, mutta toisaalta sen mauttomuuksia kopioitiin surutta. Minä näen tässä ristiriidan... Toki Marian koodilla on se etu, että teorioita ei yritetä vetää läpi tosiasioina.

Suunta on kyllä oikea. Kotimaisia seikkailusarjakuvia tarvitaan. Jostain syystä tästä jäi vain kuiva maku suuhun. Da Vincista lainatut elementit vaikuttivat jotenkin jo vanhentuneilta ja suomalaisuuden vetäminen soppaan oli hieman päälleliimatun oloista...

Kuvitus oli perusnättiä, mutta väritys ei oikein iskenyt. Ajoi kuitenkin asiansa.

Kyllä se varmaan tulee lukaistua toiseenkin kertaan, mutta kyllä tämä kalpenee huimasti Don Rosan arkeologisten seikkailujen rinnalla... ainakin minun mielestäni.

[Kurik]

kyllä tämä kalpenee huimasti Don Rosan arkeologisten seikkailujen rinnalla... ainakin minun mielestäni.

Saattaahan Marian koodi hävitä Don Rosan kertomuksille mutta kummallakohan on isommat resurssit markkinoida sarjakuviaan.

[Petteri Oja]

Saattaahan Marian koodi hävitä Don Rosan kertomuksille mutta kummallakohan on isommat resurssit markkinoida sarjakuviaan.

Että mitenkä? 

[Curtvile]

Nyt se on luettu. Olihan se ihan hyvä... mutta jos tämä on parasta kotimaista sarjakuvaa, niin olemme pulassa.

kokeillaan imperfektiä, olimme pulassa.
Joku aika sitten näet vaikutti, aivan oikeasti, että vain P.Hiltunen tekee tässä maassa sarjakuvia, joita voi edes ajatella lukevansa. Saati ostavansa.
eroavia mielipiteitä saa toki olla, mutta hyvin tehty viihde on tärkmpää ja rakentavampaa kuin kehnohko kirjallisia arvoja tavoitteleva omaelämänkerrallinen huttu.
Marian koodi ei toki ole täydellinen. Rytmitys ei ihan natsaa, liian vähän ollakseen hysteerisen turboahdettu ja hiukan liikaa ollakseen hallittu.
Lalli-Henrik olisi antanut aihetta toisenkinlaiseen verevämpään ja ehkä uskottavampaankin taustaan.
Viitekehyksessään silti vuoden positiivisimpia yllätyksiä.
don rosa-vertaus oli paha. Häviää Marian Koodi toki myös Frank Millerin ja David Mazzuchellin Batman Ensimmäinen vuosi-albumille ja Canalesin ja Guardinon Blacksadeille.
Comesin Sydänpuusta tai Prattin Fort Wheelingistä puhumattakaan.
Mutta olisiko kenelläkään noin 10mt verran kotisivutilaa lainaksi niin luettelen ne sarajkuvat jotka Marian koodi hakkaa?