1970-luvun suuri taskarikeskusteluketju

[Jukka Laine]

Aloitetaan puhuttu aihe, tulossa on sarja kolumneja. Aloitan tietysti ykköstaskarilla Mikki Kiipelissä.

Joka haluaa kolumnisarjaa jatkaa jollain toisella taskarilla välillä 3-50, saa luvan.

Kellä ei tunnuksia vielä ole, niin toimittakaa juttu minulle yksityisviestinä. Kuvitustakin voi hankkia, jos haluaa. Mieluiten skannina jpg:nä.

Ja kolumneja voi tarjota ihan mistä sarjakuva-aiheesta tahansa, ei tarvitse olla taskariaihe. Ja millä tyylillä tahansa. Minusta ei tarvitse ottaa oppia. Jotakuinkin noin yhden sivun mitta Wordilla olisi kuitenkin suotavaa. Ei siis lyhyitä pläjäyksiä. Muista aiheista keskustellaan ennemmin sitten muissa osastoissa. Autan tarvittaessa.

Ilmoittakaa etukäteen tässä (taskarit) tai tuolla (muut) tai yksärillä mistä aiotte tehdä, ettei tule päällekkäisyyksiä. Yhteistyötäkin saa tehdä.

[Jukka Laine]

Melkeinpä itse väsään AATK2:sta jutun.

Toivoisin kyllä että kasiosasta tekee joku joka tuntee italialaista kirjallisuushistoriaa...

[Veli Loponen]

Hyvä juttu oli.
Mulla on taskareihin ollut aina semmonen viha-rakkaussuhde. Toisaalta niitä on kiva lukea jossakin mökillä tms., mutta toisaalta ei millään jaksaisi sitä (etenkin nykyisten) italialaisten kuvitustyyliä. Parhaana taskarina pidänkin numeroa 50 (?), jossa oli paljon Barksia. Vaikka onhan Siegelinkin kirjoittamia (ainakin yksi) ollut taskareissa.
Oma kosketukseni ekaan taskariin tapahtui vasta 90-luvun alussa, kun noista ekoista osista tuli uudet painokset ja olin silloin jossain kirjakerhossa. Muistini mukaan se oli Semicin Sarjis, mutta ei kai sieltä kautta voinut saada taskareita. Neljä ekaa kummiskin tuli ekana. Siinä vaiheessa ei paljoa innostanut, mutta en ole oikeastaan ikinä ollutkaan mikään Mikki-fani.

[Jukka Laine]

Mulla on jo pöydällä vieressä AATK2, eli Aku Ankka ja Karhukopla. Siitä tulee juttu jos ei huomenna niin ylihuomenna. _{Muok: Ei sittenkään ainakaan vielä.}

Carlo Chendin kirjoittamia on tuossa kaksi sarjakuvaa. Huomaan että tämä mies on idolini. Hänet on kutsuttava Suomeen kun vielä elää.

[VesaH]

Taskukirjoja voisi alkaa julkaista kovakantisina uusintapainoksina, joissa jokainen sivu olisi värillinen. Ostaisin ainakin 10-15 ensimmäistä, sen jälkeen taso alkoi laskea, jos muistan oikein.

[VesaK]

Toivoisin kyllä että kasiosasta tekee joku joka tuntee italialaista kirjallisuushistoriaa...

Odotellessa voi hankkia Guido Martinasta ym. kertovan Ankkalinnan Pamauksen kirjallisuusnumeron eli numeron 15

[Timo Ronkainen]

Huiman Mikki keisarina -sarjan kirjoitti kyllä Romano Scarpa itse. Rodolfo tussasi. Ciminosta tekivät italialaiset ihan oman kirjan:


Timo

[Jukka Laine]

Näkyy olevan ristiriitaisia tietoja liikkeellä. Joka tapauksessa tuon keisaritarinan juoni ei mennyt läpi edes vuonna 1970. Ja huomasin jo silloin että Carl Barksin Kultaisesta kypärästähän idea oli varastettu...

