Villimpi Pohjola

[Matti Karjalainen]

Tampereen Akateemisesta ostin tänään oman kappaleeni kakkosalbumia ja enkä malttanut olla lukematta sitä saman tien läpi. Luultavasti sain taas vähän outouspisteitä seinänaapureitteni silmissä kun sain vähän väliä hysteerisiä naurukohtauksia.

Vaikka opiskeluajat ovat jo takana (mistä luojalle kiitos), niin samaa ikäryhmäähän tässä sarjakuvan päähenkilöiden kanssa ollaan, ja paljon yhtymäkohtia omaan elämään on löydettävissä. Vähän tuollaistahan se on, aikuisuuden ja ikilapsuuden välimaastossa eläminen. Ahosen piirrosjälkeä ei voi kuin kehua, ja tykkään myös oivaltavasta tavasta viitata populaarikulttuuriin niin tekstin kuin kuvankin voimin.

Minun silmissäni "Villimpi Pohjola" on viimeistään nyt lunastanut kyllä paikkansa kotimaisen sarjakuvan mestaruussarjassa. Laatukamaa, ei voi muuta sanoa, ja jos henkilöhahmoihin saataisiin vielä enemmän syvyyttä ja sarjakuvaan huumorin vastapainoksi myös vielä astetta vakavampia tasoja - vähän samaan tapaan kuin  lopun "Pieni kuolema" -episodissa - niin mahdollisuuksia olisi vaikka mihin saakka!

[Hege]

Yhä kaunista jälkeä, pitkä Rontti-tarina ei ihan jaksanut kantaa, eli jaksokohtainen vitsi ei pysynyt ihan samalla tasolla kuin noissa sivunmittaisissa tai risteilytarinassa, lisäksi jäin hieman pihalle siitä mitä lopuksi tapahtui, häipyikö Rontti hiljaa hiipien ulos vai mitkä ovat seuraukset, paljastetaanko tämä seuraavassa albumissa?

Tuota lopun pidempää tarinaa ennen olisi saanut olla pieni katko tms. nyt jäin tyhmänä lukemaan ensimmäistä sivua useampaan kertaan ja miettimään että mikä vitsi tässä on?

Muutoin jaan haastattelussa kertomasi kerrontaseikan, eli vitseissä pitää olla löpinää, jotta tarina saadaan rytmitettyä, stripin yykaakoo(nee) on ihan eri luokan huumoria, nämähän ovat tarinoita, joissa huumori luodaan kertomuksen ja sen ajoituksen kautta, ei niinkään suoralla punchlinella. Eli toimii minulle hyvin.

[Kemppuli]

Kakkosälppy tuli hankittua ja luettua (vaikka suurin osa sarjoista olikin jo Aamulehdestä tuttuja). Edelleen diggaan valtaisasti, siinähän se hankkimisen syy.
Jokin katkos voisi olla kyllä asiallinen pitempien tarinoiden, kuten Jaanan muuton, alussa. Tai vaikka joku alkupiirros/ruutu?

[VesaK]

Eipä ole juurikaan mitään valittamisesta, paitsi ehkä albumin liimauksesta.
Lisäksi alkuperäisjulkaisupaikan määrittämä formaatti tuntui muutamassa jaksossa aika ahtaalta. Kesti tosiaan hetken ennen kuin hoksasi lukevansa pitkää tarinaa - toisaalta ainakin minua miellyttää, että VP:ssa kaikkia hahmoja ja tapahtumia ei mitenkään selitetä. Lukija itse saa oivaltaa kuinka tähän on tultu sekä miten edetään, vai nappaako absurdi huumori niskalenkin.

[J. Suominen]

Eipä ole juurikaan mitään valittamisesta, paitsi ehkä albumin liimauksesta.

Samasta voisin minäkin nillittää. Siististi ja kiltisti luettaessa ei ole ongelmia, mutta kun alpparin pistää halaamaan skanneria arvostelun kuvanäytteitä varten, niin jälki ei ollut kaunista.

[Eksa]

Perkule tämä 2.albumi on pakko ostaa.Pelottaa että kerkeänkö.

[Emppu]

Vähän vaisulta toi kakkonen vaikutti.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Osasyynä just se, miten loppu oli pikkasen..bohoo.

