On upea juttu että Piko&Fantasio sekä Blake&Mortimer on julkaistu suomeksi, alpparit ovat ehdottomasti tällaisenaankin ostamisen arvoiset. Kiitos siis niistä!
Ei tässä varmaan kenelläkään ole halua tai tarvetta työntää kapuloita julkaijoiden rattaisiin nostattamalla negatiivista huomiota painojäljen puutteista. Tarkoituksena on vaan antaa rakentavaa palautetta tulevaisuutta varten, kun kerran tekijämiehet ja -naiset luultavasti lukevat tätä ketjua.
Itselläni on ennestään vuoden Le secret de L'espadon belgipainos vuodelta 1987, ja siinä ainakin väriskaala on hyvin lähellä suomennosta.
Mielestäni eron väreissä aiheuttaa käytetty paperityyppi. Kuten Tertsi toisessa ketjussa mainitsi, alkukielisissä Piko&Fantasio ja Blake&Mortimer painoksissa paperi on rakenteeltaan huokoisempaa. Pinnaltaan epätasainen paperilaatu saa yksiväriset pinnat näyttämään eloisammilta ja ainakin omassa alkukielisessä albumissani vaaleammilta, sillä väri on asettunut "nyppylöitä" enemmän paperin huokosiin.
Suomennoksiin (ja ehkä B&M:n osalta myös uudempiin alkukielisiin painoksiin ? ) taas on otettu sileäpintainen paperi. Tällainen paperi tekee tietokoneella laadituista yksiväripinnoista melkein yhtä yksiväriset kuin ruudulla. Ja kun väreissä ei ole paperinkaan puolesta mitään tekstuuria, näyttävät ne lukijan silmään selvästi latteamman ja tukkoisemman näköisiltä. Väri on myös tasaisesti paperin pinnassa, joten eloa ei synny sitäkään kautta.
Olen joskus ranskankielisiä alppareita selatessa pannut merkille, että samanlaista ongelmaa väreissä on havaittavissa sielläkin päässä esim. Tinttien uudemmissa painoksissa. Kiiltävänsileä paperilaatu yhdistettynä värien digitointiin tekee väreistä silmiinpistävästi vähemmän kauniit kuin mitä ne ovat vanhemmissa painoksissa. Värien sävyjä on myös jouduttu rukkaamaan vaaleammiksi, varmaan juuri pahimman tukkoisuuden välttämiseksi.
Saa vapaasti olla eri mieltä.