Eräässä unessani tyttöystävääni vainosi jokin nuorisojengi. Hänen koulussaan oli valtava kirjasto täynnä sarjakuvia, joita luin hetkisen, mutta tajusin sitten lähteä etsimään jengiläisiä, jotka tyttöystävääni pelottivat. Jengiläiset olivat saaneet vihiä etsinnöistäni, ja yksi jengiläisistä -
Hämähäkkimies - odotti vaahtosammutin aseenaan jonkin talon, jossa oletti minun olevan, ulkopuolella. Hämis ei huomannut minua, joten käytin tilaisuuden hyväksi yllätyshyökkäyksen muodossa. Nappasin itsellenikin aseeksi vaahtosammuttimen (joka oli kiinni talon ulkoseinässä) ja hakkasin sillä Hämähäkkiveijarin tajuttomaksi. Poliisit saivat salamana tietää minun pahoinpidelleen henkilön ja lähestyivät taloa pillit vinkuen. Kiipesin tai pompin talon katolle ja sieltä takapihan kautta pakoon.
Toisten unet on tylsiä siksi, koska kukaan ei kehtaa kertoa niitä unia, jotka oikeasti olisivat mielenkiintoista kuultavaa!
Pitänee paikkansa. Kerron joskus toiste uneni, jossa Batman teki temput Kissanaiselle, joka ei suostunut paljastamaan, mihin suuntaan taidevaras pakeni...

Hiljattain näin unta, jossa etsin Sampo-pankkia kirjastossa. Löysinkin vahingossa kirjaston perältä pisteen, jonne osa palautetuista kirjoista vietiin sen sijaan että niitä koskaan toimitettaisiin paikoilleen. Joukossa oli kolme osaa yli A4-kokoon painettuja
Juha Harjun sarjakuvia! Niiden kannet olivat mustavalkoisia lukuun ottamatta joka osassa vaihtuvaa aluetta taustassa, jota vasten sarjakuvan päähenkilö seisoi. Olin juuri avaamassa kirjaa, kun kännykän herätyskello mölysi minut hereille. Pahus!