[Timo Ronkainen]

Joka tapauksessa tuon keisaritarinan juoni ei mennyt läpi edes vuonna 1970. Ja huomasin jo silloin että Carl Barksin Kultaisesta kypärästähän idea oli varastettu...

Hää, pelkkä peruspremissi vain. Käsittelytapa on sen verran persoonallinen ja juonen kiemurat erilaisia, ettei ihan noin voi väittää. Scarpan parhaimmistoa. Joku tytinä on vielä, että tuossa on vieläpä jotain historiallista pohjaa mukana pikkuisen. Eikä pelkästään sen Lukesta tutun keisarin verran.

Mistä Ciminon käsikirjoitustieto löytyi? Ciminon ensimmäinen käsikirjoitus on vuodelta 1962 (Keisari v:lta 1961). Sitä ennen tussasi mm. Scarpalle v:sta 1959.

Timo

[Jukka Laine]

Katsoin noita niin monista lähteistä etten muista enää. Olkoon sitten tussaama.

[Pekka Pakkala]

Noista alkukauden taskukirjoista nimenomaan Mikit olivat niitä parempia; juonet olivat hurjia ja scifimeininkiä täynnään ja muutenkin inspiroituneita. Mieleen ovat jääneet Tsaarin kuriiri -muunnos ja se Irlantiin sijoittuva seikkailu jossa seikkailtiin pienen väen keskuudessa. Aku Ankat taas olivat tuskaisia ja jotenkin ankeita vääntöjä. Tai sitten en tajunnut niiden nerokkuutta silloin 70-luvulla?

[vesa saarinen]

Oo, erikiva ketju- ja kirjoitusidea. Voin hyvinkin naputella muutaman sanan esimerkiksi taskarista 41 (Aku Taikaviitta), joka lienee monella tavalla merkittävä taskukirjataiteennäyte. Ja syystäkin.

Vanhoista taskukirjoista löytyy niin monta italodisneyklassikkoa, että ei paremmasta väliä. Moni vähän vanhempi ankkaharrastaja lieneekin viimeistään näiden myötä rakastunut Disney-sarjakuvaan - itselleni ainakin juuri varhaiset taskaritarinat olivat se juttu - Barksit sun muut tulivat vasta kakkosena.

[Janne]

Taskukirjoja voisi alkaa julkaista kovakantisina uusintapainoksina, joissa jokainen sivu olisi värillinen. Ostaisin ainakin 10-15 ensimmäistä, sen jälkeen taso alkoi laskea, jos muistan oikein.

Kannatetaan, paitsi että väritys saisi olla kunnollista. Näissä nykyisissä uusintapainoksissa värityksen ja kuvan laatu on sellaista, että vatsaa vääntää. Ja senpä vuoksi suosinkin vanhempia painoksia, joissa joka toinen sivu on ah niin nostalgisesti mustavalkoinen. Minun on kyllä aika vaikea nimetä omaa suosikkiani 70-luvun taskareista. Jostain syystä mieleen tulee mieleen Roope ja Kroisos kilpasilla, vaikka en edes muista, mitä tarinoita siinä on...

[VesaK]

Onhan tämä sanottu, mutta sanonpa vielä kerran: Topolino eli Mikki on Italiassa paljon Paperinoa eli Akua suositumpi, ja siksi Mikki-tarinoihin käytettiin enemmän kykyjä ja vaivaa.

Olisi kiinnostavaa vertailla onko 1970-luvun tarinoita paljonkin muokattu, muuten kuin pyssyjen poistamisen ja tupakan/viinan käytön osalta? Ainakin Tampereen divareissa näytti olevan vanhoja saksankielisiä AA-taskukirjoja edullisesti, mutta jäi nyt tällä erää ostamati.   

[Timo Ronkainen]

Olisi kiinnostavaa vertailla onko 1970-luvun tarinoita paljonkin muokattu, muuten kuin pyssyjen poistamisen ja tupakan/viinan käytön osalta?

Saksalaisdonaldistit ovat tehneet aiheesta oman julkaisunsa, paksulti esimerkkejä nimenommaan sakemannien saksimisista.

Timo