Sarasvatin hiekkaa

[Lurker]

Hesarissa (11.10.) hiekka jäi vettyneeksi... Arvostelija oli Jussi Ahlroth.
Sarasvatin hiekkaa -sarjakuva ei tavoita romaanin voimaa
Toiminnan kuvitus on kankeaa. Jotenkin Kaakisen eurooppalainen tyyli jähmettää liikkeen.

Amerikkalainen tai japanilainen tyyli olisi tässä paljon vahvemmilla kuin eurooppalainen hillittyys.

Ympäristökatastrofi maistuu mämmilältä, kun ruuduilla ei uskalleta välittää liikettä. Kuvakulmat pysyvät sovinnaisina, eikä tunnetta luoda lähikuvilla.  

[Timo Ronkainen]

Jaa, pitääkin muistaessaan kehua. Jos ei tietäisi että on kirjan pohjalta tehty, niin eipä tuota huomaisi. Homma toimii oikein hyvin. Ehkä olisi toisin, jos olisin lukenut alkuperäisen kirjan (jonka lukeminen on toki ollu agendassa pitkään, mutta aina on jotain muuta ja seliseli), en tiä. Jääjärvirailokohtaus oli varsin intensiivinen, ei tosiaankaan mitenkään staattinen ja jähmeä. Toisaalta lopun katastrofit pienenevät jotenkin oudosti, se vaan tapahtuu hyvin vähäisellä dramatiikalla (tarkoituksellako?) ja sitten ollaankin jo postdiluvian-tunnelmissa. Sinällään hienot värit menevät vähän tukkoisiksi tällä paperilla, tumman pään kontrasti olematon.

Timo

[tertsi]

Hesarissa (11.10.) hiekka jäi vettyneeksi... Arvostelija oli Jussi Ahlroth.
Sarasvatin hiekkaa -sarjakuva ei tavoita romaanin voimaa

Amerikkalainen tai japanilainen tyyli olisi tässä paljon vahvemmilla kuin eurooppalainen hillittyys.

]

Minusta olis parempi, etta arvostelijat ei ehdottelisi omia ideoitaan.  Ilmeisesti kyseisella tyypilla on aika suppea nakemys japanilaisesta ja eurooppalaisesta tai amerikkalaisesta "tyylista".
Aika karkeaa yleistysta.

[Lurker]

Minusta olis parempi, etta arvostelijat ei ehdottelisi omia ideoitaan.  Ilmeisesti kyseisella tyypilla on aika suppea nakemys japanilaisesta ja eurooppalaisesta tai amerikkalaisesta "tyylista".
Aika karkeaa yleistysta.

Arvostelijan on aika vaikea arvostella, jos hän ei saa esitellä omia ideoitaan (=ajatuksiaan)!  ;-) Arvostelija voi toki olla välillä vähän joron jäljillä, kuten tässäkin tapauksessa, jos joutuu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.


Ahlroth on populaarikulttuurin moniottelija ja -osaaja.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jussi_Ahlroth

[tertsi]

Arvostelijan on aika vaikea arvostella, jos hän ei saa esitellä omia ideoitaan (=ajatuksiaan)!  ;-)

Okeiokei.
Esitelkoon ajatuksiaan, mutta neuvomisen voisi unohtaa...

[Grezen]

Samaa mieltä Hesarin arvostelijan kanssa siitä, että sarjakuvaversio lässäytti pahasti juonen kohokohdat. Kirjaa en malttanut laskea käsistäni ja loppuratkaisusta näin jopa painajaisia seuraavana yönä - eli aika dramaattisesti kerrottu. Nyt jäi vaan semmoinen olo, että "aha, tässäkö tämä olikin". En sitten tiedä, mikä olisi auttanut. Sarjakuvassa jännityksen luominen on kuitenkin paljon vaikeampaa kuin romaanitekstissä. Ehkä ruutujen kokojen vaihtelu olisi tosiaan voinut pelastaa osan tunnelmasta.

Piirrosjäljestä ja värityksestä tykkäsin.

[tertsi]

Sarasvati ei uponnut muhun yhtaan. Annoin albun heti pois. Turhaa hyllyntaytetta.

Varitys oli parasta.

[Lurker]

Romaanin (hyvinkin tarkkaan ja innoissani) lukeneena tunsin, että tämä sarjakuva-albumi antoi minulle ikään kuin toisen version samasta tarinasta. Kirja ei ollut mielestäni sabluuna, jonka mukaan sarjakuva olisi pitänyt tehdä.

Ja tätähän ei ole suoraan tehty albumiksi vaan muutamaa lisäsivua lukuun ottamatta sanomalehtisarjakuvaksi. Paljon on siis pitänyt kertoa suht' pienellä sivumäärällä.

SH on ammattimaista ja tosissaan tehtyä kansainvälisen luokan suomalaista sarjakuvaa!

[Jarkko Sikiö]

Luin sarjakuvasovituksen heti seuraavana päivänä, kun olin ehtinyt vasta edellisenä laskea Isomäen kirjan käsistäni.

