1970-luvun suuri taskarikeskusteluketju

[Jukka Laine]

Vesa H muokkasi viestiään jälkikäteen: Olen huomannut Mikkiä kiipelissä myynnissä ihan lähikaupassakin. K-market Otso, Kontiontie 34, Riihimäki

[VesaH]

Vesa H muokkasi viestiään jälkikäteen: Olen huomannut Mikkiä kiipelissä myynnissä ihan lähikaupassakin. K-market Otso, Kontiontie 34, Riihimäki

Niin, kyllä ykköstaskukirjaa on kaupat täynnä, mutta entä se tupla, joka sisältää numerot 2 ja 3?

[Jukka Laine]

Liekö vielä ilmestynytkään.

[Janne]

Tuplanide kuulostaa hoopolta ratkaisulta.

[Jari Lehtinen]

Etenkin kun kakkonen oli Aku-taskari ja kolmonen Mikki-taskari. Mutta ehkä tässä on se sama juttu, mikä joskus tuli taskaritoimituksessa esille: Mikki-taskarit eivät myy. Eivät millään. Mikin dekkaripokkarit oli jänniä, mutta ei niitäkään lukevainen yleisö suostunut ottamaan omakseen.

[Janne]

Kaikesta päätellen päätös tuplaniteestä oli tehty jo ennen kuin numero ykkönen oli edes nähnyt kaupan hyllyä, joten ennakkoasenteet ne tässä jylläävät. Toivottavasti ykkösen myyntiluvut tulevat osoittamaan ennakkoasenteet vääriksi.

[Jukka Laine]

Äänestä suosikkisi 25 ensimmäisestä Aku Ankan taskukirjasta. Vain yksi ääni per äänestäjä. Äänen voi poistaa ja äänestää uudelleen.

Lisätietoja Wikipediasta

Minähän tein omasta suosikistani kolumnin. Muutkin saavat tehdä, mutta äänetyskin riittää.

[hdc]

Hmm, kinkkinen äänestys, kun ne varsinaiset suosikkitaskarit tulevat vasta myöhemmillä numeroilla...hyviä tarinoita löytyy mutta huippujen rinnalla on myös ne kauheimmat limbot, joskus myös samassa kirjassa...

Nuo esitellyt 8 ja 14 ovat varmastikin ankkataskareista ne parhaat, ja Mikeistä 1 on ihan ansiokas mutta kallistun siltikin enemmän kahteen muuhun, numeroihin 5 ja 23. Mikki kuulee kummia on mitä mainioin seikkailutaskari mutta kun asiaa pohdin niin kiehtovin kokonaisuus on merkillinen, ristiriitainen mutta tunnelmallinen Mikki ja Hessu timanttien jäljillä, siis vitonen.
Jotenkin muuten kuvaavaa että ainoa taskari jossa Hessu on päässyt kirjan nimeen...

Kolumneilu pitäisi kai kirjoittaa omalla nimellä?

[Curtvile]

Mikki kuulee kummia on mitä mainioin seikkailutaskari mutta kun asiaa pohdin niin kiehtovin kokonaisuus on merkillinen, ristiriitainen mutta tunnelmallinen Mikki ja Hessu timanttien jäljillä, siis vitonen.
Jotenkin muuten kuvaavaa että ainoa taskari jossa Hessu on päässyt kirjan nimeen...

Kolumneilu pitäisi kai kirjoittaa omalla nimellä?

kyllä se(omalla, vanhempien antamalla nimellä kirjoittelu) on kvaakissa vaateena kolumni/artikkelipuolella halusi tai ei.

70-luvun taskareista on muistaakseni Voimakolmikko luettavin. Ankat on jäänyt aina jotenkin lapsipuolen asemaan omassa sarjakuvaharrastuksessani.

[Jukka Laine]

Voimakolmikko on tosiaan yksi parhaita. Tuli sekin kerrattua tuossa muutama viikko sitten. Läntisissä kuningaskunnissa ei pidetty kannessa olevasta poikien kiukkuisista ilmeistä, joten Nils Rydahl sai tehtäväkseen tehdä uuden entisen pohjalta. Saksassa ja Italiassa käytettiin samaa kansikuvaa kuin Suomessa.



25 ensimmäistä äänestykseen tuli valittua tuon sopivan Wikipedia-sivun vuoksi.

