Haa, just sain luettua Professori Satot.
Ovat jo aika väsähtänyttä tavaraa, harmi kyllä. Sitä samaa sense of wonderin tunnetta ei irronnu, mitä vanhemmista alppareista. Aiemmin huimimmatkin visiot saatiin tuntumaan uskottavilta, nyt tuli vähän kökkö fiilis. Jacobsin Blake et Mortimerin kova ydin tiivistyy neljään albumiin, Aikakone, Atlantis, SOS Meteors, ja Keltainen merkki.
Kaulakoru-alpparia en jaksanut edes lukea loppuun asti.
Juillard-Sente tekevät ihan alkuperäisen tasoista kamaa, jopa siinä määrin, että sitä tekstiä on ihan samalla lailla aivan liikaa, kuten Jacobsilla.
Timo