Tex Willerin painojälki ja paperin laatu

[Janne]

En minäkään painojälkeä hirveästi halua moitia. Kyllä nykyinen minulle kelpaa.

[jussi mäkinen]

Nyt kun on ollut puhe muidenkin sarjakuvien painojäljestä (esim. uudemmat Marvel-lehdet ja Barksin kootut), niin onko sarjakuvien painojälki tai paperi nykyään yleisesti laadultaan  entistä huonompaa vai onko kyse lähinnä uusiin tekniikoihin siirtymiseen liittyvistä tilapäisistä ongelmista tai yksittäisistä tapauksista?

Itse en aiemmin muista kiinnittäneeni painojälkeen pahemmin huomiota. Eikä se nykyäänkään )muutamia tapauksia lukuunottamatta) vanhempia lehtiä lukiessa silmille hyppää. Näitä muutamia tapauksia ovat esim. jotkut vanhat Jenkkilehdet, Shokit ja 70-luvun Suomi-Conanit, joiden painojälki on varsinaista sotkua.   

[Janne]

Pikselöityminen johtuu mielestäni siitä, että aina jossain välissä joku mokaa uuden digitekniikan kanssa.

Muuten huonoa painojälkeä on ollut kautta linjan ja pitkään. Juuri olen lueskellut 90-luvun alun willereitä ja siellä mokia vasta onkin. Nykyinen lievä suttuisuus tuntuu siihen verrattuna niiiin pieneltä.

[Curtvile]

Näitä muutamia tapauksia ovat esim. jotkut vanhat Jenkkilehdet, Shokit ja 70-luvun Suomi-Conanit, joiden painojälki on varsinaista sotkua.   

Jenkkilehdissä syynä lienee sama kuin shokissa: paperilaatu. 70-luvun Conanien ongelma oli se että kyseessä oli piraattijulkaisu.

Texien nykyinen painoasu on mielestäni korkeatasoinen, joskin aika lienee ratkaisevin tekijä.
painotyön todellinen mittarihan on siinä millainen on hyvinsäilynyt kappale nykypainojälkeä antikvariaatista hankittuna 8-15 vuoden päästä.
Texien liimaus on ollut pitkään parempaa keskitasoa, eikä haalistumisia ole paljoa.
Yksi iso etu on mustavalkoisuus, monen värijulkaisun riesana
on vahvojen värien syöpyminen sivun läpi ajan kanssa kun asiaa ei ole ajateltu loppuun asti.

[ernotam]

painotyön todellinen mittarihan on siinä millainen on hyvinsäilynyt kappale nykypainojälkeä antikvariaatista hankittuna 8-15 vuoden päästä.

Varmasti näinkin, mutta luulenpa että em. ominaisuus ei ole kustantajalla ensimmäisenä mielessä. Toisin sanoen julkaisijaa ei tällaisessa kertakäyttölehdessä taida pahemmin kiinnostaa miltä lehti näyttää kymmenen vuoden päästä... se kun ei heille tuo enää yhtään euroa tilille. Nuo pitkän aikavälin säilyvyysominaisuudet taitavat tulla 'kaupanpäälle'...

[VilleM]

Toisin sanoen julkaisijaa ei tällaisessa kertakäyttölehdessä taida pahemmin kiinnostaa miltä lehti näyttää kymmenen vuoden päästä...

Toivottavasti näin ei todellakaan ole. Kuolemattoman Tex Willerin (niinkuin Texiä muistaakseni mainostettiin uusimman kronikan yhteydessä) kohdalla luulisi kustantajan ymmärtävän, että sarjalla on lukuisia pitkäaikaisia elinikäisiä faneja, jotka kuluttavat näitä lehtiä kymmeniä vuosia. Toivottavasti Egmont siis on huomioinut myös tämän kestävyyspuolen. Mutta ihan hyvin näyttävät ainakin 70-luvun lehdet kestäneen valoa, happea, ilmankosteutta, pölyä, rasvaisia sormia ja muita luonnonlakeja vastaan. Aika sitten näyttää, mistä puusta on tästä vuodesta alkaen uudistuneet nykywillerit vuollettu.

Nykyhetkeen palatakseni pitää todeta, että minun uusimmassa lehdessäni oli samoja ongelmia kuin on ollut pitkin vuotta. Eli lähinnä valkoisten alueiden tuhraantumista. Ei pysty tavallisilla silmillä varustautunut ihminen havaitsemaan mitään merkittävää parannusta tapahtuneen tällä osa-alueella. Muuten ei ole mitään valittamista - kokonaisuuteen olen tyytyväinen.

Niin ja tämän ketjun aloittaneelle redman1:lle tervetuloa Tex-heimoon, niinsanotusti.

