En ollut koskaan lukenut Blake & Mortimeria. Ostin hiljattain albumin "Keltainen Merkki" ja luin sen. Kylläpä tuntui typerältä - näin upea sarjakuva on ollut olemassa jo pitkään, ja vasta nyt löydän sen?!? Kuvat, joissa voi lepuuttaa silmiään tasapainoisessa sommittelussa, selkeissä muodoissa ja upeissa yksityiskohdissa... harvinaisen huolellinen ja piirrosjälkeä upeasti tukeva väritys... hillitty, aristokraattinen tyyli, aina tip-top pukeutuneet hahmot... ei minkäänlaista halpaa irtopisteiden keräilyä vauhdilla, kuvakulmilla tai ruutujaolla... hiljalleen kasautuva, polttava jännitys, joka ei päästä otteestaan... lukemiskokemusta mukavasti hidastava tekstin määrä, joka luo viipyilevän tunnelman...
Juoni oli kyllä osittain nyysitty "Seitsemästä Kristallipallosta". Mutta silti erittäin hyvä, ja tarpeeksi erilainen. Pahiksen motivaatiokin on kiinnostava: ei se tavallinen ahneus tai vallanhimo, vaan pikemminkin turhamaisuus. Hyviksiä puolestaan motivoi tiukka velvollisuusetiikka, ja heidän menetelmiään ovat järki ja itsehillintä. Täällä eivät mitkään Kapteeni Haddockit riehu ja raivoa - Haddock olisi tässä sarjakuvassa pahis! Vaikka tarina sijoittuu 1950-luvulle, tiukka jako järjen ja tunteen välillä tuntuu pikemminkin viktoriaaniselta Jekyll & Hyde-meiningiltä. Voiton hetkellä sankarit puhkeavatkin spontaaniin "God Save The Queen"-yhteislauluun! Kas kun ei "Rule, Britannia!"
Jonkinlaista ylevän stoalaisuuden juhlaa tämä on! Ei irvistellä, väännellä naamoja, raivota, kyynelehditä, vihata, himoita, kuolata, valiteta elämän epäoikeudenmukaisuutta, murjota typeriä vitsejä... vaan tehdään teräksenkovia päätöksiä ja havaintoja, ja otetaan iskuja tyynesti vastaan. Voi pojat! VOI POJAT!!