[Janne]

Oli pakko äänestää vitosta. Se oli ensimmäisiä vanhoja taskareita, joita joskus 70-luvun loppupuolella, 80-luvun alussa sain käsiini. Repaleinen divariosto, jonka teippailin ja kursin kasaan. Tunnelma siinä oli jotenkin unenomainen. Ulkoa en olisi muistanut kuitenkaan siitä kuin pari tarinaa. Taisivat kaikki jutut kuitenkin olla hyviä.

[Timo Ronkainen]

Näissä 25:ssä ekassa on useimmat itselle nostalgisimmat taskarit. Neljää ekaa muistan tavailleeni kannettomina riekaleina, jostain syystä kukin sarja oli useimmissa yhtenä omana palanaan.. mistä lienevät kotiin tulleet. Myöhempiä tuli hankittua divareista. Eka ihan uutena ja "omalla" rahalla ostettu oli Voimakolmikko legendaarisine ruotsalaisine tulitikkuineen. Neljä ekaa ostettiin sitten myös uusintapainoksina, kaikki ne oli yhdessä paketissa ja ne ovat yhä hyllyssä (harmi, että sen pahvikuoret ovat kadonneet), samoin kuin lähes kaikki noin 50-60 ekaa.
Vaikea, vaikea valinta. Mikki kiipelissä ja huiman jännä Kalidornian keisari, Mikki ja Hessu timanttien jäljillä -kirjan viidakkosarja (Joe Pelata ja Hessu Kettu!), joka oli melkein pelottava kakarana ja saman kirjan oudot taikuussarjat (Gottfredsoniakin), Aku Baban "neljänneshernettä", Amerikan keisarin oudot jutut, Ritari Pelottoman erikoinen esinäytös ja ritariseikkailut, Voimakolmikon loistavat Scarpat, Roopen joulutervehdyksen "aidot" kultakannet (vain eka painoksessa kultavärillä painettu)... jne jne...
Taivunko lopulta Voimakolmikkoon...

Timo

[hdc]

Juuh, vitosessa ei yksikään yksittäinen tarina nouse ihan kaikkien aikojen huippujen joukkoon, muttei siellä huonojakaan tarinoita ole ja niistä tulee sellainen omalaatuinen kokonaisuus jonka tunnelma liikkuu film noirin ja vanhojen kansansatujen välimaastossa...kova juttu pienenä kun Aku oli Vicarin tai Barksin piirtämä ja Mikki Tellon, niin sitten löytyy tällaista Jotain Aivan Muuta...ja on se kova vieläkin.

Sinänsä muuten hassua että vaikka tässä on paljon sellaista mistä minä italo-Disneyssä pidän niin kaksi tarinaa viidestä onkin Amerikasta. Mutta toisaalta ne kaksi ovatkin teemoiltaan perustaskaria, Lockman-Strobl tekee jutun Hessun esi-isistä ja Walsh-Gottfredsonin Irlanti-seikkailu on enemmän kauhuelementeillä höystettyä satua kuin mikä Westernillä tai Egmontilla on yleislinjana...
Ja sitten on tosiaan se Matamorojen timantit, joka jaksaa pöyristyttää yhä vain.

Jos tarkasteltaisiin objektiivista laatua, kuinka hyvin sarjat on teknisesti toteutettu jne. niin eihän tämä pärjäisi, mutta tässä onkin tietoisesti tai vahingossa saatu aikaan sellainen hivenen dekadentin b-noirin tunnelma. Jos siihen ei pääse kiinni tai ei vetoa niin se on ihan kiva nostalginen Mikki-taskari jossa on Gottfredsonin sarja.

[Jukka Laine]

Lockman-Stroblin tarina Hessun esi-isistä on sarjakuvaversioita Hessu-filmeistä. Olen pari päivää katsellut Complete Goofya, ja siellähän nuo kaikki ovat. Erona on esim. siihen ritaripätkään että filmissä kaikki hahmot ovat hessuja. Pikku-Pellen tilalla on Junior, filmi-Hessun poika.

Vanhoista pätkiksistä oli näköjään USA:ssa koottu tv-ohjelma, joka lähetettiin maaliskuussa 1957. Lehti oli siitä sarjakuvaversio.

[K.I.P]

Ääni meni ykköselle !

Pakko oli sitä hyvien joukosta äänestää.
Kuolasin sitä aikoinaan kioskilla ja järkyttävän kalliista hinnasta huolimatta sain sen juuri ja juuri ostettua, UUTENA.
(Suurin osa vähistä rahoistani valui sittemmin divareihin)
Järisyttävän hyvä ja "erilainen" aikaisempiin ankkohin verrattuna.

Eiköhän ne taskarin kultavuodet ajoittuneet 50 ensimmäiseen numeroon.