Yhteisarvostelussa Lurkerin kanssa tulikin jo sanottua kaikki oleellinen, mutta korostan vielä ettei sarjakuva jättänyt kirjan jälkeen itsestään latteaa vaikutelmaa.

Lurkerin tavoin koen tämän olevan poikkeuksellisen upea sarjakuva - eikä tähän tarvita sinivalkoisia laseja. On kuitenkin hienoa kuulla eriäviä mielipiteitä, erityisesti siltä osin millaisia tuntemuksia opus on herättänyt.

[Timo Ronkainen]

Kaikki tuo (sarjakuvakerronnallisuus-teoria) on loppuin lopuksi turhaa (jos maailma tulvii).

Kuin olisi pureskellut jotakin ala-asteen maantiedon oppikirjaa. Tai jotakin EU-rahoitettua teosta ilmastonmuutoksesta

Paitsi jos se on totta. Kukaaan meistä ei sitä tiedä. Mutta luulisin että ilmastonmuutos ei ole eu-rahoitettu.

Timo

[Lurker]

...faktapohja oli hiukan vetelä

Oho! Faktapohja oli tässä teoksessa kaikkea muuta kuin "vetelä".  Ja ei kai se synti ole, jos sarjakuvassa on tendenssiä?

[Toni]

Yhdyn albumin - lähes - kritiikittömiin kehujiin, kuten tuoltakin voi huomata (tosin olen jo saanut kuulla, ettei kriitikon sovi arvostella teoksia, joista sattuu pitämään, se ei kuulemma ole objektiivista):
http://babeknabel.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=1366&Itemid=108

Täytyy kuitenkin myöntää, että eräissä Lietzenin huomautuksissa piilee totuuden siemen.

Näissä kirjoituksissa hauskin veto oli kyllä tuo Tertsin heitto, että Hesariin albumin arvostellut Jussi Ahlroth olisi jotenkin epäpätevä puhumaan sarjakuvista laajemmin.

Vaikka tällä kertaa olenkin Ahlrothin kanssa aika eri linjoilla, niin totuushan kuitenkin on, että mies on kirjoittanut esim. parikin äärimmäisen syväluotaavaa jenkkisarjakuva-artikkelia, joiden analyysien taso saa vaikkapa mun ja Otto Sinisalon tekstit näyttämään heppoiselle hupikauralla (and proud of it!).

Näillä viittaan Tähtivaeltajissa 2/96 ja 1/97 julkaistuihin juttuihin, joista ensimmäinen sukeltaa 12-sivun voimin Peter Milliganin & Duncan Fegredon Enigma-sarjiksen syövereihin ja toinen 13-sivun edestä Grant Morrisonin tuotannon keskelle.

Yleensäkin on aina hauska kuulla tuohtuneita kommentteja kriitikoiden epäpätevyydestä ihmisiltä, jotka itse eivät selvästikään tiedä kyseisestä kriitikosta mitään.

Omana, tuoreena esimerkkinä voisin mainita paritkin vihaiset vastineet Tähtivaeltajassa julkaistusta nihkeästä Death Note -arviosta. Olen mm. saanut kuulla, että kriitikko ei saisi haukkua monien fanien arvostamaa sarjaa, sekä sen, etten selvästikään tiedä mitään japanilaisesta sarjakuvasta - teiniltä, joka ei ollut edes syntynyt silloin, kun ryhdyin kirjoittamaan mangasta...

[Lönkka]

joista ensimmäinen sukeltaa 12-sivun voimin Peter Milliganin & Duncan Fegredon Enigma-sarjiksen syövereihin

Olinkin ehtinyt unohtaa että tämä käsittämättömän syvääluotaava, hieno ja kattava artikkeli oli Jussin. Propsit siitä miehelle!

Omana, tuoreena esimerkkinä voisin mainita paritkin vihaiset vastineet Tähtivaeltajassa julkaistusta nihkeästä Death Note -arviosta. Olen mm. saanut kuulla, että kriitikko ei saisi haukkua monien fanien arvostamaa sarjaa

Silkkaa parhautta!

Ajattelepa Toni että kun sitten aikanaan ollaan köyhäintalolla kunnallisessa laitoshoidossa likimain köytettyinä sänkyyn niin tämmöiset sankarit "huolehtivat" meistä... 

[Ami]

Etisn tätä ketjua ensin tuolta eurooppalaisten sarjakuvien osastolta.
Arvostelu.

[Lurker]

Varsin suopea arvostelu Forbidden Planet International -blogissa.
The Sands of Sarasvati
(...)
It’s an unusual piece of ‘hard’ SF in the comics world and one that would, I think, appeal very much to those (myself included) who enjoy reading the books of Kim Stanley Robinson. It’s a fascinating series of events, both contemporary and historical, and utterly compelling (I found it hard to stop reading even late at night).
http://forbiddenplanet.co.uk/blog/?p=10718

Kunpa tämä nyt löisi läpi maailmalla ja kustannussopimuksia syntyisi!!