... Sarja oli varsin vauhdikas ja toi mieleen Tintti -sarjan.
No se ei olekaan mikään ihme. E. P. Jacobs oli töissä
Hergén studiolla, ja saman ligne claire -piirroslinjan vakaimpia tukipilareita. Jacobshan sitten lähti ovet paukkuen studiolta, kun ei saanut omaa nimeään Hergén rinnalle Tintin kansiin, vaikka oli mielestään tehnyt niihin aivan simona töitä (studiolla työskentelivät sittemmin ihan nimettömästi mm.
Bob de Moor,
Jacques Martin,
Roger Leloup ja mitä niitä assistentteja olikaan).
Jacobs oli nuornamiesnä Brysselin Kansallisoopperan baritoni, mutta vaihtoi sitten alaa sarjakuviin: aluksi, kun sodan aikaan saksalaisten miehittämään Belgiaan ei saanut tuoda amerikkalaista sarjakuvaa, Jacobs piirsi ensimmäiset B&M:t Flash Gordonin jättämään tyhjään aukkoon lehdessä, sitten sodanjälkeisinä vuosina, ns. kylmän sodan aikaan, lisää seikkailuita kansainvälisistä vakoilijoista ja hulluista professoreista.
Toisin kuin Tintin seikkailuissa, joita Hergé (tai perikunta) ei päästänyt ketään jatkamaan, Jacobs jätti viimeisen keskeneräisen B&M -seikkailun
Bob de Moorille piirrettäväksi loppuun; sittemmin tarinaan tarttuivat
Ted Benoit piirtäjänä ja
Van Hamme kirjoittajana.
Blaken ja Mortimerin tarinoissa muuten ei paljon näy naisia. Ensimmäisessä alpparissa "Rayon U" on mukana tiedemiehen hehkeä tytär, mutta sittemmissä seikkailuissa kauniimpi sukupuoli enemmänkin loistaa poissaolollaan.