Toisaaltaan asiaan saattoi vaikuttaa myös se, miten ykköseen oli niin täysin sattumalta tutustunut ja miten se uutuuden viehätys iski kovaa. :B
Mutta, kyllä kehtaan myöntää, että moneen kertaan tuli hirnuttua vedet silmissä tuon kakkosenkin parissa ja varmasti tulee jatkossakin. Plussana mun mielestä tässä kakkosessa oli nää ammennukset popkulttuurista ("Ja sinä, piirtäjä, olet erotettu!"), mutta sitten miinuksena nää pidemmät jatkuvat pätkät. Saattaahan se tuntua hieman julmalta näiden kritisoiminen, mutta toisaaltaan, kun sitä olettaa lukevansa strippisarjakuvaa niin... :/

[JP]

Hoi, ja kiitos kaikille palautteesta (sekä Tampere kupliissa kävijöille)! Olen täysin samoilla linjoilla kaikkien kanssa, enkä miinuksia halua sen kummemmin puolustella tms. Ensimmäisen albumin pohjalta lähdin tekemään uusia linjauksia Villimmän Pohjolan kanssa, ja tiesin että toisesta albumista tulisi eräänlainen "välialbumi". Tähän vaikuttaa periaatteessa kaksi asiaa, a) stripit jotka ehdin tehdä ja suunnitella valmiiksi ennen kuin sain ensimmäisestä alpparista palautetta, b) se, etten halua muuttaa konseptia täysin kesken kaiken.

Kuten meikäläisen haastatteluja kuulleet ihmiset tietävät, VP:n tuli ensin olla täysin päähenkilötön sarjakuva. Sen takia hahmot olivat varsin viitteellisiä alkuun. Nyt koitan pikku hiljaa muovata heistä tunnistettavampia ja persoonallisempia, mutta hieman samalla tavoin kuin esim. liikemerkkiä tai logoa hiotaan, askel askeleelta.

Olen täysin samaa mieltä että pidemmät pätkät ovat hieman outoja, sillä jatkuvajuoninen sarjakuva ei oikein meinaa istua tuohon formaattiin (kerran viikossa ilmestyvänä sarjakuvana), eikä niiden niputtaminen peräkkäinkään oikein tee oikeutta. Mutta VP on aina toiminut mulle leikkikenttänä (sori vaan, lukijat!), joten kokeilut eivät kaduta, eivätkä varmasti lopu tähän.

Ekassa alpparissahan oli selkeämpi välisivu ennen yhtenäistä tarinaa, mutta tällä kertaa jätin sen tietoisesti väliin. Haittaa ketä haittaa, ei mahda mitään. Mutta juu, itse odotan innolla kolmatta alpparia, sillä uskon että pääsen siinä lähemmäksi sitä, miltä VP:n tulisi näyttää.

Empuska > Kiitos sekä risuista että ruusuista! Arvostan!

Esko > Tuota... eiköhän niitä vielä tuossa riitä...

J.Suominen > Kyllä, vaikka jälki on muuten parempaa kuin aiemmassa alpparissa, liimaus ei ole ihan sitä mitä pitäisi...

VesaK, Kemppuli, Hege > Kiitos palautteesta. Kakkosalbumi on tosiaan välialbumi, missä polkaistaan käyntiin useampia pitkälle kantavia tapahtumia, joista yhtä puidaan jo tämän viikkoisessa VP:ssä Aamulehdessä.

Matti > Ja vielä erityiskiitos sulle Matti, sillä satuin justiinsa lukemaan viestisi perjantai-iltana ennen Tampere kupliita, velloessani hirvittävässä ahdistuksessa, turhautumisessa ja apatiassa. Kommenttisi valoivat tarvittavaa itseluottamusta viikonlopun hullunmyllyyn, enkä usko että olisin jaksanut puskea rumbaa lävitse ilman kommenttiasi. Nöyrimmät kiitokset.

[Lmmz]

Noniin, tapahtuihan se lopulta: rupesin pitämään tästäkin sarjasta

Pakkosiedätystähän se vähän vaati eli molempien albumien oston. Ykkösen lukemisessa tuli mieleen samat ajatukset kuin aikanaan lehdestäkin: väsyneitä vanhoja vitsejä, jatkuvaa Kramppien & Nyrjähdysten varjosta yrittämistä ja sekavia henkilöitä.

Mutta toinen albumi kolahtikin sitten ihan eri tavalla. Yhtäkkiä strippien tilannekomiikka rupesi toimimaan, kulttuuriviittaukset osuivat kohdalleen ja vakavampihenkiset stripit eivät tuntuneet tekotaiteelliselta vääntämiseltä. Tenavat- ja Rieku & Raiku-sivut etenkin pistivät hymähtelemään kunnolla, vaikka parodiaa toki onkin helppo tehdä.

