Del Toro ei edes kelpuuttanut yhtään Mignolan kirjoittamaa Hellboy-tarinaa sellaisenaan!
Onko se jokin vaatimus? Esikuvalle voi olla uskollinen vaikka rippaisi alkuperäisteoksesta valtaosan roskiin. Se mistä ei voida tinkiä, on että lopussa käsiin jää hyvin rullaava, toimiva elokuva. Malliesimerkki tästä on Mamoru Oshiin Ghost in the Shell (suomennettu Aaveääneksi), jonka esikuva on tietysti Masamune Shirown manga.
Eihän Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga ollut Stephen Norringtonillekaan kuin viitekehys. Kyllä lopputulos upposi kohtuullisesti muihin paitsi sarjakuvista rutkuttavalle pienelle joukolle. Omassa sarjassaan V niin kuin verikosto ei ollut samassa määrin onnistunut, vaikka säilytti esikuvastaan enemmän aineksia. Mitä Sin Cityyn tulee, lopputulos on jossain määrin kuriositeetti sarjakuvan lukijoille, kovin toimivana elokuvana sitä on vaikea pitää. Snyderin 300 tässä seurassa niistää nenät muilta.
Tässä vaiheessa on turha epäillä Snyderin näkemystä, olipa lopputulos sarjakuvalle uskollinen tai ei, tähän astisten näyttöjen perusteella on todennäköisempää, että Snyder niistää nenät tälläkin kertaa.
Sarjakuvayleisön tyydyttäminen on ohjaajille mahdoton, melko lailla turhakin tavoite. Rutkutusta tulee, mutta rahat kantaa kumminkin se elokuvissa kävijöiden joukko, jotka sinne teatteriin on saatava. Kenties tyytyväisiä oltaisiin fanien puolella, jos Moore lukisi teoksensa käännellen sarjakuvan sivuja kameran alla. Ja tekisi sen alle kahteen tuntiin...