[Micco]

Postiin kolahti just tänään kymppinumero ja ikäväkseni huomasin ettei tilanne ole edelleenkään huomattavasti parantunut. Muste edelleen värjää toisia sivuja. Pahoin pelkään nyt ettei tilanne kohene, ellei paperia vaihdeta.
 Itse maksaisin ilomielin vaikka kaksinkertaisen summan 8 €, jos paperinlaatu olisi edes lähelle samaa tasoa kuin esim. Texin erikoisjulkaisussa "Kuuma Iltapäivä".   

Tämä on todella ikävän harmillinen tilanne, sillä se ainakin itselläni vaikuttaa lukunautintoon kielteisesti    Toivottavasti saavat tilanteen Egmontilla hallintaan, muussa tapauksessa en tiedä mitä tehdä 

[Asko AA]

Postiin kolahti just tänään kymppinumero ja ikäväkseni huomasin ettei tilanne ole edelleenkään huomattavasti parantunut. Muste edelleen värjää toisia sivuja. Pahoin pelkään nyt ettei tilanne kohene, ellei paperia vaihdeta.
Itse maksaisin ilomielin vaikka kaksinkertaisen summan 8 €, jos paperinlaatu olisi edes lähelle samaa tasoa kuin esim. Texin erikoisjulkaisussa "Kuuma Iltapäivä".   

Numerot 9 ja 10 on painettu samaan aikaan.
Näkemäni kappaleet ovat olleet hyvin tyydyttävät, mutta eivät toki täydellisiä painomusteen kiinnittymisen suhteen. Vuoden ensimmäisiin nähden tilanne on kohentunut ja kokonaisuutena painatus on juuri nyt laadultaan vakainta, mitä tähän mennessä on saatu teetetyksi.

Harmi kuitenkin, jos lukunautinto on tästä kiinni.
 
"Kuuma iltapäivä" on paha vertailukohta ja luku-unelma, sillä kaksinkertainenkaan ovh-hinta ei riittäisi samantasoisen luksuspainatuksen ylläpitoon 16 irtonumeron vuositahdilla. Hintakierre pahenisi siitäkin, että moinen korotus pudottaisi taatusti huomattavan osan tilaaja- ja ostajakunnasta pois.

Ainakin toistaiseksi toimintapolitiikkana on tarjota huokeampaa (niin teko- kuin ostohinnaltaan) useammille kuin ylellisempää harvoille ja harvemmin.

Korostan vielä, ettei tämä periaate perustu yksinomaan ahneeseen voitontavoitteluun. Pulp-tuotanto on edullisuuden lisäksi joustavampaa ja nopeammin reagoivaa: voi pukata kätevästi enemmän lukemistoja niin kuin Texin spesiaalien kanssa on viime vuodet tehtykin. Ja laittaa myös Jonah Hexin kaltaisia herkkupaloja liikkeelle.

Eikä homma kaadu johonkin kalliiiseen ja odotettua vähemmän menestyvään erikoisjulkaisuun, mistä alalla on myös riittoisasti esimerkkejä.

[Lurker]

Tex on käyttösarjakuvaa siinä missä vaikkapa Korkeajännityksetkin, joten otetaan rennosti...

Monasti on alkanut tuntua, että lukunautinto on joillakin kiinni enemmänkin milloin pikseleistä, milloin mustan värin laadusta - melkeinpä tarinan kustannuksella.

Texiä ei ole Suomessa koskaan saatu markkinoille näin paljon eri editioina, on kronikkaa, maxia, albumia ja peruslehteä plus erikoisjulkaisuja. Bueno!

[Micco]

No joo, ei se nyt niin huonoa ole, että ainakaan itse lopettaisin tilauksen
Mutta mielestäni painojäljen tulee olla moitteeton, oli julkaisu mikä tahansa, varsinkin kun on kyseessä kaupalliset yritykset ja kohderyhmänä on kuluttajat.

En tiedä, ehkä olen hieman perfektionisti, mutta itseäni silti tollaiset pikseli, muste, väri sun muut paino"erheet" häiritsevät ja heikentävät lukunautintoa, tosin ei nyt silti ainakaan tähän mennessä ole maatakaatavasti häirinnyt. 

Loppujen lopuksi olen itse erittäin tyytyväinen tämän hetken Tex Willer tarjontaan, etenkin albumeihin, parasta mitä Texille on koskaan tapahtunut !

[VilleM]

Nykyhetkeen palatakseni pitää todeta, että minun uusimmassa lehdessäni oli samoja ongelmia kuin on ollut pitkin vuotta. Eli lähinnä valkoisten alueiden tuhraantumista.