Toivottavasti sarja pysyy jatkossakin tässä muotissa eikä lipsu takaisin ensimmäisen albumin menoon. Vähän pelottaa nämä puheet välimallin julkaisusta, mutta ainakin nyt odottelen innolla uusia jaksoja.

Sellainen K&N -vertaus tosin vielä tuli mieleen, että Kramppien albumeista tuttuja pikkutrivoita olisi ehkä kaivannut. Voipi olla, että aivan kaikki viittaukset eivät auenneet, ja muutenkin olisi mukavaa lueskella juttujen taustoista.

[Hege]

Hassua, minulla ei tullut ykkösalbumia lukiessa millään tapaa mieleen krampit ja nyrjähdykset, poislukien se että päähahmoina on nuoria aikuisia en oikein näe sarjakuvien edes olevan samalla tontilla keskenään.
K&N on mielestäni yleisotteeltaan aforistisempi ja rajatummassa aihealueessa liikkuva. VP taas enemmän huumoripuolen sarja joka laajentaa absurdin puolelle arkirealismista.
Ykkösalbumista muistan yhden tekotaiteellisen jutun, mutta sellainen sen pitikin olla.

[JP]

Kiitokset Lmmz ja Hege!

Juu, kieltämäti kuulostaa hieman siltä ettei kaikki ole aivan auennut kuten olisi pitänyt. VP:n ainakin tulisi temmeltää täysin eri tontilla kuin Kramppien, ja mikäli meininki on välillä lipsunut sille puolelle, on se avoimesti tahatonta. K&N on meikäläiselle tuttu lähinnä Allakasta, missä se taisi ilmestyä joskus 90-luvulla...

Pauli on toki hyvä ystäväni, ja hänestä oli paljon apua käytännön asioissa kun ensimmäistä opusta pukkasin pellolle. Ainut varsinainen pokkaus hänen suuntaan on kuitenkin Ornette-parodia, missä Verneri soittaa pelkkää progea.

Karsastan hieman ajatusta viittausten ja strippien selittämisestä, sillä en halua vääntää mitään rautalangasta tai pilata oivaltamisen hetkiä. Toki nyt kun asiaa on hieman pohdiskellut, voisi esim. nettiin tehdä pientä listaa tai lisuketta, missä taustoja ja viittauksia hieman avattaisiin, mikäli ajatus nyt saa kannatusta. Ei paha idea, Lmmz. Kiitos taas palautteesta!

[Jaana S.]

Upea kansi! Hyvä vääntö Rembrandt van Rijnin Tohtori Tulpin anatomian luento -teoksesta.

[Eksa]

Noniin.VP2 tuli ostettua ja nauroin taas niin paljon kuin pystyin.Loistavaa.

[Hui_hai]

Itse en aivan kauheasti hörähtele VP:lle. Ehkä samaistun liikaa henkilöihin ja tapahtumiin kunnon ikiopiskelurupeaman jälkeen ennen kuin vaihdoin alaa, kesytin sisäiset demonini ja riipaisin kasaan sen ison G:n. Mutta henkilöt ovat kuin vanhoja tuttuja kerta lukemalta. Muutama strippi menee ohi, mutta vastineeksi toiset osuvat sitten sitäkin tarkemmalle ja syvemmälle. Ja toisella lukukerralla voi jo hieman hörähdellä muistellessaan omia kolttosiaan. Minulta kysyttiin yhdessä haastattelussa, että jos olisin supersankari, niin mikä olisin. En ole supersankari. En sitten millään. Olisin Villimpi Pohjola.

[Wilpuri]

Toinenkin Pohjola-alppari luettu jo kovaa kamaahan sekin oli. Ei aiheuttanut yhtä suurta riemua, kuin ensimmäinen, mutta se olikin ehkä odotettavissa. Piirrosjälki oli sitä mitä se tietenkin on ollutkin, eli mahtavaa ja sarjakuvissa on ihan oma hieno lämminhenkinen, mutta leikkisä tunnelmansa. Lisää tätä!

Jos jotain saan tässä kritisoida, niin ehkä Rontti oli liikaa esillä. Se on mielestäni hahmoista kuitenkin yksiulotteisin ja tylsin. Juuri muuta narsitavaa ei kai sitten jäänytkään. Paitsi ehkä sivujen liimaukset, mitkä on mainittukin.

Kiitos JP, kiitos!