Huh, pelottavaa kun tuolleen lainataan. No, nyt olen Sarasvatin albumin kokonaan lukenut. Sanoisin että hieno suomalainen sarjakuva tärkeästä aiheesta. Papukaijamerkki ja veljellinen selkäänläimäytys tekijöille. Hyvää työtä.
Romaani on tiivistetty hämmästyttävän hyvin tähän albumi-mittaan. Luonnollisesti jollain 50 tai enemmän lisäsivulla jutusta olisi tullut rytmiltään parempi, nyt varsinkin loppupuolella tarina menee aika vauhdilla eteenpäin.
Piirrostyyli kyllä miellyttää itseäni. Ihmishahmot ovat vähän jäykkiä, mutta viiva yleisesti on jotenkin luonnollisen rentoa. Vähän tuli mieleen Campbellin jälki "From Hell" sarjassa. Edelliseen kirjoittajaan yhdyn siinä, että vesiväreillä tämä olisi pitänyt maalata, jos kerran saa värialpparin tehdä. Mutta ehkä liian kaunis jälki ei olisi sopinut teemaan?
Mutta tällaista juuri suomalainen sarjakuva kaipaa näiden tavallisten arkituska-sarjisten vastapainoksi. Bravo!