Sen verran pitää vetää sanojaan takaisin, että nyt kun on tuoreeltaan lukenut uusimman tarinakokonaisuuden, niin sittenkin tilanne näyttäisi parantuneen alkuvuodesta. Monet sivut olivat nyt vailla minkäänlaisia ongelmia ja nekin sivut joissa jotain häikkää ilmeni, eivät olleet enää niin pahoja. Olisihan se mukavaa, jos nämä ongelmat saataisiin kokonaan ja lopullisesti pois päiviltä, mutta kyllä nytkin näyttää jo tosi hyvältä. Tai ainakin paljon paremmalta.

[Janne]

Tex on käyttösarjakuvaa siinä missä vaikkapa Korkeajännityksetkin, joten otetaan rennosti...

Käyttösarjakuvaa? Mitä se tarkoittaa? Vai tarkoititko mahdollisesti kertakäyttösarjakuvaa. Ota huomioon, että monet tälläkin foorumilla ovat lukeneet Texiä vuosia, vuosikymmeniäkin. Ja ainakin muutamalla meistä on kaikki numerot tallessa, siisteinä ja nätisti kirjahyllyssä. Ei ole siis mitään syytä aliarvioida willereitä sarjakuvien joukossa. Ja mielestäni kaikki sarjakuvat ovat nimenomaan käyttösarjakuvaa, luettavaksi tehtyjä.

Ja itse aiheeseen. Uusimmassa willerissä ainakin minulla oli suttuista jälkeä aivan alkuvuoden malliin aina sivulle 23 saakka. Sitten tapahtui kirkastuminen ja jälki oli erittäin mainiota. Tästä voidaan päätellä, että painojälki ei ole tasalaatuista ja esim. Askon arkistokappale saattaa olla alusta lähtien moitteeton kun taas Micon postilaatikkoon mäjähtänyt willeri läpikotaisin katu-uskottavasti nuhjaantunut. Selittäisikö tämä mielipide-erot?

[Veli Loponen]

Käyttösarjakuvaa? Mitä se tarkoittaa? Vai tarkoititko mahdollisesti kertakäyttösarjakuvaa.

Käyttösarjakuva on sellaista, mikä luetaan ja sitten (ehkä) heitetään pois. Kertakäyttösarjakuvakin on siis hyvä termi.

Ei ole siis mitään syytä aliarvioida willereitä sarjakuvien joukossa. Ja mielestäni kaikki sarjakuvat ovat nimenomaan käyttösarjakuvaa, luettavaksi tehtyjä.

Ei se mitään aliarviointia olekaan, vaan formaatin ja tarkoituksen määrittelyä. Sehän on pulppia. Halvalla kioskille jännitystä, jota kuka tahansa voi lukea ja ostaa vaikka hetken mielijohteesta junamatkalle (itse ostin/luin uusimman Maxin junamatkalle, kun ei muutakaan ollut). Vastakohtana tälle voisi sitten mainita jonkin sellaisen sarjakuvan, joka täytyy hakea kirjakaupasta, jonka ulkoasu on selvästi laadukkaampi ja kalliimpi (en tarkoita piirroksen vaan materiaalin laatua) ja jonka ostamista mahdollisesti harkitaan sen sijaan, että sellainen napattaisiin mukaan tuosta vain.

[Wade]

Jep, Texeissä näkyvä "korkkari", tahi muu lukusarjakuva, tai muu säännöllisesti ilmestyvä huokoispaperinen, taittuvakantinen pokkari luokitellaan monasti kiiltäväsivuisten, jäykkäkantisten väri- albumeiden rinnalla kertakäyttösarjakuvaksi. Valitettavasti. Texissä tällaisen edustajaksi uskaltaisin nimetä Kuumiksen ja Yksinäisen kostajan. Kirjakauppa-kamaa. Vai?

[Asko AA]

luokitellaan monasti kiiltäväsivuisten, jäykkäkantisten väri- albumeiden rinnalla kertakäyttösarjakuvaksi.

Terminä "käyttösarjakuva" on kuitenkin optimistisempi ja myös totuudenmukaisempi kuin lyhytjänteinen kertakäyttösarjakuva.

Esimerkiksi Velin minimagaziinit "Rautarouva" ja "Avaruusmies" ovat loistavaa käyttösarjakuvaa, joissa ei esinearvoilla juhlita, mutta joihin voi nautiskellen palata Willerin tavoin uudestaan. Omakustanteissa vallitsee käyttösarjakuvan paratiisi muutenkin, joskin viime aikoina mm. "Villimpi Pohjola", Musturit ja muut ovat korottaneet rimaa roheasti.