Riston scifi kuuluu selvästi siihen luokkaan jossa ihmiset ovat pahvikulisseja, itse en pidä tätä suurena ongelmana, mutta ymmärrän kyllä jos monet pitävät.
Joo, makuasia, josta saa ihan rauhassa kiistellä. Kukaan ei ole väärässä ja kaikki ovat oikeassa...
Muistan sen, miten samantapaista ilmiötä kuvasi
Sharyn McCrumb kirjassaan
Bimbos of the Death Sun : insinööri oli kirjoittanut scifikirjan, missä outo säteily sai naiset sekoilemaan, "...mutta tietenkin pääasia oli se, että ilmiö vaikutti haitallisesti myös tietokoneisiin." On kirjailijoita, jotka keskittyvät siihen, mikä kulloinkin tarinan kannalta on tärkeää.
Ihmiset (ja epäilemättä myös nykyeläimet) ovat maailmassa vain ohimenevä ilmiö. Kvartsipegmatiitti tokaisee laavabasaltille miljoonan vuoden päästä: "Mikäs tuo oli?" "Jaa mikä?" "No se, mikä just tästä meni." En huomannut."